Rakasta rahaa

By Kr. Pfennige

Tässä kirjassa selviää,

· miksi rahan rakastamisessa ei ole mitään kummallista
· miksi jotkut vaurastuvat ja jotkut eivät
· miksi suomalaiset ovat vaurastuneet harmittavan hitaasti
· miksi pitäisi tavoitella vaurastumista
· miksi vaurastumista tavoittelevan on sijoitettava pörssiosakkeisiin ja kiinteistöihin
· mitä possu tekee hopealusikalla, eli miksi raha ei tahdo pysyä äkkirikastuneen käsissä mutta hitaasti vaurastunut pysyy vauraana

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 14, 2022
• ISBN: 9789528041016

Kr. Pfennige

Kr. Pfennige ei saanut syntymälahjana rahaa. Hän sai paljon arvokkaampaa: hän sai rakkauden rahaan. Kr. Pfennige ymmärsi jo varhain, että rahapula ei ole useinkaan lompakossa vaan korvien välissä. Lapsuudenkodin viikoittaiset markkasetelien lajittelut viisimarkkaisesta viisisataseen jäivät lumovoimaisesti pikkulapsen mieleen, samoin kuin ostokäyttäytymisen ohjenuora: ei suinkaan ostettu sitä, mitä tarvittiin, vaan sitä, mitä ilman ei tultu toimeen. Silti minkäänlaista negatiivista saituutta tai itaruutta Kr. Pfennigen lapsuuteen ei kuulunut, ja osallistuminen hyväntekeväisyystyöhön oli sitä, mitä ilman ei tultu toimeen. Tällaiset lapsuudenkokemukset eivät ole voineet olla heijastumatta Kr. Pfennigen nuoruus- ja aikuisiän kiinnostuksiin. Raha jäi lähtemättömästi sydämeen.

Book preview

Sijoitusvihjeitä on maailma pullollaan. Niitä tiettävästi antavat jopa taksikuskit, joskin peli on jo menetetty, kun taksikuskit kehottavat ostamaan tiettyjä osakkeita.

eläkkeellä oleva taloustoimittaja kolumnissaan Kuin kumiankka kylpyammeessa Duodecim 2015, numero 23

- - varmaan taksikuskitkin on kohta asuntosijoittajia.

Pörssipäivän vieraana ollut talousvalmentaja jaksossa Nyt puhutaan rahasta, julkaistu Yle Areenassa 18.9.2018

- - Puhutaan taksikuskeista. Mikä teitä vaivaa ihmiset? Eikö ole hyvä, että kaikki ovat kiinnostuneita sijoittamisesta?

Merja Mähkä, Arvopaperi, vuoden 2022 tammikuun numero

Sisällysluettelo

Johdanto

Raha omiin käsiin

Rakkaus rahaan on ihmisen luonnollinen tunnetila

Rahaa rakastavat on esitetty luonnevikaisina

Raha on vähintäänkin salarakas

Kun ihminen huolehtii rahasta, raha alkaa huolehtia ihmisestä

Mitä naiset ja miehet rakastavatkaan?

Rahapula herättää sammuneen rakkauden rahaan

Kumpi saa ihmisen liikkeelle, raha vai intohimo?

Raha – ihmisen uskollisin ystävä

Vaurastumisen edellytys on kulutuksen vähentäminen

Kulutuksen hillintään keppiä ja porkkanaa

Kun raha on liian rakasta kulutettavaksi

Mikä avuksi kulutusongelmaisille?

Kirjan ainoa säästövinkki

Miksi älykkäät vaurastuvat helpommin?

Terve järki on tarpeellisempaa kuin matemaattinen nokkeluus

Älykkäät hakeutuvat hyvin palkattuihin töihin

Älykäs panee rahan töihin

Älykäs minimoi elämästään riskit

Miksi rahataidoton ei rikastu?

Raha valuu rahataidottoman käsistä

Miten päästä eroon rahataidottomuudesta?

Rahataidottomalta voi mennä elämä hukkaan

Älykkäiden pankkimiesten taloudellista typeryyttä

Miksi pitäisi tavoitella vaurastumista?

Säästäminen ei kuulu modernin ihmisen elämäntyyliin

Voiko eläkelupaukseen täysin luottaa?

Ennen piti säästää, että sai kuluttaa, nyt saa kuluttaa velaksi

Vaurastumisen tavoittelu on epätervettä

Raha pelilaudalle

Käteisestä paettava tuottaviin sijoituksiin

Vaurastumiseen tarvitaan korkeaa tuottoa – rahat osakkeisiin

Rahat osakkeisiin rahastojen kautta tai suorina osakesijoituksina

Osakesijoittajan riskienhallintaa

Entä jos tällä kertaa kaikki on toisin?

Osakemarkkinoille uutta käteistä koko ajan

Raha voi tuottaa hyvin myös kiinteistöissä

Käteisen päällä istuvat eivät vaurastu

Vain rikas rikastuu käteisen päällä istuessaan

Vältä kultasijoitusta, ellet jo ole vauras

Kirjan ainoa osakevihje

Mihin sijoittaja tarvitsee pulskaa vararahastoa?

Vararahasto varmuuden vuoksi

Vararahasto tulee kalliiksi

Osinkovirta tekee vararahastosta tarpeettoman

Korkea säästämisaste tekee vararahastosta tarpeettoman

Velkasijoittaminen – tie vaurauteen tai rahapulaan

Asuntosijoittaminen velkavivulla

Asuntosijoittajaksi vähällä omalla rahalla

Inflaatio ja negatiivinen reaalikorko – vaurastumisen työntöapu

Inflaatio voi olla epäsymmetristä

Karuselli pyörii edelleen, vaikkakin hitaammin

Korkeiden korkojen uhka

Velkavipuisen asuntosijoittajan riskienhallintaa

Tiedosta deflaatio, mutta älä pelkää sitä

Osakesijoittaminen velkavivulla

Iso osakesalkku vähällä omalla rahalla

Osakkeiden tuotto-odotuksen ylitettävä lainan korko

Millaisia osakkeita ja milloin velkavivulla?

Osakesalkun vivuttaminen käytännössä

Isolla velkavivulla tähtitieteelliseen oman pääoman tuottoon

Velkavipua käyttävän osakesijoittajan riskienhallintaa

Kun raha häviää käsistä

Tarina possusta ja hopealusikasta

Kortti tuo

Autokauppa on kannattavaa vain auton myyjälle

Kun asuminen levenee, taloudellinen liikkumavara kapenee

Sosiaalisen arvostuksen ostaja on oikea taloudellinen typerys

Nimi nopeasti paperiin

Kortti vie

Miten vauras pysyy vauraana?

Johdanto

Tämä on kirja rahasta ja vaurastumisesta. Romantiikkaa tässä kirjassa ei ole, ei edes sitä poikia narraavaa nauravaa tyttöä.¹ Koska tämä kirja ei ole keittokirja, ei tässä kirjassa kehoteta syömään kaurapuuroa, ei tekemään eväitä töihin eikä varsinkaan luopumaan päivittäisistä pullakahveista kaupungilla. Sitä paitsi miksi vaurastumaan pyrkivän ihmisen pitäisi alkaa syödä kaurapuuroa? Se on osa terveellistä ruoka-aineympyrää, mutta vaurastumisen kanssa kaurapuurolla tuskin on mitään tekemistä. Yhtä vähän kirja on mikään penninvenytysopas, joten mitään säästövinkkejä kirjasta ei löydy – paitsi ehkä yksi. Vaurastumaan haluava ei tarvitse ensimmäisenä marttojen ruokavinkkejä eikä Niksi-Pirkan tavaroiden uudelleenkäyttöohjeita. Vaurastumista ei aloiteta yliviivaamalla ostoslistaa eikä myymällä omaisuutta kirpputorilla. Vaurastuminen on mentaalinen prosessi, joka alkaa mielen muutoksella. Rahasta on tehtävä sydämen asia. Sen täytyy tapahtua sisältä päin eikä ulkoa annettuina käskyinä eikä itsensä lyhyeen liekaan sitomalla. Siinä lieassa ei ihminen kauan viihdy. Ensin katoaa järki ja sitten katoavat tuskalla ja vaivalla säästetyt rahat. Se on kuin arkiviikon karkkidieetti, joka päättyy lauantai-iltana ensin rahanmenoon ja sitten oksennukseen. Mutta ei tämä ole myöskään mielenhallintaopas. Siksi tästä kirjasta ei löydy yksityiskohtaisia neuvoja siitä, miten hallita mieltä, jotta ihminen vaurastuisi. Se vaihe kirjassa on ohitettu ja jätetty suosiolla mielenhallinnan ammattilaisille. Tässä kirjassa hallitaan rahaa.

Kun ihminen saa rahasta sydämen asian, kaikki muu seuraa perässä. Vaivattomasti, kipua tuntematta, ilman velvollisuudentunnetta ja ilman haikeutta siitä, että on luovuttava jostakin. Ensimerkkejä ihmisen rahasuhteen muutoksesta on se, että raha saa muunkin kuin viimeisellä käyttöpäivällä varustetun ostokupongin merkityksen. Tuo seteleihin mentaalisesti painettu päivämäärä on sama kuin omistajansa palkkapäivää edeltävä päivä. Seuraavaksi ihminen huomaa, että rahaa vain säästyy, tekemättä yhtään aktiivista säästämispäätöstä tai yliviivaamalla ostoslistaansa. Edelleen hän löytää itsensä kaupungilta pullakahveilta, ehkä edelleen päivittäin, ehkä hieman harvemmin, mutta silloin paremmin nautinnoin. Hän huomaa, että nautintoa voi saada myös kieltäytymisestä. Se ei ole vähäinen tekijä ihmisen vaurastumisessa. Ihminen, joka rakastaa rahaa, huolehtii siitä tunnollisesti. Raha ei häviä häneltä niin kuin ei häviä mikään muukaan tärkeä tavara. Äiti, joka on lapsensa kanssa kaupungilla, pitää enemmän silmällä lastaan kuin lompakkoaan. Mutta ei se lompakkokaan kateissa ole.

Tämä kirja on kunnianpalautus ja rakkaudentunnustus rahalle. Rahaa rakastavan ei tarvitse olla rahanahne, ei saita eikä epänormaali. Hän voi olla vaatimatonta elämää elävä, antelias ja aivan tavallisen perheen äiti tai isä. Modernina aikana kenenkään ei pidä lymyillä kaapissa, ei hävetä mieltymyksiään eikä piilotella rakastaan. Mitä hävettävää muutenkaan on rahassa, joka sentään takaa omistajalleen tässä ajassa kaiken, mitä ihminen tarvitsee voidakseen aineellisesti hyvin? Ja kyllä raha helpottaa myös sosiaalista hyvinvointia, niin vastenmieliseltä kuin se kuulostaakin. Eikö riittäisi, että ihminen kärsii rahapulasta? Täytyykö hänen kärsiä vielä sosiaalisestakin pulasta? Hengelliseen hyvinvointiin ei uskonpuhdistuksen jälkeen sentään rahaa ole tarvittu. Entisen maailman rahanlainaajilla ei ollut yhtään todellista ystävää, kaupunkitarinoiden mukaan poliiseilla on vain toisensa, mutta köyhästä ei välitä edes toinen köyhä. Silti monet sanovat, että sehän on vain rahaa. Aika välinpitämättömästi sanottu asiasta, jota ilman elämä muuttuisi ensin vaikeaksi, sitten epämiellyttäväksi ja lopulta mahdottomaksi. Miten kauan siedettäisiin sellaista ystävää, joka suhtautuu omaan huomioimiseensa välinpitämättömästi?

Rakkautensa rahaan voi tuoda julki ja olla siitä tyytyväinen, iloinenkin. Mutta yhtä vähän kuin vaimo lähtee kaupungille vain esitelläkseen miestään, yhtä vähän rahaa rakastava kiertää paikasta toiseen näyttääkseen rahaansa. Tällaiselta ihmiseltä raha häviää nopeasti (järkihän häneltä oli jo hävinnyt tätä ennen), eikä ole sanottua, kestäisikö mieskään kauan näyttelykoirana olemista. Rahan rakastaminen vaikuttaa tosiasiassa päinvastaiseen suuntaan. Ihminen, joka rakastaa rahaa, kohtelee sitä hyvin. Hän ei aseta rahaansa näytteille kuin sutenööri tyttöjään – sillä erotuksella kylläkin, että sutenööri tekee näytteille asettamisellaan rahaa, mutta rahansa näytteille paneva menettää ajan mittaan rahansa. Ei rahaa rakastava rahojaan häpeä, mutta hänelle rahan paikka on kokonaan muualla kuin muiden ihmisten silmien alla. Rahalle on paljon parempia paikkoja sekä rahan itsensä että omistajansakin kannalta.

Rahaa rakastava ei halua antaa rahansa maata toimettomana, eikä raha siitä itsekään pidä. Raha ei halua olla piironginlaatikossa eikä pankkitilillä, vaan se haluaa päivänvaloon, se haluaa markkinoille, muiden rahojen joukkoon, koska rahakin on sosiaalinen eläin. Raha on kuin lapsi, joka kasvaa ja pulskistuu, kun se voi hyvin. Raha ei väsy koskaan, vaan se tekee työtä yötä päivää, arkea pyhää. Raha on kärsivällinen, sillä on lehmän hermot. Ainoa huoli rahalla on hätäinen omistajansa, joka pelkää, säikkyy ja paimentaa rahaansa usein aivan väärään aikaan, väärään suuntaan ja vääriin paikkoihin. Silloin rahakaan ei voi hyvin, se laihtuu, näivettyy ja viimein katoaa.

Jos ihminen onnistuu pitämään huolta rahastaan tarpeeksi kauan, alkaa raha pitää huolta ihmisestä. Aito rakkaus on vastavuoroista. Markkinoilla pitkään hyvin voinut ja pulskistunut raha takaa tästä eteenpäin omistajansa tarpeiden ja halujen tyydyttämisen. Ei raha silloinkaan laiskaksi halua, vaan tekee edelleen työtä ja tulee avuksi tarvittaessa ja haluttaessa. Joskus pulskakin raha häviää omistajansa käsistä, jos omistaja lakkaa sitä rakastamasta. Raha ei viihdy sen luona, joka ei sitä rakasta. Se häviää tällaisen välinpitämättömän omistajansa käsistä ja etsii itselleen uuden emännän tai isännän, sellaisen, jonka hoivissa raha alkaa taas voida hyvin.

------

Tämä on kirja rahasta, muttei kaikkea rahasta, niin kuin Julia Thurénin mainio kirja. Tämä kirja vain raapaisee pintaa, mutta tärkeimmiltä kohdilta. Kirjassa kerrotaan, miksi rahan rakastamisessa ei ole mitään kummallista. Osa ihmisistä vaurastuu, osa jopa rikastuu. Miksi eivät kuitenkaan kaikki, ja miksi kuitenkin pitäisi? Miksi suomalaiset ovat vaurastuneet harmittavan hitaasti? Näitä kysymyksiä käsitellään kirjan ensimmäisessä osassa. Toinen osa käsittelee sitä, miten rahasta pidetään niin hyvää huolta, että se voi yhtä hyvin kuin potkuhousuistaan yhä uudelleen ulos kasvava pikkulapsi. Se ei anna reseptiä nopeaan rikastumiseen, vaan ohjaa elämänmittaiseen vaurastumiseen, hätäilemättömään ja horjumattomaan luottamukseen siitä, että mahdolliset rahahuolet käyvät vuosi vuodelta epätodennäköisemmiksi ja viimein poistuvat kokonaan. Tässä osassa on jonkin verran numeroita, mutta Thomas Pikettyä vapaasti mukaillen on todettava, että numerokammo palvelee harvoin vaurastumista. Kirjan kolmannessa osassa on tarina possusta ja hopealusikasta, eli siitä, miten isonkin määrän rahaa saa hupuloitua joko yhdessä hujauksessa tai sitten vähän pidemmässä hujauksessa.

Vaurastumisessa tappioiden välttely on yhtä tärkeää kuin riittävän hyvät tuotot. Koska kukaan sijoittaja ei ole koskaan tehnyt tappioita muulloin kuin menneisyydessä, on katsottava, miten ja millaisissa olosuhteissa tappioita on tullut tehdyksi. Koska älykäs ihminen oppii toisten tekemistä virheistä, vaurastumaan pyrkivä voisi aktivoida älykkyyden tämän osa-alueen. Vaikka tämän kirjan katse on tiukasti edessäpäin, tulevissa tuotoissa ja vaurastumisessa, ainakin sijoittamisen sudenkuopat on haettava menneisyydestä. Ja kyllä menneisyys auttaa myös tulevien tuottojen arvioinneissa. Kun myös kaikki sijoittajien saamat voitot on tehty menneisyydessä, on hyvä katsoa, miten ja millaisissa olosuhteissa rahaa on päästy tekemään. Jos rahamaailma ei ole perustuksiltaan tässä välissä muuttunut, rahaa voi ehkä tehdä tulevaisuudessakin samalla reseptillä. Tai jos joiltain osin onkin, niin sitten arvioidaan tilannetta uudelleen.

Vaikka taksikuskina kuulee yhtä ja toista rahanarvoistakin, mitään tässä kirjassa kerrottua ei ole kuultu taksin takapenkiltä, lukuun ottamatta pankinjohtaja Björn Wahlroosin ja pankinjohtaja Juhani Riikosen välistä keskustelua. Tuota Tukholman ja Arlandan lentokentän välisen taksimatkan aikana käytyä keskustelua referoidaan kirjassa pariinkin otteeseen, lähteenä kolmas pankinjohtaja Christopher Wegelius.

---

¹ Toisin kuin Taisto Haran kirjoittamassa jännityskuunnelmassa Tuttu mies, joka sekin oli tarina rahasta.

Raha omiin käsiin

Jos haluaa vaurastua,

on rohkeuden oltava

hiukan pelkoa suuremman

ja suhdanteiden enemmän

myötäisiä kuin vastaisia.

Margaretha Ekströmin runon puhuja uskoo lentämiseen. Kun sekin on mahdollista, niin kuinka helppoa onkaan vaurastuminen. Vaurastumisen halu herättää rakkauden rahaan. Se vuorostaan suitsii kulutuksen ja kerryttää säästöjä. Rohkeus panee rahaa markkinoille koko ajan. Pelko hillitsee sijoittajan ahneutta, koska ahneus ajaa varomattomat sijoittajat ennen pitkää rahapulaan. Myötäsuhdanteissa aiemmat sijoitukset pulskistuvat, ja vastasuhdanteissa ostetaan hyvää halvalla. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Ihminen vaurastuu vääjäämättä.

Rakkaus rahaan on ihmisen luonnollinen tunnetila

RAHAA RAKASTAVAT ON ESITETTY LUONNEVIKAISINA

Vainoharhaisuuden riivaama norjalainen sijoittajamiljonääri ja väkivalta-, huume- ja talousrikollinen William Bergvik (Pål Sverre Hagen, Exit NRK 2019, 2021) yritti itsemurhaa ampumalla haulikolla suuhunsa. Jokin meni vikaan, ja lopputuloksena oli vain silppuuntunut oikea poski. Vainoharhaisuus ei ollut saanut häntä kuitenkaan epäilemään rahaa, eikä tuota uskoa horjuttanut epäonnistunut itsemurhayrityskään. Ei hän ajatellut selviämisensä olleen merkki ylhäältä, että oli seurannut jo liian kauan väärää tähteä, rahaa. Varoitussignaalia ei nähnyt myöskään Williamin miljonääriystävä ja kanssarikollinen, samaan turskanperkaajien sukukuntaan kuuluva Henrik Kranz (Tobias Santelmann), joka puski muutaman päivän kylmää hikeä epäillessään saaneensa hiv:n mosambikilaiselta prostituoidulta ja tartuttaneen vieläpä vaimonsa. Huojentuneena negatiivisesta testituloksesta hän pakeni hetkeksi vaimoansa ja lapsiansa hotelliin, tilasi itselleen huoran ja alkoi sisäpiiritietoa hyödyntämällä nostaa fuusion kohteena olevan yrityksen osaketta miljoonien kiilto silmissä. Nämä villapaidat rakastivat rahaa.

Eivät nämä Exitin porsastelijat ole ainoita ikävästi kuvattuja rahaa rakastaneita. Muunlaisia kuvauksia tuskin löytääkään. Juudas järjesti rahanhimossaan viattoman miehen teloitettavaksi ja kuittasi siitä kolmekymmentä hopearahaa. Mika Waltari kuvasi romaanissaan Kuka murhasi rouva Skrofin vanhan leskirouvan perverssiksi luonteeksi, tämä kun nautti nähdessään rahaa. Elämää suurempaa -tv-sarjan monimiljonääri Eki Leino (Matti Mäntylä) sen sanoi suoraan: Mä pidän helvetisti rahasta. Häneen ei tosin käsikirjoitettu sen enempää likaisuutta kuin että rahanhimossaan oli valmis pitämään itsellään koko sijoittajakolmikon vilpillisesti tienaaman puolitoistasataa miljoonaa. Mutta muuten tämä nallekarhumainen bemarikuski vaikutti täysin ihmismäiseltä, haihattelevaa tytärtään rakastavalta isältä. Sattui vain lyöttäytymään yhteen sisäpiiritietovarkaan ja kurssimanipuloijan kanssa.

Emme saa lukea tai nähdä tarinaa rahaa rakastavista ihmisistä ilman, että nämä esitetään ihmishengestä piittaamattomina rahanahneina (kuten Juudas), saitoina ja perversseinä (kuten Alma Skrof) tai rikollisina (kuten Eki Leino). Emme lue satukirjaa tai näe lastenohjelmaa, jossa isoäiti kertoo tarinaa lapsenlapselleen siitä, miten tärkeää on rakastaa rahaa. Tarinan alkaessa lapsenlapsi mutustaisi mummin leipomaa tuoretta ja vielä lämmintä pullaa, jossa ei ole säästetty rusinoita eikä sokeria. Kun sitten tarinan edetessä isoäiti tarjoaisi lapsenlapselleen jo kolmatta kierrosta Marianne-rasiasta, niin