Mestari Olavi: Viisinäytöksinen näytelmä

By August Strindberg

"Mestari Olavi" – August Strindberg (käännös Yrjö Koskelainen). Julkaisija - Good Press. Good Press on moneen tyylilajiin keskittynyt laajamittainen julkaisija. Pyrimme julkaisemaan klassikoita ja kaunokirjallisuutta sekä vielä löytämättömiä timantteja. Tuotamme kirjat jotka palavat halusta tulla luetuksi. Good Press painokset ovat tarkasti editoitu ja formatoitu vastaamaan nykyajan lukijan tarpeita ottaen huomioon kaikki e-lukijat ja laitteet. Tavoitteemme on luoda lukijaystävällisiä e-kirjoja, saatavilla laadukkaassa digitaalisessa muodossa.

• Language: Suomi
• Publisher: DigiCat
• Release date: Dec 14, 2022
• ISBN: 8596547467571

August Strindberg

August Stringberg was a novelist, poet, playwright, and painter, and is considered to be the father of modern Swedish literature, publishing the country’s first modern novel, The Red Room, in 1879. Strindberg was prolific, penning more than 90 works—including plays, novels, and non-fiction—over the course of his career. However, he is best-known for his dramatic works, many of which have been met with international acclaim, including The Father, Miss Julie (Miss Julia), Creditors, and A Dream Play. Strindberg died in 1912 following a short illness, but his work continues to inspire later playwrights and authors including Tennessee Williams, Maxim Gorky, and Eugene O’Neill.

Book preview

August Strindberg

Mestari Olavi

Viisinäytöksinen näytelmä

EAN 8596547467571

DigiCat, 2022

Contact: [e-mail]

Sisällysluettelo

HENKILÖT

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

TOINEN NÄYTÖS.

KOLMAS NÄYTÖS.

NELJÄS NÄYTÖS.

VIIDES NÄYTÖS.

HENKILÖT:

Sisällysluettelo

MESTARI OLAVI (Olaus Petri),

GERT KIRJANPAINAJA.

KUSTAA EERIKINPOIKA VAASA.

HANS BRASK, Linköpingin piispa.

MÅNS SOMMAR, Strengnäsin piispa.

LAURI SIGGENPOIKA, valtakunnanmarski.

LAURENTIUS PETRI.

HANS WINDRANK, laivuri.

Smoolantilainen.

Saksalainen.

Tanskalainen.

MARTTI, mustiaveljiä.

NIILO, mustiaveljiä.

Kapakanisäntä.

Ruumiinkantaja.

1:nen lukiolainen.

2:nen lukiolainen.

Suntio.

Palvelija.

Työvouti.

Porvari.

Rouva KRISTIINA, Olavin äiti.

Aatelismies.

KRISTIINA, Gerdtin tytär.

Portto.

Porvarisnainen.

Suntion vaimo.

Sivuhenkilöitä.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Sisällysluettelo

Strengnäsissä.

Puistikon ristikäytävä lukiopihan edustalla. Etäämpänä luostarikirkko. Perällä muuri, jonka takaa näkyy kukkivia hedelmäpuita. Olavi istuu kivipenkillä; hänen edessään kaksi lukiolaista; lukevat osaansa Tobiaksen Komediaan.

1 LUKIOLAINEN.

"Jo saavutti meidät viholliskäs'

Voi Israel, voi, sun päiviäs!"

2 LUKIOLAINEN.

"Ah, veljeni, missä on meillä nyt hoiva!

Vaan itkumme täällä on iäti soiva:

Poissa on peltomme, tavaramme,

Me vieraassa maassa nyt vaikerramme.

Ah, päivin huokaan, öin uneksin,

Ett' tyhjä on lupaus Abrahamin!"

LAURENTIUS (tällä välin tullut). Mitä sinä teet, veli?

OLAVI. Minä leikin!

LAURENTIUS. Leikit?

OLAVI. Niin! Leikin pientä komediaa Israelin lapsista ja Baabelin vankeudesta!

LAURENTIUS. Eikö sinulla ole parempaa tehtävää? Suurempi työ odottaa sinua!

OLAVI. Olen liian nuori vielä!

LAURENTIUS. Älä sano itseäsi liian nuoreksi!

OLAVI. Ei, sillä niitä on ilmankin tarpeeksi, jotka sitä huutavat!

LAURENTIUS (kehittää auki paperikäärön, jonka on ottanut esiin; tarkastaa hetken Olavia; lukee:) "Ja Herran sana tapahtui Jeremialle; Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun kansain propheetaksi.

"Mutta Jeremias sanoi: Voi Herra, Herra! katso, en minä kelpaa saarnaamaan; sillä minä olen nuori.

"Niin Herra sanoi: älä sano: minä olen nuori; mutta sinun pitää kaikkiin niihin menemän, kuin minä sinun lähetän, ja puhuman kaikkia, kuin minä sinulle käsken.

"Ja katso, minä teen tänäpänä sinun vahvaksi kaupungiksi, rauta patsaaksi ja vaskimuuriksi koko maassa, Juudan kuninkaita ja hänen ruhtinoitansa vastaan, hänen pappejansa ja maan kansaa vastaan.

Ja he sotivat sinua vastaan, ei kuitenkaan heidän pidä sinua voittaman: sillä minä olen sinun tykönäs, sanoo Herra, vapahtamassa sinua!

OLAVI (hypähtää pystyyn). Niinkö Herra sanoi?

LAURENTIUS (jatkaa). Niin vyötä nyt sinun kupees, nouse ja saarnaa heille kaikki, kuin minä sinua käsken.

OLAVI. Miksi et sinä lähde?

LAURENTIUS. Minä olen liian vanha.

OLAVI. Sinä olet pelkuri!

LAURENTIUS. Niin, sillä minussa ei ole sitä voimaa; mutta sinussa on

— Jumala antakoon sinulle nyt uskon.

OLAVI. Ah niin, kerran minussa paloi uskon liekki ja se paloi kirkkaasti, mutta munkit sen sammuttivat vihkivesillään, kun he tahtoivat manata perkeleen ulos ruumiistani!

LAURENTIUS. Se oli olkea, jonka piti roihuta loppuun; mutta nyt on Herra sytyttävä rovion, joka polttaa filistealaisten laihon. Joko tiedät mitä tahdot, Olavi?

OLAVI. En, mutta tunnen tukehtuvani kun ajattelen tätä kurjaa kansaa, joka huokaa vapautustaan. He huutavat vettä, elävää vettä, mutta ei ole ketään, joka voisi heitä virvoittaa.

LAURENTIUS. Hajoita ensin maahan tämä vanha laho rakennus, sen sinä voit! Herra itse on rakentava heille uuden!

OLAVI. Mutta silloin he joksikin aikaa jäävät taivasalle!

LAURENTIUS. Hengittäväthän ainakin raitista ilmaa!

OLAVI. Vaan riistää usko kokonaiselta kansalta; he jäävät epätoivoon!

LAURENTIUS. Niin, he jäävät epätoivoon.

OLAVI. Mutta he kiroavat minut, häpäisevät minut, vievät ylimmäisten eteen!

LAURENTIUS. Pelkäätkö sinä?

OLAVI. En! — Mutta pahennus —

LAURENTIUS. Olavi! Sinä olet syntynyt pahennukseksi; sinä olet syntynyt iskemään. Herra kyllä tekee terveeksi jälleen.

OLAVI. Tunnen miten virta minua vetää puoleensa; vielä pitelen kiinni sulkuportista, mutta jos hellitän käteni, vie virta minut mennessään.

LAURENTIUS. Hellitä sinä; niitä tulee kyllin, jotka pitävät vastaan!

OLAVI. Ojenna minulle kätesi, veli, jos joudun liian kauas pyörteisiin.

LAURENTIUS. Se ei ole minun vallassani, ja sinun täytyy pyörteisiin, vaikka hukkuisitkin.

OLAVI. Minkä myrskyn sinä nostit sielussani; istuin äsken leikkisillä puiden varjossa, oli helluntaiaatto ja kevät ja rauha. Ja nyt miksi eivät puut tohise, miksi ei taivas pimene! Laske kätesi minun otsalleni, tunne miten vereni alkaa aaltoilla! Älä jätä minua, Lauri; näen enkelin astuvan minua vastaan, kädessään kalkki; tuolla pilven reunalla hän käy, veripunainen on hänen polkunsa ja hän kohottaa ristiä — Ei, minä en voi, minä palajan rauhalliseen laaksoon; taistelkoot toiset, minä olen vain katselija. — Ei, minä kuljen jäljissä ja hoidan haavoittuneita, kuiskaan rauhan sanoja kuolevan korvaan. Rauhan! — Ei, minäkin tahdon taistella, mutta jälkijoukossa; minkätähden minun on käytävä ensimäisenä?

LAURENTIUS. Sentähden että olet rohkein!

OLAVI. Enkö voimakkain?

LAURENTIUS. Voimakkaat tulevat jäljestä: ja voimakkain seisoo sinun kupeellasi; hän sinua kehoittaa taisteluun!

OLAVI. Auta minua, Jumala! Nyt minä lähden!

LAURENTIUS. Amen!

OLAVI. Ja sinä seuraat minua!

LAURENTIUS. Yksin tulee sinun lähteä Jumalasi kanssa.

OLAVI. Minkätähden vetäydyt sinä syrjään?

LAURENTIUS. Minä en syntynyt sotilaaksi; ainoastaan sinun asesepäksesi kelpaan! Jumalan puhdas sana on oleva sinun aseesi ja sinä olet antava sen kansan käteen; sillä nyt on paavin varushuone murrettu auki, ja jokainen, joka ihmisen nimeä kantaa, on itse taisteleva henkensä vapauden puolesta!

OLAVI. Mutta missä ovat viholliset? Minä hehkun taistelunhalusta, vaan en näe ketä vastaan taistelisin!

LAURENTIUS. Sinun ei tarvitse manata niitä esiin, ne ilmestyvät kyllä! Jää hyvästi. Voit alkaa, milloin tahdot! Jumala olkoon auttajasi!

OLAVI. Älä mene, minun täytyy vielä puhua kanssasi!

LAURENTIUS. Tässä tulee etujoukko — varustaudu. (Menee).

(Joukko porvareita, vaimoja ja lapsia kulkee oikealle, kirkon ovea kohti. Pysähtyvät, nostavat hattuaan, tekevät ristinmerkin.)

GERDT KIRJANPAINAJA (puettu porvariksi). Helluntaiaattona ei ole soitettu iltamessuun mikä kumma nyt on?

ERÄS PORVARI. Ja kirkonovi on suljettu! Ehkä on pappi sairastunut.

GERDT. Tahi vielä makuulla!

PORVARI. Mitä te sanotte?

GERDT. Tarkoitan että hän on sairas!

PORVARI. Mutta onhan hänellä messuoppilaita. Joku niistä voisi lukea meille messun!

GERDT. Niillä kai on muuta tehtävää.

PORVARI. Mitä tehtävää?

GERDT. Kuka sen tietää!

PORVARI. Varo itseäsi, hyvä mies! Te vivahdatte vähän lutherilaiseen!

Hannu-piispa Linköpingistä on täällä ja kuningas myös!

GERDT. Onko Brask kaupungissa?

PORVARI. On, Jumal'avita. Mutta tunnustellaanpas ensin ovea, onko kirkko lukossa.

GERDT (juoksee kirkonportaille ja kolkuttaa oveen). Jumalan huone on suljettu helluntaiaattona. Korkea-arvoinen papisto ei tänään päästä ketään Jumalan puheille, sen tähden saa hyvinarvoisa porvaristo palata kotiinsa ja mennä maata ilman messua. Katsokaa, hyvä väki — tämä ovi on tosin vaan puusta, mutta se on vaskella silattu, katsokaa tätä ovea! Jos nyt sanon teille että Jumala asuu tämän oven takana, sillä tämähän on hänen huoneensa, jos minä nyt sanon teille, että piispan diakonus tahi sekretarius tahi kanonikus tahi joku muu -us — sillä vain hengenmiehillä on tuollainen us jälkipäässä — jos minä nyt sanon että joku semmoinen mies on ottanut tämän oven avaimen ja ripustanut sen makuuhuoneensa naulaan, niin en minä sillä ole väittänyt että hän on sulkenut meidän Jumalamme lukon taa ja ripustanut avaimen makuuhuoneensa naulaan, vaan minä sanon ainoastaan sen, että me emme pääse kirkkoon emmekä voi palvella Jumalaa tänä iltana, me, jotka olemme kuusi päivää ponnistelleet työssä, tehneet kenkiä ja kaapuja ja me, jotka koko viikon olemme