Alkemian Exodus

By N. E. Ali

Venäläisen sotavangin kanssa lapsen saanut Anni päätyy karjalaisen kylän syrjäseudulle vakoojaksi epäillyn Olgan luokse. Hän kuulee ikiaikaisesta rikollisesta verilinjasta vastaorganisaatioon loikanneen venäläisen naisen uskomattoman tarinan: Israelin kahdentoista kadonneen heimon 1. Mooseksen kirjan paljastamat tähtikuviot, maahan suhteutettavan profetian - alkaen Gizan pyramidien mallisesta Orionin vyöstä.

"Mikään Niilin suiston astronomisesti erehtymättömien pyramidien tai sfinksin sijainnissa ei ole sattumaa. Minuutti ja muutama sekunti alle 30 astetta pohjoista leveyttä ei ole erhe, mittaajan huolimaton käsi. Tällä arkkitehdillä oli silmää elliptiselle geometrialle ja aurinkovuodelle. En pitkästytä sinua aurinkokuntamme jäljittävällä matematiikalla", hän sanoi, "tahdon vain, että tiedät."

Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä maata, Egyptissä, vierellään rajalla Herran patsas (Jesaja 19).

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 19, 2020
• ISBN: 9789528015260

Book preview

"Anna minulle kontrolli valtion valuuttaan ja minua ei kiinnosta,

kuka säätää sen lait."

Mayer Amschel Bauer Rothschild 1744 –1812

Sisällysluettelo

1. Mooses 49

Prologi

Kesäkuu 1944, Viipuri

Syöksy

Musta aurinko

911, Eedenistä itään

Pietari 1874

Tee

Alfa Draconis

Polaris

Israel

Novus Ordo Seclorum

Käärmeensiemen

Merovingian dynastia

Pietari 1888, Herääminen

Löytö

Viipuri 1944

Raotettu krypti, Dan

Kielletty huone

Aaronin sauva

Syväsukellus

Enneagrammi

Pietarin Avaimet

Meripeto

Johanneksen Ilmestys 17.

Societas Iesu

Pietari 1888

Ofelia

7 kertaa 70, Daniel

Pyhä paikka

Clavicula Salomonis

Uusivuosi, Pietari 1888

Israelin Tabernaakkeli

Orionin vyö

Israelin kaksitoista heimoa

Draculan linna, Pietari 1889

Orionin vyö

Vihje

Persialaiset kuninkaalliset tähdet

Jaakob, Israel

Joosef, Aldebaran

Seulaset

Efraim ja Manasse, länsi

Juuda, itä

Ruuben, etelä

Nooa, Canopus

Dan, pohjoinen

Isaskar

Hiukset

Benjamin

Asser

Simeon ja Leevi

Miriamin kuppi

Rosslynin Kappeli

Gad

Maria Magdalena

Arcturuksen aarteet

Sebulon

Pako

Dubhe

Alioth

Merak

Alkeid

Mizar

Phecda & Megrez

Uudet säännöt

Juna

Ääni

Kutsu

Langennut

Mahdoton

New York

Alku

Naftali

Murskattu kohmeus

Tapa minut tai sytytä minut

Kohtaaminen

Mahdoton tehtävä

Kalloja ja luita

Palazzo

Lähelle

Passetto

Valkoinen, punainen, musta ja hallava hevonen

Suunnitelma

Sfinksin arvoitus

Liitonarkki

Benjamin, oikean käden, etelän poika, eteläinen länsi

Naftali, kamppailu, pohjoinen

Gad, poimii yhteen viljan lyhteitä, etelä

Israel saa suosion veljistään

Auringon ja kuun kalenteri

Uskollinen todistaja

Golgata

Juna, 1944

Ruotsi, Haaparannasta etelään, 1973

Kesäkuu 18. 1944

1. Mooses 49

Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: Tulkaa tänne, niin ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu viimeisinä aikoina.

Ruuben, sinä olet esikoiseni ja voimani, sinä olet miehuuteni ensimmäinen hedelmä, arvossa korkein, voimilta väkevin. Mutta olet kuin kuohuva vesi, siksi et säilytä ensimmäistä sijaasi. Sinä nousit isäsi vuoteelle, häpäisit minun makuusijani.

Simeon ja Leevi ovat veljekset, väkivaltaisia ovat heidän hankkeensa. Minä en suostu heidän juoniinsa, minun sydämeni ei liity heidän seuraansa. He ovat vihassaan tappaneet miehiä, omin luvin katkoneet sonnien kinnerjänteet. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on kiivas, heidän raivonsa, sillä se on julma. Minä sirotan heidät Jaakobin heimojen sekaan, hajotan heidät Israelin joukkoon.

Juuda, veljesi ylistävät sinua. Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan, sinun isäsi pojat kumartavat sinua. Juuda, sinä nuori leijona, saaliille olet noussut, poikani. Hän kumartaa, käy makuulle kuin leijona, kuin naarasleijona. Kuka uskaltaa häntä häiritä?

Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasintammansa varsan.

Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissansa maidon valkeus.

Sebulon on asuva meren äärellä, hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat, hänen selkänsä taa jää Sidon.

Isaskar on vahvaluinen juhta, joka makaa kahden taakan välissä. Hän näki asuinsijansa hyväksi ja maansa ihanaksi. Hän painoi olkansa taakan alle, kävi tekemään orjan töitä.

Dan on ajava kansansa asiaa yhtenä Israelin heimoista.

Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja suistuu maahan.

Herra, sinulta minä odotan pelastusta!

Gadia ahdistavat rosvojen joukot, ja Gad ahdistaa niitä, seuraa niiden kintereillä.

Asserin leipä on runsas, hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja.

Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniita ovat hänen vasansa.

Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä, mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, Hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.

Isäsi siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat vuoret, kuin ihanat ikuiset kukkulat. Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi,

hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

Benjamin on saalistava susi. Aamuisin hänellä on aina syötävää ja iltaisin hän jakaa saalista.

Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät.

Prologi

Pyhän Katariinan katedraali, Pietari 1861

Isä, haluan tunnustaa. Shmuel Levitsky ahtautui Venäjän vanhimman katolisen kirkon rippikoppiin vilkaistuaan vielä ikkunoita raapivia puita. Myrsky oli lähellä.

Puhu Jaakobin suulla, tuntematon mies ritilän toisella puolella vastasi kuten pitikin.

Shmuelia ärsytti. Keksikää parempi anekdootti. Liikkumaton hahmo ritilän takana näytti kookkaalta, eikä kalsea ääni kannustanut. Seniorivalvoja Boris Schwarz oli kuitenkin ollut painostava – mieheen voi luottaa. Sinun on mentävä.

Inhottava ajatus ei jättänyt Shmuelia. Miksi sulkemisaikaan? Kirkko oli lähes tyhjä arki-iltana ja tunnustuskopit paikkoja, joiden kautta välitettiin älykkyyspalveluihin ulottuvaa sosiaalista, poliittista ja militaristista tietoa.

Niin... hän empi. Boris kertoi, että epäilet samaa kuin minä.

Asia ei ole yksinkertainen, tyly ääni seinän toisella puolella lisäsi Shmuelin epäluuloa. Miten helvetissä ei ole? Minusta tämä on melko suoraviivaista.

Hiljaisuuden pitkittyessä, kuin olisi vaistonnut Shmuelin vastahakoisuuden, muurarien 33.asteen ylittänyt mestarivalvoja muutti äänensävyä. Mitä olet löytänyt?

Shmuel tunnusteli antiikkista sylinteriä taskussaan. Sen, että me pelaamme saatanan synagogan shakkia, kopiosiirroilla.

Toitko sinä runon, sylinterin? monotoninen ääni yritti uudestaan.

Shmuel raotti verhoa nähdäkseen kirkkoon. Paikalla oli enää yksi vanha, vaivalloisesti ovea kohti nilkuttava nainen.

En, hän valehteli. Se on hyvässä tallessa.

On tärkeää luovuttaa se veljeskunnalle. Äänestä kuulsi pidätelty kiivaus. Jokin meni pieleen. Ylintä johtoa vastaan kääntyneet katosivat. Onneksi kukaan ei tiennyt, kuka säkeet ratkaisi.

Ajatus oli Shmuelille ilmestys. Hän ei ollut kertonut Borikselle, koska ei luottanut häneen. Sen kymmenen vuoden aikana, jonka he olivat tunteneet, seniorivalvoja oli ominut Shmuelin esoteeristen oppien opetuslapsekseen ja raottanut temppeliritarien vuosisatoja säilyneitä salaisuuksia. Liikaa – Shmuel ymmärsi valheen laajamittaisuuden. Pettymystä enemmän havainto aiheutti halun toimia.

Tuon sen ensi kerralla. Uusi valhe tuli varmana. Verhon raosta näki, että vanha nainen oli lähes ovella.

Et halua sitä vääriin käsiin. Ääni seinän takana yritti väkinäistä kannustusta.

Kenen kädet ovat väärät? Shmuel katui heti sanojaan. Oli tyhmää puhua Borikselle. Hän tietää. Havainto vahvistui hiljaisuuden aikana.

Kuka runon astronomian ratkaisi? Mies seinän takana väisti kysymyksen vastakysymyksellä ja sai hien puskemaan Shmuelin ihon läpi.

Minä. Minun pieni tyttäreni. Pysykää kaukana hänestä.

Kuka tietää asiasta?

Boris. Mutta ei yksityiskohtia. Maailman pitäisi tietää.

Kuka muu?

Ei kukaan. Ole vakuuttava.

Se on tärkeää. Eleetön sävy oli uhkaus.

Pelin luonne valkeni Shmuelille liian myöhään. Hän oli paha piispa, lähetti, joka jää jumiin omien väliin. Tiesi, kuinka satoja vuosia varjeltu perhedynastioiden shakki eteni. Jäljellä oli enää yksi pakollinen siirto, eikä se koskenut seinäntakaista, Venäjän jesuiitta-armeijaa komentavaa miestä. Syy sulkemisajan jälkeiseen tapaamiseen koski sylinteriä. He pakottaisivat hänet kertomaan koodin. Sen jälkeen oli aika hävittää, arsenikki hoitaa äkillisen sairauskohtauksen.

Hän oli kohde.

Aikaa poistua yksinäisestä kirkosta oli korkeintaan minuutti.

Rouva! Shmuel syöksyi kopista ja sujautti ulko-ovea avaavaan ryppyiseen käteen kolikon. Rahanne tippui. Kiitos. Pelastit henkeni.

ULKONA ALKANUT SYKSYINEN RANKKASADE teki Nevsky Prospektilta Nevan reunuskadulle juoksevasta miehestä normaalin näyn. Kotiin oli kaksi kilometriä.

Alexandra? Hengästynyt Shmuel veti kotioven kiinni ja pysähtyi kuuntelemaan ilkeät vedot vatsanpohjassa.

Sinä tulit jo? Ovensuuhun ilmestynyt, astioita kuivaava 12-vuotias säpsähti nähdessään isänsä. Shmuel otti tytärtään hartioista ja piti äänensä matalana.

Se, mitä löysit, Shmuel huohotti, murtaa historian pahimman salaliiton tarkoituksen. He tappavat, ettei raamatullinen astronomia leviä. Piilota tämä. Hän kohotti sylinteriä ja heilutti sitä. Mutta tällä ei ole merkitystä, kunhan sinä elät.

Nokkela tyttö ei kyseenalaistanut isän poikkeuksellista ahdinkoa ja ojensi kätensä kuunnellessaan katkonaista kuiskailua.

"He etsivät sitä. Piirustus, temppeli, Connecticut. Toinen sylinteri. Tunnussana: Farao. Etsi se – vastaus. Giza. Pyramidit. Kukaan ei tiedä, että sinä ratkoit runon."

Mene! Shmuel avasi ikkunan ja työnsi pälyilevän, pelokkaan tyttärensä kohti palotikkaita ja puhui synkimmällä auktoriteetillaan. Älä tule takaisin.

12-vuotias lähti kipuamaan ketterästi alaspäin liukkaita portaita. Sisäpihalla ei näkynyt ketään. Laskeuduttuaan joitakin askeleita tyttö pysähtyi ja katsoi ylöspäin. Ylhäällä tarkkailevan Shmuelin viimeiset sanat painoivat.

Alexandra, sinä et nähnyt minua tänä iltana.

Shmuel katseli lastaan ahdistuneena. Mikä taakka noin pienelle. Keksiä astronominen runo, joka tappaa. Ymmärtää kevätpäiväntasauksena suoraan idästä nousevan auringon valaisevan leijonasfinksin rintaa taivaallisen vastineen Juudan Leijonan vuoksi.

Tyttö nyökkäsi. Shmuel sulki ikkunan ja pyyhki huolellisesti sisälaudalle tulleet vedet. Aikaa muistiinpanojen hävittämiseen oli korkeintaan minuutteja. Salaseuroista siirretyt opit saivat elää enää tytössä, jonka pitäisi oppia ulos niistä. Shmuel sadatteli hiljaa aiheuttamaansa korruptiota. Vannottu vala ei hänen tasollaan ollut enää symbolinen eikä siitä päässyt eroon. Vala seurasi pettureita kaikkialle:

Lupaan ja vannon, etten kirjoita, kopioi, leimaa, louhi, kaiverra mitään salaisuuksia ja sidon itseni en vähempään rangaistukseen kuin että kurkkuni leikattakoon poikki...ja minut haudattakoon meren hiekkaan… jos ikinä tieten tai tahtoen loukkaan tätä juhlallista valaani tai velvollisuuttani oppipojaksi otettuna vapaamuurarina.

Jäljet näyttivät poistuneen sylinterin mukana, mutta tyttären vuoksi käynyt helpotus katosi Shmuelin muistettua itsensä. Porraskäytävästä ei kuulunut mitään ja hän alkoi epäilemään itseään.

Ulko-oven lukko murtui lähes äänettömästi. Takaisin ylös portaita kivunnut tyttö katseli ikkunan takaa huppupäisen miehen kolkkaavan isänsä, ennen kuin kipusi nyyhkyttäen alas.

Kesäkuu 1944, Viipuri

Pienokaiseni,

Pelkään aavetykkien ehtivän ennen minua, riistävän sinulta nämä hakkaamani merkit. Niiden hermoja raastava tulitus vei minut kerran pois täältä ja palasin kun valtasimme omamme takaisin elokuussa 1941 ja Viipurin rannat taas virkosivat.

Sen jälkeen sinut kudottiin sydämeni alla.

Kirjoitan, koska minulla on paperia, kirjoituskone ja hätä sinusta. Sylini on lohduton jälkeesi.

Suurin syy sanoihini on kuitenkin paholaisen kätyriksi pilkattu vanha nainen, ainoa korttini. En kykene suojelemaan sinua.

Kun pimennetyillä ikkunoilla liikkuva juna vei sinut, nyyttini, muiden sotalasten lailla Ruotsiin, tiesin tehneeni virheen. Yskäni yltyi, sieluni sairastui. Jos minut mikään kummaltakaan vaivalta parantaa, se olet sinä ja sinä olet mennyt. Syvyydestä saapuva maalaamaton katse, pienen kehon pysähdyttävä olemus.

Jos saisin uuden mahdollisuuden, valitsisin samoin. Syyllisyydestä en pääse ja ennen kuin aloitan, haluan että tiedät itsestäsi olennaisen. Voisin kuvailla pienestä kehostasi joka ikisen yksityiskohdan, mutta tahdon vain, että tiedät. Sinusta on tutkittu lyhyessä ajassamme kaikki. Jokainen ele, äännähdys. Sinut on nähty.

Kenenkään ei pitäisi joutua hautaamaan lastaan, eikä äiti, joka hautaan on menossa jätä turvaamatta omaansa. Olen kuolemansairas ja teen sen näin. Saat algoritmin, avaimen, jota Caesarin koodi ei murra, Jeremian kirjan Atbaš pilko, Metatronin kuution satoja vuosia rakennettu harha estä.

SYNNYIT KESKELLE JATKOSOTAA. Radiolinjat rätisivät Teheranin konferenssista ja rauhanehdoista hetkellä, jolloin kiinnitin ensimmäisen kerran huomioni viiltävään kipuun. Saapunut paniikki oli omani ja Neuvostoliiton etenemistä suurempi. Äkisti alkaneiden supistusten voima hiljensi aiemmat epäilyni, etten ymmärtäisi, ehtisi ajoissa lapsenpäästäjän luokse. Saksa ja Suomen puolustusvoimat vielä piirittivät Leningradia, kun aloitit matkasi joulukuun pakkasessa. Ystäväni radio kertoi Yhdysvaltojen vaativan itsenäisyyttämme samalla hetkellä, jolloin hiipivästä hädästä hämmentyneenä nousin sängyltä.

Armollisen vuokraemäntäni tahallisen veltoista askelista en viitsi mainita enempää, saati ajurin saarnaavista silmäyksistä. Käänsin katseeni sinne, missä oli yksinkertaista hyvyyttä. Poistin sieltä, missä minua kilometrin verran kuljettanut mies sai pontta omasta manastaan, yhden lapsen olematon isä. Ei hän sitä muistanut läimiessään minuun halveksivia silmiään, enkä piitannut senkaltaisesta älyn vajaudesta.

Hauraudella ei ole siihen varaa.

Sanotaan, ettei rakkaudessa ole pelkoa, vaikka juuri siinä se ilmenee. Olin kuullut huhuja riuskasta lapsenpäästäjästä, joka auttoi sinut maailmaan. Hänessä asui pahuus, joka voi tehdä ryssän lutkan viattomalle lapselle mitä mielii. Ymmärsin vasta nyt silmäykset, häntä koskevat juorut.

Tien toisella puolella pysähtyi meijeriauto, kun huusin. Akat nauroivat tyhjänpäiväisesti. Heille sinä olit markattoman, aviottoman, yksinäisen äidin rangaistus, minulle ihmeellisen voittava lahja. Syy, miksi kirjailen Jaakobin, enkelin kanssa painittuaan Israelin kahdentoista pojan ja yhden tyttären astronomista perintöä. Eukon väkivaltaisten käsien kosketuksessa sihisin hänelle sen ainoan mahdollisen asian, mihin viidakonlakeihin turvautuva sortuu:

Jos lapseni ei synny elävänä ja nuo juoruämmät todista sitä, sinäkään et elä.

Sanani kirottiin synnytyksen tilan hulluuteen, mutta näin naisen silmissä välähtävän vihaisen pelon, joka johtui kasvattiperheeni vanhemmasta veljestä. Maineeltaan hyvän tilan pojasta, ainoasta, joka minua tilanteessani auttoi. Kitsaasti ja häveten, mutta auttoi kuitenkin. Häneltä kuulin kellarista, mihin mennä, jotta pääsisi itse näkemästä. Häntä odotin kokonaisen yön, kun sotilasjuna lähti Tampereelta viittä minuuttia yli kahdentoista kohti kannasta. Kuullakseni, että et mahtunut joulumerkkikotiin, tuberkuloosiepäiltyjen äitien lapsille varattuun hätäkehtoon.

Jokainen sekunti keskityin kulkuusi minussa, turvalliseen maailmaan pääsyysi, eikä lapsenpäästäjän olemuksessa ollut mitään, mikä sitä tuki. Lohduttavaa elettä, viilentävää pyyhettä. Tunnit kuluivat ja lupasin itselleni jokaisen seuraavan minuutin olevan viimeinen, mutta otit kiireettömän, tuskallisen aikasi. Ankean huoneen hirsiseinät vääntelehtivät synkkinä, kun syövytit sydämeeni saapumisesi arvon.

Pelko on maineestaan huolimatta hyvä kumppani, kun sitä käytetään suojelemiseen. Se piti minut hereillä, silloinkin kun epäilin sietämättömän kivun olevan selviytymisen halua vahvempi. Muistin kuitenkin taas sinut, eikä muu merkinnyt. Kun vihdoin saavuit hänen käsiinsä, mahdollisuutta raukeuteen ei ollut. Jälkeiset vielä sisälläni pelastin sinut häneltä vapisevin käsin, uskomatta kykeneväni niin uhkaavaan ääneen.

Irti.

Yllätys irrotti lapsen päästäjän kädet ympäriltäsi ja synnyit vahingoittumattomana. Pimeäkin ymmärtää pelätä viattomuuden lähellä. Tai naarasleijonan, joka tappaa suojellakseen poikastaan.

OLIT TÄYDELLINEN. Olet minun ja venäläisen vangin lapsi. Vangin, joka siivosi Viipurin kauppatoria sen jälkeen, kun evakot virtasivat takaisin kaupunkiin, kasvattiperheeni heidän mukanaan. Kun se oli siivottu, isäsi tuli luokseni. Kotitilalleni hyväksi kutsuttuun perheeseen. Katsoi kerran ja näin sinut. Niin hyvä kasvattiperheeni ei kuitenkaan olleet, että olisi sietänyt kiittämättömän huutolaistyttärensä kantavan ryssän äpärää ja kirosivat vuokseni myös sinua. Muutuin kiittämättömästä huutolaistyttärestä huoranpenikaksi. Enkö tuntenut maamme tai luonnon lakeja? Tunsin, kehoni huusi sinua tervetulleeksi, täyttämään ikävästä kituvan sylini. Koskemattomuuteen tottuneena huutolaislapsena nautin miehen lämpöisistä kourista, silmistä, jotka söivät sieluani, sylistä, joka sulki suojeluunsa. Villi iloni kilpaili pelon kanssa, mutta tiedät jo syntymääsi juhlineen aamun valjenneen.

Totta kai pelkäsin. Kuinka selviäisin, millä eläisimme? Synnyit sodan keskelle maailmaan, joka ei tunne mestariaan, ja minä sain tietää vain siksi, että synnyit. Syntymääsi seurannutta yhden huoneen ja havunoksan joulua sävytti vaimea juhlayön laulu, sekä yksi, joka kiikutti siivun kinkkua ja lasin maitoa, puolisoista paikalla vain yksi.

Kunnes sain häädön.

***

Lähestyin kylän papin neuvosta tuntemattoman, vanhan velhon taloa pimenevässä illassa, vailla paikkaa minne mennä. Sinä villoissa vatsaani vasten, pakkasen höyry aurana, seurana hiljalleen putoavat lumihiutaleet, Orionin vyöhön vyötetty Aaronin sauva. Askelieni alla narskuva lumi oli äänistä piinaavin, aukean pellon takainen metsä miinusasteita uhkaavampi, portiton aukko kuusiaidan välissä kyseenalainen luottamuksen osoitus. Se oli sen eukon piha, jonne kukaan ei kutsumatta mennyt eikä sellaisen saaneesta kuultu. Alue oli erakon keidas, lähimpään taloon matkaa puoli kilometriä.

Epäröin kuusiaukon kohdalla. Lähes täysinäinen kuu kummitteli lumen peittämän ja metsän rajaaman peltoaukion yllä, mutta kohme ja kylmyysasteet painostivat viemään sinut suojaan.

Otin askeleet lähes metrin korkuisen lumivallin reunustamalle pihapolulle, kunnes seisoin ulko-oven takana ja koputin. Kukaan ei tullut, savupiipun höyryt ja ikkunoilla palavat kynttilät kertoivat, että joku oli.

Kiviportaat oli lakaistu lumesta seinään nojaavilla risulyhteillä. Vastapäätä sijaitsevan aitan portailla paloivat ulkotulet ja tiet rakennuksen oville oli aurattu yhtä huolellisesti kuin puuvajaankin. Minne minä olisin kääntynyt? Takaisin vihaiseen maailmaan kylän tuomioon?

Pimeän pihapiirin äänettömyys särkyi jäätyneen järven kantaessa vastarannan pihapiiriin iltahartauksen ensimmäisen kellonkumahduksen. Toisen kumahduksen aikana asetin käteni ulko-oven kahvaan ja työnsin oven auki. Tänne kylän luottopappi kuitenkin minut ohjasi.

Edessäni oli kolea, lyhdyn valaisema hämärä käytävä, joka johti toiselle tummaa puuta kiiltävälle ovelle. Koputin. Ei mitään. Työnsin oven auki. Keskelle keittiötä pysähtynyt, pannuja kanteleva iäkäs, peikkomainen naishahmo tuijotti meitä ilmeettömänä. Pienen arvioinnin jälkeen muori päätti, että olimme kaksi tavallisinta asiaa maailmassa.

Mistäs Tuhkimot? Eukolla oli magneettinen, särähtävä ääni. Ellet halua noutaa liiteristä halkoja, ovi tähdenlentoa nopeammin kiinni. Hän nosti kauhalla vettä sangosta, ja seinäkello kumahti kuusi kertaa. Ääni sopi yhteen puuhellassa ritisevien halkojen kanssa, mutta jokin kertoi minulle, ettei täällä vallinnut rauha.

Vedin oven perässäni kiinni ja ennen kuin ehdin iltaa toivottaa, hän osoitti ompelukoneen alle.

Laita tyttö viltin päälle, on lämmin.

Pelkoni levisi huoneeseen samalla hetkellä, kun hän tiesi sinut tytöksi, enkä ehtinyt piilottaa sitä. Naisen revontulia välähtävät silmät olivat heti omissani. Hän puhui vakaasti ja silti, se oli sähähdys.

Älä säiky siinä. Siksihän sinä tulit, et uskonut juoruja rovastin vuoksi. Ivaan sekoittui jotain, mitä maine meediona ei kattanut. Mistä hän tiesi rovastin lähettäneen minut?

Hämmästelin kadonnutta kieltäni. Tilassa, jossa olin, aarretta kantavana, yksinäisyys ympärilläni, oli vaikea luottaa akkaan, jota väisteltiin jo ennen yötä. Vakooja, uhottiin, piilottaa partisaaneja pirtissään. Kauhisteltiin silmiä, joiden liekki voisi iskeä ohikulkevien sieluun, paljastaa heille heidät itsensä.

Vuosi oli vasta vaihtunut, sinä vielä niin pieni, tuskin silmiäsi sait suoraksi. Seisoin paikallani varuillani, kun lapsilta kielletty eukko pysähtyi rätti kädessä arvioimaan meitä peittelemättömällä ironialla.

Selvitetään yksi asia, kun kerran olet täällä paniikkisi kanssa ja koetat selvittää mitä tekemistä minulla on Nostradamuksen tai noitien kanssa – tyttäresi tapauksessa sanottu perustuu tietoon. Nopea vilkaisu valaisi minut.

Älä sure, muilla on sama vaiva kuin sinulla: ammattina harhaoppien pelosta johtuvan tärinän vaivat. Säästä meiltä hysteriaan käytetty vaiva, kun okkultismi kuitenkin on, niin saadaan vauvasi lämpiämään ja tarinaasi vauhtia.

Ainakin hän ymmärsi mitä hänestä kylillä juoruiltiin. Oli kuin variksenpelätin puuhaisi tuvassa.

Arkkityyppien tunnistaminen on lastenleikkiä niille, joilla kyky on, nainen tuhahti ja asteli hellan eteen sekoittelemaan patojaan. Sen ymmärsi jo Galileo 1500luvulla, mutta joutui katolisen tuomioistuimen eteen selitettyään, ettei maapallo olekaan aurinkokuntamme keskus. Paavi ja kardinaalit totesivat löydökset hölynpölyksi, herra aurinkoako tässä muka kierretään. Mitä siihen muuta voi, kuin mutista, että Raamattu kertoo kuinka kulkea taivaaseen, ei sitä, kuinka taivaalla kuljetaan. Siinä Galileo tosin erehtyi.

Vangitsevaa ääntään taitavasti jäsentäen käyttävä velho työnsi hellannurkkaan puita ja osoitti pettämätöntä ajatuksenluku taitoa.

Alkemiaa, mysteerikouluja ja Vicarius Christin, Kristuksen maanpäällisen sijaisen paavin käräyttämistä. Huokaus oli pilkkaa ja hän eläytyi minua matkivan pelkurin rooliin hytisemällä. "Lapinnoita, shamaanit, poppamiehet, kyläntietäjät, voimat ovat, mutta niiden käyttäminen shakkijoukkueen värin valinta."

Kuuntelin paikaltani halvaantuneena. Kiedoin käteni suojelevasti ympärillesi, valmiina häviämään keittiönovesta, mutta minne?

Eukko osoitti tammista pöytää ympäröivää puupenkkiä. Istu.

Hän päätti lopettaa hiljaisuuteni syynäämällä minua huolellisesti silmiin, mutta en tehnyt elettäkään, sanonut sanaakaan. Pitelin vain tiukasti sinua ja yritin hahmottaa, mitä täällä tapahtui.

Valeltuaan silmiini sähikäisiä nainen hymähti ja kääntyi hämmentämään hellanpäällä kiehuvia patoja.

No, lämmitellään neitejä monologilla, kevytversiolla. Onko tyttönen tietoinen kasvatti-isäntänsä reissuista paikalliseen salaseuraan? Jalomuotoinen kaula venyi eteenpäin vaatien mykkyyteni murtumista, mutta olin niin yllättynyt siitä, että hän tunsi kasvatusisäni tavat, että en pihahtanutkaan.

Kerran, siivotessani navettaa iltalypsyn jäljiltä, löysin kirjan, joka kiinnosti sen verran, että kiipesin löytö kainalossani heinäpaalien päälle ylimääräiseksi vartiksi. Takahyllyltä viinapullon ja työkalujen seasta löytynyt, temppeliritariutta käsittelevä muurariopas vahvisti sen, mistä muorin tiheys nyt puhui.

Et tietenkään. Eikä ole hänkään kokonaisuudesta ja jos saisikin selville, ylpeys on mahtava isäntä, sen renki itsepäinen. Minäkö paskakuskina? Lukemattomien etujärjestöjen ukot eivät saa otetta pyramidin huipun pienen prosentin puuhasteluun, kun eivät edes ymmärrä suorittamiaan Sodoman riittejä astuessaan elämänpituiseen petokseen.

Ylpeyttä parodioiva ilme olisi ollut huvittava toisenlaisessa tilanteessa, mutta ei nyt, kun minua vedettiin jo kynnyksellä salaseurojen taktiikkaan. Eristä porukka toisistaan tietämättömiin nurkkakuntiin, jotta kukaan ei saa selville huipun pienen prosentin puuhasteluita. Se selvää vasta, kun nousee portaikossa 33. asteelle ja pistelee valaa maailmankaikkeuden korkeimman arkkitehdin Luciferin kanssa.

Luciferilla tarkoitetaan Kristusta, ukkokerhot mylvivät! Se kirkas aamunkoin tähti, sarkasmista synkentynyt nainen älähti lainatessaan Ilmestyskirjaa. Kummallisesta hymystä puuttui sisältö hänen siirtyessä korinttolaiskirjeeseen: Itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

Tämä oli kevytversio? Kunniastaan tarkka kasvattiperheeni pakottautui kerran kuussa kirkonpenkille ja jotain tarttui minuunkin. Huijaus eteni, kun Kristus kertoi olevansa kirkas aamuntähti, ja valon enkeli omi identiteetin kätkeytymällä samaksi.

Omituinen eukko rikkoi harhaluuloja käärmeen ympäriltä, vaikka emme olleet edes kätelleet.

Luciferilla ei ole mitään tekemistä aamuntähden eli juuri ennen auringonnousua heinäkuussa Niilin ylle ilmaantuneen, galaksin kirkkaimman tähden Siriuksen kanssa, monologistaan lannistumaton ääni särähti, itse asia oli jäädä äänelle toiseksi. Hän oli venäläinen, venyvästä nuotista oli mahdoton erehtyä.

Vaihdoin painoa jalalta toiselle ja läsnäoloni paine kasvoi. Hän vilkaisi pilkallisesti penkkiä kuin sanoakseen jo tarjonneensa, mutta ei kelvannut. Helmat heiluivat määrätietoisesti kohti ruokakomeroa, ja kun hän palasi, ääriään myöten täysinäinen emalikulho teki värikkään polun keittiön läpi tiputtamalla raidan sulatettuja porkkanoita, tilliä, sipuleita. Niitä pilkkomaan valmistautuva peikko käänsi katseensa uteliaana minuun. Aioinko puhua vai en? Kun sitä ei tyrmistykseltäni tapahtunut, hän hymähti, nakkasi päätään järvelle päin ja yhdisti hetki sitten kajahdelleet kirkon kellot aiheeseen.

"Salaseurat salaavat. Ja niitä vastustava Bibliakin on täynnään pelättyä, tähdistöjä, eikä vieläkään saa puhua. Kirkukaa kovempaa. Taikavoimia, noituutta. Psalmi 147 on liian vaikeana ymmärtää: Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä. Luojan lapset kammoavat Luojan koodeja. Rivejä, jonka numerot ja nimet profetoivat ja piilottavat Israelin heimojen tähtikuvioita." Naurunkorahdus sekoittui ironiaan, joka pehmensi minuun kääntyneitä, lieskoja räiskiviä silmiä.

Jumala loi ilmeisesti kaiken muun, paitsi tähtitaivaan, mutta jos okkultismia pelkää, kannattaa kääntää katse salaseuroihin, joissa miehet jolkottavat pässeinä narun perässä puolustamassa väärinymmärrettyä paholaista.

Miksi pappi ohjasi minut tänne? Aloin lämpenemään, mutta en uskaltanut ripustaa takkiani nurkkanaulakkoon ompelukoneen päälle. Turha toivo, touhunsa keskeyttänyt eukko kohdisti leimuavat silmänsä meihin.

Istu. Käsi osoitti jälleen pitkää puupenkkiä lankkupöydän äärellä, mutta rutistin vain sinua jähmettyneenä.

Minulle jaettu villi kortti pudisti varoittavan hitaasti päätään ja madalsi ääntään. "Ei. En aio katsoa sinua siinä seisomassa. Istu."

Hivuttauduin hitaasti sinä sylissä pitkän penkin reunalle villaistuimen päälle, kuin se olisi ollut elämäni suurin askel.

Se oli. Entinen elämäni oli juuri mennyt, ja niin sinunkin.

Syöksy

Velho kantoi eteeni höyryävän kupin vihreää liejua.

Juo, venäläisittäin venyvä nuotti sanoi. Jollekulle toiselle ääni olisi ollut käskevä, mutta vaatimustasoni oli jo alentunut.

Tee oli myrkkykeittoa, syvänvihreää velliä ja katseeni lähti kiertelemään kyökin ylähyllyille.

Vahvana tuoksuvien basilikan, mintun ja fenkolin nimet oli kirjattu militaristisen suoraksi purnukkakokoelmaksi. Kärsimyskukka, hamppu, rohtosammakonputki, laventeli, kirveli, apila, leijonankita, belladonna.

Muistin jälkimmäisen erittäin myrkylliseksi kasviksi, jonka yleisimmät majapaikat löytyvät Aasiasta ja irrotin lamaantuneena otteeni kupista.

Kevytversio ei keventynyt.

Suuri salaisuus, hän irvaili pannujen pihahdellessa ympärillään ja kuin valmistettuna, vilautti essunsa taskustaan dollarin setelissä kummittelevaa, pyramidin kulmakivestä erottuvaa silmää. Katolisen kirkon sisältä junailtu neljäs valtakunta Uuden Maailman Järjestys nousee samojen etujärjestöjen kautta, joissa kasvatusukkosi ravaa tarkoitusta tapaamatta. Kourallinen herroja ja herttoja luukuttumassa itselleen maapalloa, kuinka se tapahtuu?

Kerro ensin, oletko sinä terve? Halusin kysyä, mikä hänen uskontonsa oli, peikkojen metsämenot vai lallien täysikuutanssit, mutta ääneni oli jäätynyt.

Hänen ei. Hyökyaalto liikkui pinnan alta hiljaisesta piinastani piittaamatta muodostamaan toistaiseksi tuntemattoman kokonaisuuden, sanojen jäsentely jäätävää tulta.

Valuuttaan vihkiytyneen uskonnon kautta tietenkin. Raha on huikea rakastaja, Babyloniasta kulkeutunut huora siihen tarttuva liima. Luostareita ja tilintarkastajia, hohhoijaa. Väsyttää? Älä vielä, ilta on nuori ja hiljaisten konttorien yhteistyö krusifiksien kanssa kiikuttaa lopulta armageddoniin, mihin valuutalla on maaginen yhteys. Raha on valtaa, joten toisinajattelijat säädetään molempien ulottumattomiin. Alku on aina hauskaa.

Eukko suorastaan innostui ja jätti veitsen.

Hankit pienen konttorin ja lupaudut tallettamaan pikkuporvarien rahoja ja kultaharkkoja. Pääomaa siliteltyäsi pääset lainaamaan harkot eteenpäin huikeita korkoja vastaan ja tekemään kuitteja kullasta, jota ei ole olemassakaan, kannattavaa. Kavereita riittää, ja setelit marssivat luokse käskemättä. Tyytyväisiä daameja taluttavat herrat saapuvat aamulla uusiksi asiakkaiksi, ylimitoitetuilla lainoilla ja vuosikoroilla maailmaa hallitsevien nappuloiksi. Sen jälkeen? Lumoava altto särähti, eikä minulla ollut aavistustakaan.

Hänellä oli.

"Olet armollinen kuninkaille ja hallituksille. Sodat tuottavat jatkuvasti epätoivoisia hallituksen virkamiehiä kerjäämään luottojasi ja kaiken kukkuraksi lainasi taataan julkisella verotuksella. Kunnon mammonaa vastaan saa takaisin tähtitieteellisesti korkeammat prosentit ja monopoli vyöryy perhedynastioissa läpi vuosisatojen." Yltäkylläisyyksiin vinkkaavaa mammonaa yksinäisellä ironialla venyttäneellä naisella oli vähäeleisen radikaali hymy.

Tahti oli huikea.

Lisää Chardonnayta! Hallitukset ovat palatsejaan myöten veloissa kansakuntien taloutta ravisteleville pankkiireille ja loput korjataan yksityisiä ihmisiä koskevalla verotuksella. Seuraava siirto? Hymy kaartui alaspäin kohti pataa, johon hän kaatoi sokeria keskellä pula-aikaa.

Isi hoitaa. Yhden maan vallannut patriarkka pistää pojat samalla kaavalla Euroopan maihin ja alkushakin asetelma on valmis. Vallan sinetöintiin tarvitaan enää olennainen: Sota. Mikään ei tuota yhtä hyvin kuin asekaupasta riehuva sota ja jälkimatematiikkana velkaantuvat valtiot. Saatana sai miljoonansa ja velkaannutti orjikseen. Kumiseva nauru täytti suuren keittiön ja oli kaukana rauhoittavasta. Ja sinä suostut.

Minä? Käärme on olennoista ovelin ja eukon maine veti vertoja samalle. Täällä, idyllisessä tuvassa, tulet välkkyivät hellan raoista kestäviä kulisseja jollekin, mitä en ymmärtänyt. Muurariloosit pelasivat puolivahingossa okkultistisen dynastian piikkiin?

Paikallispubissa voi toki pienessä tokkurassa keskustella valonkantajan mystisestä luonteesta, seuraavan asteen houkuttelevuudesta ja saada arkeen magiaa universaalin arkkitehdin symboleilla, mutta puskurijärjestöinä toimivien salaseurojen haarapolkujen yhtyminen siivottoman rikkaaseen äitikirkkoon oli minulle uutta. Luther toki kertoi saatanan savujen saapuneen jo varhain renessanssipalatsi Pietarinkirkon alttarille, mutta paavilla oli yhä salainen sotakoneisto?

Sitä enemmän, mistä tämä häiriintynyt, pyhää istuinta käräyttävä monologi? Mitä millään paavilla oli tekemistä kanssamme? Olin tullut turvataksesi sinut, kunnes paranisin, en kuulemaan hämäysluolista, jotka olivat yhtä pihalla kuin minä paavin alamaailmasta.

Vain pyramidin yläosiin syntyneet tuntevat lopulliset tavoitteet. Dollarin pyramidin yläriviä sivelevän naisen ivallinen virne ei jättänyt tulkinnanvaraa. Se oli hän.

Ilmoitusta seurannut nyökkäys tuntui uhkaukselta.

Ignatius Loyolan johdolla vastareformaation aloittaneet, Euroopan talousjärjestelmän luoneiden temppeliritarien jatkeet jesuiitat kynäilivät strategian jalkauttaa fasismi Italiaan, kommunismi Venäjälle ja kirjoittivat Mein Kampfin ennen kuin tunkivat diktaattorinsa Eurooppaa vaivaavan natsisaasteen keulakuvaksi. Tehokkaassa äänessä oli merkillinen särähdys, korpin ja tuonelan, mikä pysähtyi velhon jäädessä odottamaan reaktiotani, jota ei ollut.

Hän pudisti hiljaa päätään kuin todentaakseen sillä itsepäisen, mykän järkytykseni luonnottomuuden, mutta käytyään jonkinlaisen sisäisen sodan näytti päättävän, että minulla oli oikeus katatoniseen tilaani.

Keittiössä puuhastelevaa peikkoa ei voinut kutsua vanhukseksi, vaikka ikää täytyi olla lähemmäs 80. Henki, joka häntä liikutti, oli liian väkevä. Nainen oli kaukana kylällä mainostetusta kadotetusta ja jostain syystä, herätti kristinuskon pakkelit naamariinsa vetäneen Konstantinuksen armeijan. Renessanssia ja arsenikkia, vuonna 1929 itsenäisen kaupunkivaltion saanut Vatikaanin historia kuului oppikoulun opettajani aiheisiin, mutta miksi koko kylän kysymys puhui siitä minulle, tuntemattomalle?

Tiesin protestanttisesta historiasta reformaation vastaiskuksi kehitetyn veljeskunnan olleen alkujaan sotilaallinen, hierarkkinen ryhmittymä, jonka toiminta oli alusta asti, jäsenten 1500-luvulla tehtyä lupauksen naimattomuudesta, köyhyydestä ja fanaattisesta kuuliaisuudesta, epäilyttävää. Kristusta enemmän palvonta kohdistui Mariaan, sekä Jumalan sijaiseksi ylennettyyn paaviin. Jesuiittojen maanosissa liehunut IHS tunnus sulautui enemmän Konstantinuksen näkyyn, In Hoc Signo Vinces, tässä merkissä voitat tai vaihtoehtoisesti muuraripinssin ylentämään Egyptin pakanaperheeseen Isis, Horus, Set.

Ei asia siitä helpottunutkaan.

Mitä?! Eukko pudotti päänsä olkapäiden väliin. Pyhät miehet huoraamassa Babylonian kanssa? Eikö paavi olekaan Kristuksen maanpäällinen sijainen, roomalaiskatolinen kirkko ainoa oikea morsian, jolle suotiin Pietarin avaimilla kyseenalaistamaton johtajuus? druidi uteli niin elävästi, että oli helppo ymmärtää asian aiheuttaneen polemiikkia.

Istuin tyrmistyneenä penkinpäässäni, palttoot päällä, kengät valuvina. Oli mahdotonta yhdistää eukkoa minkäänlaiseen evankeliumiin, eikä koruttomasti liikkeelle lähtenyt alku ollut kaavailemani. Olin kuitenkin liian syvällä olemuksen lumoissa vastustaakseni, kun hän nojautui houkuttelevasti eteenpäin jakaakseen sisäpiiritiedon.

"Anti, tarkoittaa vastaan, sijalla. Antikristus Kristuksen vastustajaa, sijaista, paavia. Pysy kanssani, avaan sinulle modernien keisareiden avaimet Sodomaan."

Pikkutuhmat kyläreissuni vajosivat mitättömiksi elävän todistajan edessä ja yksi oli varmaa.

Hiljaisuuteni oli luonnotonta.

Mykkyyttäni vaaniva katse kierteli minussa kuin hakien keinoa, millä avata säpeillä teljetty aitaus ja minä yritin keksiä, miksi kuuntelin karjalaisessa tuvassa, kuinka miniatyyrisen valtion modernit Caesarit paavit pettävät miljoonat kannattajansa?

Kun en molemminpuolisen tarkastelun jälkeen kyennyt kuin raottamaan huuliani vain epäonnistuakseni tuottamaan, muori tuhahti surkuhupaisena. Hän lähestyi massiivista lankkupöytää vilauttaen dollarin pyramidin silmän takaista aurinkoa.

Tarjoaisin vodkaa tärinääsi, ellet imettäisi, nyt vain 5-vuotislahjani. Salomonin rituaalimagian noitakoulutus kattoi kelttiläiset ristit ja syvyyden enkelin tunnukset. Kulmakarvojen kanssa kohonnut ironia oli peittelemätöntä. Valaistunut Lucifer lensi kotkana aurinkoon ja omi senkin itselleen. Isoisäni lemmikkinä olin poikkeusasemassa, olemus tulvi väsynyttä sarkasmia, "ordo ab chao, kaaoksesta saapuu järjestys, on 2-vuotiaasta saakka korvaani kirvellyt motto." Eukko tunnusteli silmillään, halusinko kuulla lisää.

En, ajattelin, ja hän kuunteli. Ikävä värinä juoksi pitkin rankaani ja katselin häntä pelonsekaisella aavistuksella. Magialla pahoinpidelty lapsi? Kaivonkansista ennusteleva tärähtänyt vai huumausaineissa?

Hienot vaihtoehdot.

Okkultismista protestanttiseen gospeliin ennen kättelyä vaihtava eukko sai sokeaksi itselleen, en tehnyt eroa kahden välillä. Kyky kavaltaa sielujen salaama saattaa vaihtua manipulaatioksi ja vaatii jonkun, jolla oli valta valita, jonkun, kuten hän.

Vilkaisin avuttomana teetäni, nieleminen oli vaikeaa, sanojenkin. Oli selvää, että edessäni seisova velho alkoi ärtyä hiljaisuuteni. Asetelma oli jokseenkin kestämätön. Minun oli tuotettava jotain.

Kuulostaa salaliittoteorialta. Käheä kuiskaukseni kuulosti vieraalta jopa omiin korviini.

Eukko nojautui salamannopeasti eteenpäin ja omisti intensiteettiinsä.

Ihanko totta!? Iva puraisi minua. Yksi, teoria murtuu, kun salaisuus kävelee kotisi käytävillä. Kaksi, liitosta tulee totta, kun nukut sen keskellä. Kolme, sinä puhut! Teeskennelty ilo oli lohikäärmeen, mutta minä jäin.

Toisinaan. Tuijotin takaisin hypnoottisiin silmiin. Läpivalaistuna oleminen oli epämukavaa.

Minua arvioimaan syttynyt nainen kätki hymyn, kuin olisi aavistanut minun olevan askelta lähempänä luottamusta.

Se, mitä kutsut salaliitoksi, on järjestäytynyt, kansoja pihdeissään roikuttava elitistinen kultti. Kun biljoonat liittoutuvat korruptoituneen uskonnon kanssa ja salaavat huolellisesti kristinuskoon naamioidun jumalansa, päästään käärimään maapallo pakettiin. Parodiassa oli todentuntuista pettymystä ja puuhastelunsa keskeyttänyt eukko mittaili minua pää kallellaan. Liittoon kirjatut nimet saisivat sinut hätkähtämään, jos kuulisit.

Hätkähtelin jo pelkästä äänestä, joka kumahteli kuilujen välissä. Mikä alku mummonmökissä Viipurin lakeuksilla.

Poistin sinulta myös villatumput, mutta en takkiani. En koskenut teehen, joten hän nosti kauhalla vettä sangosta ja kaatoi sisällön vesilasiin, jonka jätti kuin houkuttimeksi pöydänkulmalle. Vähäeleinen hymy oli kaikkea muuta kuin rohkaiseva. Se haastoi.

En ehtinyt tislata sitäkään.

Huomasin nälkäni vasta, kun velho paiskasi eteeni lautasellisen kärähtäneitä vihanneksia, sekä korpun. Gurmeeta vai karmeeta, päätä itse, talo tarjoaa.

Kiitos.

Kiitollisuus tuskin on tunne, mitä tunnet minua kohtaan, enkä edes voi auttaa sinua, juna lähtee huomenna. Sinun on sitä ennen tiedettävä, kuinka natsipuolueen siunannut sancta sedes, pyhä istuin on yhtä kuin arjalaisuuden syöpää ruokkiva SS. Luota minuun, hänen vuokseen. Eukko nyökkäsi suuntaasi.

Viittaus yöjunaan ja ajatus erostamme vihlaisi syvältä, mutta nostatti samalla vastarintani.

Miksi? ärähdin, peläten samalla keiton katoamista. Miksi minä kuuntelin tätä käsittämätöntä ylivyöryä, vaikka myönsin sen olevan mielenkiintoista, kun asiani koski vain sinua? En halunnut sinua sotalapsia Ruotsiin kuljettavaan junaan, mutta olin yksin, sairas, epätoivoinen. Kyvytön suojelemaan sinua, jos tilani pahenisi. Sodan ja tautini lisäksi sinut oli turvattava vihalta ja häpeältä, jota ihmiset kohdistivat sinuun venäläismieheen lankeamiseni takia. Mihin laittaisin sinut, sodan keskellä, jos en parantuisi taudiltani, keskellä niitä, jotka muistuttivat minun olevan rikollinen. Kun moraali on leimattu lakiin sen vartijoita riittää. Miten sinun käy, jos minä menen?

Kas, velho totesi kuin tunteeni paljastumista ei olisi ollutkaan ja kiinnitti kysymystä enemmän huomionsa minuun. Sinä todella puhut, kangistavasta epäluulostasi huolimatta. Silmäsi ovat liian sanpaku... hän manasi silmät viiruina silmiäni ja tunsin itseni psykopaatiksi. Jäljellä oli kyläläisten kidutuskammio, missä minua kyyläsi jonkin sortin meedio.

Jos niiden maine ei olisi niin vaarallinen, huomauttaisin Bette Davisin silmistä. Ehkä uhan alla, ehkä uupunut, ainakin aliravittu, mutta tasapainoton sinä et ole.

Enkö? Naisen pää heilui vaimeasti puolelta toiselle, psykoottinen tai magneettinen, jäin.

Olet jo osoittanut mestarillista kärsivällisyyttä, miksi et jatkaisi vielä hetken?

Yritin muodostaa jonkinlaista lausetta, tavoitella syytä, mutta en ollut tarpeeksi nopea.

Rinsessat sodan jaloissa, hän kuulutti. Mistä tämä hulluus alkoi? Eukko onnistui jotenkin tiedottamaan olevansa tietoinen ajatuksistani, jotka rinnastivat hänet jälkimmäiseen, hulluuteen. Halusin herätä unesta, mutta tumma ääni maukui syvemmälle. Iso paha natsisusi kokosi sotakalustonsa ja hyökkäsi Puolaan?

Niinhän asia jotakuinkin esitetään, änkytin.

Helisevä nauru ei ollut hakemani, mutta kuitenkin raikasi huoneessa.

Kun syntyy keskelle maailmanhallitusta ajavaa verikoiralaumaa ja vakoilee tyttösestä saakka, kuinka occulto supremosta Vatikaanista ja Wall Streetilta virtaavat pääomat rahoittavat bolsevikkien vallankumousta ja päätyvät nimettömiksi numerosarjoiksi sveitsiläisiin pankkeihin ja natsijohdolle, muori tulkkasi rasvassa käristyvien vihannesten keskeltä, sitä ansaitsisi Bergmanin sijasta Oscarin pokerinaamasta, millä kuuntelee yleisölle läpivietyä sontaa. Kenelle kellot soivat? hän kysyi pitäen tauon, jonka aikana pudistin tuskin havaittavasti päätäni.

Kolmas valtakunta, ääni särähti, on jatkoa ensimmäiselle, pyhälle Rooman keisarikunnalle, joka tunnetaan 1500-luvulta nimellä Imperium Romanum Sacrum Nationis Germanicæ. Führer ihailee jesuiittojen järjestäytyneisyyttä ja kopioi hierarkiaa armeijaansa. Hänellä oli radikaali hymy, joka nautti rikkoessaan illuusiot.

Alkava aavistus sykki kaulassani. Orpolapset turvautuvat korvikkeisiin ja minulle sellaista korvasi kyläkoululla vieraillut, minut tänne ohjannut valveutunut pappi.

Mies jäi useina aurinkoisina iltapäivinä koulunpenkille keskustelemaan kanssani aiheista, joihin mahtui myös keisarien kirkko. Olin silloin nauttinut liikaa keväästä ja uudesta ystävästäni kysyäkseni mistään niin ikävästä kuin Lutherin vastustaman kirkon alta johdetusta salaliitosta, mutta imin sivutuotteena miehen kriittisyyden Vatikaania ja maanosiin järjestäytynyttä jesuiitta veljeskuntaa kohtaan. Näytti siltä, että hän oli oikeassa.

Aikaa ei hukattu, paavin sotilaiden soluttautuminen salaseuroihin ja valtarakenteisiin oli rakettimaista. Loyola keräsi 1500-luvulla kourallisen miehiä pöydän ääreen ja kynäili säännöt, millä vakiinnuttaa uskonnollinen, poliittinen ja militaristinen valta Pietarin seuraajan paavin monarkialle.

Rahoitus oli alusta asti kunnossa, Vatikaani intiimissä suhteessa Euroopan kuninkaallisiin ja pankkiiridynastia hoitamassa maailmanlaajuisia finanssioperaatioita. Samalla, kun laskin västäräkkejä ja pääskysiä, mies moitti paavin kirkon laiskuutta puolustaa menossa olevassa sodassa juutalaisia, Baselin torniin kiinnittyneen pankin takaavan diktatuurista koskemattomuutta rietasta okkultismia julkisen agendan takana elättävälle mustan paavin, jesuiittakenraalin epäviralliselle monarkialle. Silloin, pappi huomasi menettäneensä minut etelästä saapuville lintuparville, mutta nyt, kuulin.

"Melko hyvin, ensimmäinen murhamies Kain Eedenistä itään, sieltä salaseurojen keulakuvaksi kantamaan pienen joukon salaisuutta, verenperimää. Puhetta hallitseva ironia oli jatkuvaa ja hellan äärestä minuun kääntyvän katseen hitaus häiritsevää. Lukuisia jumalia palvelevalla kultilla on yhteinen ylijumala, isä. Lucifer."

Puolustusreaktioni oli tahaton, vetäydyin vaistomaisesti taaksepäin ja hätkähdin näkyvästi, kun ajatukseni tulivat ulos hänen suustaan.

Niin, minäkin olen toki pelottava. Luontainen purevuus oli kotonaan velhossa, ja poskeni helähtivät täyteen väriä noitamaisesta kyvystä.

Hengitä. Hän ilveili tietoisena jonkinasteisesta halvauksestani ja näytti, kuinka se tehdään. Raudanluja katse kiersi minua ja hellittämätön tahti oli yhtä sopan hämmentämisen kanssa, joka sekoittui helleenistä hirmuvaltiasta tavoittelevaan profeetta Danieliin.

Roomalaiskatolisuuden varjoissa elävien salaseurojen ytimestä erottuu maailmaa kivijumalilla orkestroiva miljardikerho. Ketä kivijumalaa pohjoisen kuningas, noin 175–164 eKr. dynastiaansa hallinneen Antiokos Epifanesin Zeukseen hurahtaneet esi-isät eivät Danielin mukaan tunteneet?

Halusin huutaa häntä pysähtymään, mutta peikossa oli jotain lumoavaa ja hän tulkitsi äimistyneen pään pudistukseni kielloksi.

"Et tunne häntä, koska luterilainen käännös epäonnistui: Kyseistä jumalaa kuvaava maoz tarkoittaa linnaketta, vahvaa kiveä ja onnenpyörä pysähtyy tänään kohdallesi: Sillä mustan kiven, kuution jumala on isieni jumala, mustan kuution jumalattaret puolisoitaan." Ilme matki järkytystäni. En halunnut tutustua hänen esi-isiensä jumaliin, mutta en päässyt pakoonkaan.

Kivijumalattaren henkilöllistymä Semiramis on innoissaan maailman unohdettua muinaisen mustan kiven tittelinsä, mutta olin onnekkaampi. Baabelin kapinatornin perustaja Nimrod jumaloitiin ja Saturnuksen mustan kiven kuutiokultteihin kääritty Lucifer sai paikan. Äiti-poika-kultit levisivät, koska kakkosjoukkueen oli pysyttävä Messias-kilvassa; profetiat Jumalan pojasta elivät ennen Golgataa ja Babylonian portto päätyi helleeneille Astartena, Roomaan Kybeleksi – molemmat astrologiassa tunnettuja, pienehköjä, tähdille koossa häviäviä asteroideja.

Tuskin tuttujasi, sarkasmin tarkoitus oli korostaa viattomuuttani, kukaan ei aikaan ollut saanut minua tuntemaan itseäni sellaiseksi, mutta mistä muusta tässä on kysymys kuin diplomaattisten kykyjeni puutteesta?

Sen minäkin halusin tietää.

Mistä?

Baabelin taivaasta, hän kuiskasi. "Kannattajat suosivat numeroaan: Ja he lakkasivat rakentamasta kaupungissa olevaa linnoitusta, jota kutsuttiin Baabeliksi, jumalten portiksi (1. Mooses 11:99)." Numeroita 11 ja 9 korostanut nainen imaisi silmäni omillaan patojensa äärestä halveksien naiiviuteni rikkoutumista.

Oli luonnollisesti turha kysyä hänen joukkuettaan, jos hän halusi minun jäävän, mutta tämä oli villiä.

En ymmärtänyt paremmin kuin kukaan muukaan kreikkalaisen mytologian oppitunnilla haukotellut, mutta arkkityyppien liitoilla oli nyt Ilmestyskirjaa linjaava todellisuuspohja henkien shakkisodassa: Yksi kolmasosa tähdistä lohikäärmeelle.

Maailmanhallitus oli näköjään Baabelin tornia rakentaneen Babylonian joukkueen tuhottu tavoite ensimmäisestä yrityksestä saakka: Ja he sanoivat, rakentakaamme meille kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaisiin (1. Mooses).

Oli kuitenkin turhaa syyttää häntä normaalien käytöstapojen puutteesta, kun oli itse kieltäytynyt istumasta, teestä, sekä puhumisesta. Kuin päättääkseen epäilyni, hän yhdisti Baabelin numerot kyläläisten huulille jääneen kristalliyöhön, natsi-Saksassa 9. marraskuuta 1938 juutalaisiin kohdistuneeseen vandalismiin asettamalla eteeni ikkunalaudalta ottamansa, kohdiltaan alleviivatun Raamatun.

Kuten sankari Nimrod metsästää Herraa vastaan (1. Mooses 10:9).

Kuninkaanaan heillä on syvyyden enkeli, jonka nimi hepreaksi on Abaddon, kadottaja, kreikaksi Apollyon (Ilmestyskirja 9:11).

Hallusinoinko minä? 911 tarkoittaa Syvyyden enkeliä, Baabelin tornia, Nimrodia? Nimrod esitettiin käännöksessä Herran edessä olevana suurena metsästäjänä, mutta velhon korjauksessa edessä kääntyi vastaan, vastustamiseksi: Ja Kus sai Nimrodin; hänestä tuli maan (Babylonia) sankari, suuri Herraa vastaan.

Nyökkäsin puhtaasta paineesta. En halunnut vajota vaadittua syvemmälle selvitäkseni kyläreissusta, jonka tarkoitus oli puhua Ruotsiin sotalapsia vievästä junasta, hyvästä perheestä, mistä voisin parannuttuani noutaa sinut, ei päätyä Baabeliin.

Olin kuitenkin jo esittänyt kysymykseni, saamatta vastausta. Velhon maine veti vertoja Salomonin kanaanilaisrakastajattarille ja olin paikalla vain kirkonmiehen kehotuksesta.

Hän sujautti hellanpesään lisää halkoja ja jäin, sinun pienten, kylmettyneiden poskiesi vuoksi. Alkuilta, syrjäinen pirtti ja pakkanen pitivät minut paikoillani. Olin yksinkertaisesti liian väsynyt ja toivoton tarpoakseni pitkän matkan takaisin kylään. Sinä nukuit, minä olin enemmän hereillä kuin koskaan.

Tiesin navetasta löytämäni tekstin pohjalta, että Nimrod oli kiviä lastaavien muurarien esikuva.

Nimrodista Saturnus-kulttien johtajaksi pongahtanut valon enkeli vaikuttamaan myös salaseuroihin, jotka tunnustivat astrologian asteroideja ja kaikki tämä alle puolessa tunnissa.

Vesi kiehui iloisesti yli kattilan, ja kun uutta tulemista ennakkoluulojeni ylitse tekevä velho palasi siirtämään sitä, paine hellitti. Sanat palauttivat sen.

"Kirkkoisät luottivat muinaisen latinan unohtumiseen, mutta Catholicus tarkoittaa universaalia, kokonaisuutta, ponnahduslautana uskontoja yhdistävälle aatteelle, kummallisia sivistyssanoja käyttävä nainen tiesi. Termi ei pysäyttänyt äitikirkon suosiota sen paremmin kuin inkvisitioiden nimissä tehdyt murhat ja tulevaisuudessa, massat pudotetaan sillä huijaukseen nimeltä ekumeeninen liike. Tiedätkö, mikä se on?"

En, tunnustin. Haluan ymmärtää, miksi minua paiskotaan jonkinlaisen apokalyptisen mankelin lävitse.

Jääkauteni ei jähmettänyt naista, joka heitti päänsä taaksepäin ja nauroi mustaa.

Vihdoinkin! hän puhui sivistyneesti, mutta suurempi hienotunteisuus ei kuulunut valikoimaan. Koska olet jo hillinnyt itsesi luonnottomaan hiljaisuuteen ja antanut minulle estradin, minä otan sen: Lohikäärmeen kirkko naimisiin protestanttien kanssa, jotka eivät älyä liikuttaa silmiään Rooman pedosta hengittävään, Atlantiksesta unelmoivaan arjalaispöpilään. Heräävätkö epäilyksesi?

Kyllä, sinunkin suhteesi. Kylillä Iisebelin maineen saanut velho epäilemättä tunsi kultin läheisesti, mutta mitä tällä oli tekemistä meidän kanssamme? Olit nyt hereillä, availit silmiäsi velholle ja venyttelit pienen kehosi suloisuudella vastakohtaa noidalle.

Hän tuli lähemmäs ja vilkaisi sinua. Rutistin sinua suojelevasti ja huomattuaan sen hän perääntyi.

Etkö ottaisi myssyä edes pienokaiselta? Vihreät silmät tunkeilivat minussa, joka yritin kätkeä epävarmuuttani.

Poskesi punoittivat nyt kylmän sijasta kuumasta ja vapautin pienen pääsi. Yksinpuhelu ei varsinaisesti lämmittänyt minua, toisin kuin hellasta hohkaava lämpö. Ymmärsin kuitenkin, että oli turha tuudittautua minkäänlaiseen auvoon. Minua kiidätettiin ikiaikaiseen kulttiin, jonka johto ei yhdistänyt idoliaan saatanaan, vaan valaistuneeseen enkeliin, joka tajusi kapinoida ja lähteä läiskimään paratiisista ennen kuin perusti Atlantiksen.

Naisen ironia oli kuitenkin tarttuvaa, hän oli juuri herättänyt eloon kansakoulun opettajani mainitseman kaupungin. Unelma siitä eli yhä?

Velho mitä ilmeisimmin tunsi uskonnot yhdistävän valon enkelin soihdun kantajat ja välillämme eli piinaava, jonkun murtumista odottava lupaus. Sisäänottoni oli vähintäänkin kummallinen ja sen hetken, kun hän katseli ikkunasta ulos, eläydyin naisen Lohikäärmeen tähtikuvioon karanneeseen intensiteettiin.

Miksi vuosisatojen suunnitelman sukupolvissa siirtävät perhemafiat kopioivat Israelin heimoja ja Orionin vyötä jäljittävää Gizan pyramidia valuuttoihin? hän kyseli käsittämättömiä.

Ketkä? Nielaisin syötin, vaikka minun olisi pitänyt ärähtää, miksi me edes juttelimme ja esittää asiani.

Tulkinta yksinkertaisesti riisti vastustukseni, nainen oli liian varma ja ajatukseni kiisivät estottomina Egyptiin. Mitä tekemistä tietosanakirjasta ihmettelemilläni Egyptin pyramideilla oli Israelin kahdentoista heimon kanssa? Mitä ne ja itään katsova leijonasfinksi edustivat, jos eivät faaraoiden hautoja?

Baijerin Illuminatin sanotaan alkaneen vuonna 1776 ateistisesta juutalaisesta, vaikka valaistuneiden alkuperäinen kytkös tulee kaukaa Hermonin vuorelta Palestiinasta, eikä Luciferin palvoja mene ateistista, hän ilmoitti. Perhedynastioihin liittynyt Adam Weishaupt sai ohjeet valaistumisopin levittämiseen jesuiitoilta ja näin alumbrados yhdistettiin muka kristinoppiin. Julkisesti tiet kirkon kanssa erosivat salaseuran muodostamisen jälkeen, mutta sekin juoru on harkittu.

Meillä oli vihollinen.

Valaistuneet? Suupieleni roikkui.

Muistin taas keväisen puistonpenkin ja lintujen viserryksen keskellä kaikuneet, järvelle puhuvan papin paheksuvat sanat niistä, jotka imartelivat itseään valaistuneisuudellaan, kunnes 1700-luvulla käärme loi taas nahkansa. En silloin älynnyt kysyä mitään, mutta nyt, intuitioni syöksyi mukaan. Ymmärsin papin yhdistyvän velhoon.

Kasvot pöydän toisella puolella synkkenivät.

"Silmästä vahtiva kansainvälinen joukkue, joka levitti sanansaattajansa myös Bysanttiin, perheeseen, johon synnyin. Suljettu luostari, chateau tai hylätty kartano, sancta sedeksen varjelemilta rikospaikoilta voi paeta 1929 itsenäiseksi julistetun mikrovaltion muurien turvaan, ja kun jesuiittojen kanssa liittoutuneiden perhedynastioiden mafialla on rahamonopoli uima-allas kemut ovat sen mukaiset, pullot Blanc de Noiria, pillerit puhtaita. Rahalla voi hallita politiikkaa, taloutta, uskontoja, salaseuroja, eikä menetettyä sielua ehdi huomata kokaiinin kukkoilemassa ekstaasissa tai ylevien aatteiden todellisia tarkoitusperiä. Samaan hyvyyteen piilotetut paineet kohdistuvat katolisen maailman naimattomiin äiteihin: Pakotetut lapsiriistot johdattavat hylättyjä lapsia susisysteemin ja auttamisen sijaan naiset murennetaan huoramadonna asetelmilla. Hylätyn, yksinäisen äidin on vaikea ruokkia pienokaisiaan, ilman yhteiskunnan tukea edes itsetuntoaan, mutta kuinka toimii hurskas maailma?" Kulmakarva kohosi suuntaani.

Sinä tiedät, se sanoi. Syyttää, halveksii. Olisit pitänyt jalkasi ristissä ja ollut täydellinen meidän muiden puolesta.

Silmä

Delfin oraakkelista käyvä nainen livahti lyhty kädessään ohitseni koleaan käytävään mutisten samalla tomppelinsa kävelevän perunakellarin luukusta ilman valoa. Täällä siis asui joku hänen lisäkseen? Kuka tahansa tomppeli olisi tervetullut tasapainottaja. Kylmä hyy puski sisään ovesta hänen palatessaan ja muistutti todellisuudestani, arkiongelmiin vaihtunut rupattelu karkeana vastakohtana juuri kuulemalleni.

Tekisi se umpilaiska renki aitanpaikkansa pitimiksi muutakin, kun veisaisi virsiä. Rovasti laittoi säälistä tapulin vartijaksi. Hän huitoi ikkunasta suuntaan, missä talvisodassa venäläisten tuhoama, välirauhan aikana laastaroitu kirkko järven takana sijaitsi. Sinne se on taas jäänyt tapuliin pullonsa kanssa soittamaan kelloja päin honkia. Heikkolahjainen, mutta lähtee siitä sentään ääni talven pimeydessä, jotain teen ryystämisen lisäksi. Naurukin oli mustaa, naakkojen ääntä.

Kellonsoittaja? Ihmettelin. Oli huojentavaa kuulla talon toisesta asukkaasta, mutta tunnetilan säilyminen oli mahdotonta.

Hän kiepautti eteeni pannun, josta lorautti lisää kuumaa jäähtyneeseen kuppiini. En kaivannut sitä nyt, kun elämäni äkkishokki oli alkanut, mutta hän työnsi mukin eteeni.

Edellinen taisi jäähtyä. Kummittelevan virnistyksen viesti oli selvä. Et uskaltanut.

Lämmittelin käsiäni kupin ympärillä, mutta en koskenut liejuun, vaikka minua janotti ja heikotti. Olin nälkäinen elettyäni useita päiviä korpuilla ja katselin takaisin nääntyneenä.

Hänen tarkoitusperiään oli yhtä vaikea kritisoida, kuin vaatia vastauksia epämääräiseen ja laahasin perässä epäluulojeni kanssa. Tämä oli tähtien sotaa, naisen ja käärmeen siemenen välinen peli, mutta jos pakanajumalat vastasivat astrologian asteroideja, arkkityyppejä, kuinka niitä suuremmat tähdistöt yhdistyivät Israelin heimoihin?

Jakkaralle nousseen, hyllylle kurottavan naisen maine veti vertoja Salomonin kaataneelle epäjumalanpalvelukselle, aristokraattinen olemus Kleopatralle. Hän vangitsi paksut, tipahtelevat hiuskiehkuransa soljella sieväksi nutturaksi siroon niskaan. Hän oli ollut kaunis.

Hetki särkyi, kun hän käänsi niskaansa ja porasi silmiään minuun, kuin haluaisi kertoa jotain hyvin henkilökohtaista.

Valon enkeli valmistautui evankeliumiin imitaatiolla ja keskuspankkeja juoksuttavalla joukkueella ja meiltä kaikilta vaaditaan osaa pelikentällä. Vihje tuntui kohdistuvan minuun, vaikka mielestäni olin jo kohtuullisesti pelikentällä. "Täälläkin, vahvaluisen aasin Isaskarin maassa. Nimensä mukaisesti, Isaskar saa palkan, joka liittyy omaan, itsenäiseen maahan. Sen puolesta aasikin kiljuu."

Maininta 1. Mooses mystisen runon ja Israelin kadonneen kahdentoista heimon, Isaskarin, yhteydestä maahamme sai minut hälytystilaan.

Isaskar, vahvaluinen aasi, makaa kahden taakan välissä – kuin Suomi Venäjän ja Ruotsin välissä –näki asuinsijansa hyväksi ja maansa ihanaksi. Hän painoi olkansa taakan alle, kävi tekemään orjan töitä.

Karjalan kannas oli toistaiseksi vielä murtumatta, pienen kansamme vastarinta vaikuttava, mutta hänellä oli asiasta sisäpiiri tietoa?

Löydettyään haluamansa, velho asteli rivakasti lankkupöydän ääreen kädessään puinen arkku.

Se oli vain profeetallista astronomiaa, miksi sinä täriset kuten Babyloniaa kammoava kirkkokansa? hän kysyi, tiiviin katseen pakottaessa totuuteen.

Koska minä pelkään.

Mainiota, hän mutisi silmien suurentuessa raoistaan. Pysyt valppaana. Kerron sinulle kuinka kieroksi kasvetaan.

En välttämättä halunnut kuulla, mutta korppu oli päivän runsain ateriani ja alkanut aavistukseni vahvistui katsellessani arkusta nousevaa rekvisiittaa. Nainen aikoi korvata kehnon käsikirjoituksen, Babylonian jumalat Israelin astronomialla.

Langenneiden enkeleiden taikuusoppi siirtyi Baabelista Salomonin hoviin ja ritualisoitiin kansien väliin nyt edessäni olevaksi Salomonin sinetiksi. Hovissa käytetty opas täyttyi Israelin viholliskansojen jumalien astrologiaan levinneistä symboleista, joilla manattiin esiin planeetta- ja asteroidihenkiä.

Toisin sanoen, mysteerikoulujen rituaalit perustuivat Salomonin palatsiin, kuninkaan kanaanilaisrakastajattarien jumaliin, joka oli nyt irvokkaassa ristiriidassa exoduksen aikaista tabernaakkelia (ilmestysmaja, pyhäkköteltta) seuranneen Salomonin rakennuttaman Jerusalemin ensimmäisen temppelin kanssa: Salomonin jalokiviä tihkunutta palatsia rakennettiin lohikäärmeen luvun mukaiset 13 vuotta, ja tuodun kullan määrä vastasi 666 talenttia (Kuninkaiden kirja).

Olin joskus ihmetellyt pedon lukua ja huomioin asian uudelleen löytäessäni isännän navettaan piilottaman kirjan; olihan Salomon salaseurojen kuningas.

Kättään Pandoran kirstussa kahlaava muori nosti esille valokuvan, josta oli ympyröity natsien vaakunatunnus keisarillinen kotka ja sitä seuraavat kuvat täydensivät kokonaisuutta. Tulilintu, feeniks, lensi Mesopotamian ja Egyptin kulteista Rooman valtakunnan tunnukseksi, kotkaksi, sekä nykyaikaan: hallitusten, instituutioiden, salaseurojen ja ritarisysteemien kuningaslinnuksi.

Pidä rauhassa goottilaista katsettasi, mutta älä symboleita kaulassasi, ellet kuulu joukkueeseen.

Minulla oli goottilainen katse? En ehkä ennenkään olisi totellut kehotusta jättää kolikko fransiskaaniselle pyhimykselle Antoniolle löytääkseni kadonneet avaimeni, mutta naisen varmuus pakotti harkitsemaan pyhyyden maskilla valtaan kiivenneen kauhukultin olemassaoloa.

Paljastukset jäivät enää vain rimaa hipoen kakkoseksi minua kiusaavalle kysymykselle. Miksi hän ylipäänsä puhui muusta kuin sijoittamisestasi turvaan, syystä, miksi olin paikalla ja minkä hän näytti tietävän? Miksi minun tuli tuntea kultti, jonka välikäsi instituutioiden symboleita laatikon valokuvat jäljittivät.

Militarististen tukikohtien kautta kulkevat huumeet takaavat kapinallisia rahoittavat tulot, tiedustelupalveluiden suojelemiin satamiin kulkeutuvat kokaiinilastit riippuvaiset jäsenet ja käskyjä kyseenalaistamattomat lentäjät kohteeseen siirtyvät kontit. Kun Etelä-Amerikka kituu huumeongelmansa kanssa, ryhmä, jonka taktiikkaan kuuluu ruokkia pilapuheita olemassaolostaan, arvuuttelee marmoripihvin jälkeisen huumeoperaation nimeä: Tähtikuvio, Babylonian jumala vai joku lanseeraamistamme uskonnoista; Lohikäärme, Nimrod vai Vartiotorni.

Et tiedä, kenen kanssa olet tekemissä. Nainen katseli minua silmät viiruina niin henkilökohtaisella tavalla, että vedin näkyvästi henkeä.

Kyllästymiseni omaan tärinääni voitti arkuuteni. Onko minulla jotain tekemistä heidän kanssaan?

Vastaus ei ollut hakemani.

On.

Olin niin mykistynyt, että en viiltävältä vatsanpohjaltani tuottanut äännähdystäkään. Tarkoittiko hän, että kaikilla oli jotain tekemistä asian kanssa?

Vihreät tutkat kaivoivat vaivattomasti hätäännykseni ja hän onnistui säikäyttämään vain kumartumalla vienosti eteenpäin.

Katolisen kirkon alla elää useamman uskonnon ja sionismin maskia käyttävä verenvärinen alalaji, joka pelaa paholaisen piikkiin, sillä verukkeella, että Lucifer vapauttaa ihmiskunnan ahdasmielisestä Jumalasta jälkeläistensä, heidän, avulla. Puhumme vastenmielisen vaikutusvaltaisista, häikäilemättömistä tahoista, mikä lisää suurimman osan halua pysyä harmaana.

Mutta ei teidän? Yllätin kysymykselläni myös itseni. Kauhusta on moneen.

Muorin huulille ilmestyi pieni haamuhymy.

Minulla ei ollut vaihtoehtoa. Häkellyttävän suora vastaus jäi leijumaan ilmaan, kunnes käänsin katseeni ikkunaan.

Ulkona näkyi vain hankien ja pimeyden lisäksi metsänreunan lunta notkuvat kuuset, sekä tähdet. Erotin hangesta lyhdynvalossa sojottavan lintulaudan. Hökötyksestä keskellä sodan niukkuutta työntyvä kauralyhde toi toisenkin hiljaisen kysymyksen hänen varallisuudestaan, mutta arvailin vielä ensimmäistä. Ruokkiiko tuo niitä vai syökö?

Ratkaisin arvoituksen hänen eduksensa, osaamatta vaatia vastauksia. Jokin eukossa tyrmäsi sen. Sitä paitsi näytti, että saisin pian sieniä. Hellan ääreen perääntynyt maatuska nuoleskeli sormeaan suoraan kuumalta pannulta esimaistamansa kanttarellin jäljiltä.

Raotin pukuasi ja hellitin valmiustilaani. Olihan menossa oleva sotakin osoitus maailman sairaudesta. Hän kiersi minua vastapäätä massiivisen lankkupöydän toiselle puolelle hipelöiden essun taskua. Pöytään läiskähti dollarin pyramidi, jonka irrotettu kulmakivi aiheutti etäisen aavistuksen jostain lukemastani.

Velho asettui keskelle tuvan lattiaa lampun alle tihrustamaan seteliä.

Tule katsomaan, kuinka pöllöön puettu Molok paljastetaan, hän ilkkui muinaisten foinikialaisten jumalaa.

Ei kiitos. Puiden unettava räsähtely hellassa vuoroin lämmittelivät, vuoroin rikkoivat luottamukseni.

Jumalaan me luotamme? Dollarin fraasi ei miellyttänyt naista, joka tökkäsi sormensa silmään. Jos se on tämä, hallinto luottaa Luciferiin.

Muistin yhtäkkiä, miksi puuttuva kulmakivi kuulosti tutulta. Siihen tuikatusta silmästä vahti kultti, joka tarjosi vaihtoehtoista vapahtajaa, koska Kristus vertasi itseään ylimpään, puuttuvaan kulmakiveen (Matteus 21:42). Dollarin silmän takana loisti valaistuneiden aurinko, koska kaikkivaltiaaksi itseään tyrkyttävä lohikäärme levitti kotkan lailla siipensä lentäessään legendoissa aurinkoon ja pyramidin imagolla pääsi huijaamaan itseään ja pakanakultteja Egyptin enigmaattisiin, astronomista Israelia jäljittäviin Gizan pyramideihin.

Laskin pyramidin 13 kerrosta, joiden päällä silmä valvoi.

Miksi kolmetoista? inahdin tuskin kuuluvasti, sättien samalla itseäni. Älä osallistu.

Naisen suupielet vääntyivät puolestani. Koska se on Ilmestyskirjassa kolmetoista kertaa mainitun lohikäärmeen luku. Luomien alta rävähti kaksi vihreää silmää kuin esille vedetyt tikarit. Valaistuneet apinoivat aina alkuperäistä ja kolmetoista Britteinsaarilta itsenäisyytensä ottanutta osavaltiota on toki erinomainen tekosyy valaistuneiden kolmelletoista verilinjalle, kolmentoista pyramidiaskeleen mukaan.

Kotka, feeniks nousi ympärillään epäonnen numeroiden sarjatulitus – 13 tähteä kotkan päällä, 13 oliivinoksan lehteä, 13 raitaa kilvessä, 13 nuolta kotkan jalassa, 13 kirjainta E Pluribus Unum vastaavat kysymykseen kuka nousee feeniksin lailla tuhkasta: Yksi monien joukosta eli aurinkoon lentänyt, valaistunein Lucifer.

Kolme kuusikulmiota, 666 yhtyivät Ilmestyskirjasta tuttuun pedon lukuun, jota yksi ja useampi oli tutkinut toisen maailmansodan puhjettua: Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: Se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentä kuusi (Johanneksen Ilmestys 13:18).

Setelin takaosasta paljastui egyptiläinen alkuversio; 6 osaan ja murtolukuun jaettu silmä. Salaseurojen ukot villiintyivät varjohallituksen silmästä ja uskoivat päässeensä angstista kirkkoa vastustavaan, valaistuneempien eliittikerhoon.

Kiinnostukseni poiminut velho ikkunalaudalta suurennuslasin ja asetti sen dollarin ylle, pyramidin alaosassa näkyvien roomalaisten kirjaimien MDCCLXXVI eteen. Tiesin, että roomalaisessa, kuten heprealaisessa lukumystiikassa, gematriassa, kirjaimilla on numeerinen vastineensa, en sitä, että kyseinen vastaa virallisesti Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen vuotta 1776, epävirallisesti uuden Illuminatin perustamisvuotta 1. toukokuuta 1776.

Kolmen ryhmät MDC, CLX & XVI edelleen muodostivat kokonaisuuden vastaamalla lukuja 600, 60 ja 6: 666. Dollarin heksagrammit vannoivat mestarinsa nimeen ja vaakunan teksti todistaa allekirjoitettua hyväksyntää: Hän hyväksyy hankkeen.

Minkä syntyä julistetaan? Velho nojasi poskea käteensä pöydän toisella puolella. Vastaus on alapuolella: Arriva Novus Ordo Seclorum eli Uuden Aikakauden Järjestys. Mikä seteli! Kiljahdus säikäytti ompelukoneen alta esiin harmaan kissan, jota säikähdykseltäni lähes potkaisin.

Sanat, jotka halusin torjua, ampaisivat hänen suustaan ja olin tykinruokaa. Jaakobilla, Israelilla oli kolmetoista lasta, yksi tytär ja kaksitoista poikaa, joille isä kuolinvuoteellaan jätti myöhempiin tai viimeisiin päiviin" seuraavat profeetalliset värssyt, joten vastaiskuna Lucifer siunasi kolmeatoista perhedynastiaa ja se näkyy valuutoissa. Kristuksen verenperimä valhetta ylläpitävien perhedynastioiden bravuuriin kuuluu tarjota salaseuroille jälkeläisiksi itseään."

Muori ei aikonutkaan vapauttaa minua kauhun kahleestani. Oliko hän syntynyt yhteen Salomonin palatsiin kiteytyviä Lohikäärmeen lukuja tunnustavista verilinjoista? Kuinka olisi edes voinut, kuka kestää myöntävän vastauksen susimetsän ympäröimässä talossa keskellä pimeää talvea Karjalan kannaksella hakiessaan suojaa lapselleen?

Hän päätti sormensa 13-kerroksisen pyramidin alimpaan tiiliriviin. Sinä olet tässä.

Missä? kysyin typertyneenä.

Hierarkian alimpana! Muorin suu vääntyi puolestani, joka myös olin kolmentoista verilinjan hallittavana.

Korkein piikki määrää pallon sosiaalisen rakenteen ja muu maailma pelaa jaettujen korttien mukaan. Keskiluokka nukkuu, koulutuksen ulkopuolelle jätetty köyhälistö on noiduttu heikoksi vastustajaksi ja hyväosaiset leuhkivat tulojensa johtuvan karmastaan, erinomaisuudestaan.

Keisareista alkanut piiritys jatkui Hitlerin pankkiirien monopolilla. Kun valtio toisensa perään on kyykytetty keskuspankkien velkavangiksi ja miljoonia kristittyjä ja juutalaisia tapettu matkalla, valaistuneet vahtivat lopulta kaikista valuutoista: Kaiken pahuuden alku on rakkaus rahaan (1. Timoteus), millä maapalloa kontrolloitiin pelaamalla biljoonat korruptoituneisiin suuntiinsa. Paitsi painaa rahaa keskuspankin pallilta Yhdysvaltojen keskuspankin Federal Reserven, Sveitsin pankin rikoskaverin tehtävänä on luoda tarpeen mukaan lamaa, taantumia, inflaatiota ja tietysti velkaannuttaa hallituksia lainoihinsa.

Kätevää, hän totesi kulmakarvoillaan rupatellessaan vastarintaani pienemmäksi.

Kaikkitietävät ekonomistit paasaavat talouden niukkuudesta, sillä aikaa, kun Fed lainaa hallituksille mikkihiirirahaa. Kansoja kahlitseva akti, rahan luominen lainalla meni surkuhupaisan helposti läpi ja korot kasaantuvat marginaaliselle, velkasopimuksilla ja koroilla maailmasta pääoman imevälle pankkidynastialle. Pyramidin alin taso maksaa loputtomasti korkoja ylemmälle, joiden rikollisuutta taloustieteiden professorit ja huippuyliopistoista valmistuneet ekonomistit tukevat imaisemalla älykkäät päätelmät rahan liikkumisesta markkinoilla, kysymättä yhtäkään kysymystä rahoihin painetusta ja markkinoita pyörittelevästä okkultismikerhosta.

Oli helppo visioida takahuoneessa hyväuskoisten typeryyttä hirnuvat pankkiiriherrat, kansalaisten väitellessä nihilistisiä näkemyssotiaan kenelle kuuluu, kenelle ei. On sama, minkälaisia arvopaperikaupan laillisuus komissioita kylään perustetaan, kun lain yläpuolella elävä väki kuljettaa junaa, eikä kukaan pääse kyseenalaistamaan budjetteja mihin piilottaa löysää ihmiskaupasta asekauppaan.

En toistaiseksi havainnut paikalla Baalia tai muita kanaanilaisia jumalia, mutta kyse oli pyramidin todistuksella maailmaan levinneen Israelin ja samoja vastustavan ottelusta, eikä sarjan raskaus pehmentänyt ulosantia.

"Kaitselmuksen silmä, kolmas silmä, omi islamistisen pahiksen dajjalin identiteetin, oikea silmä isketty, vasen kohotettu otsalle kolmanneksi silmäksi huijaa kipeästi kahta valtauskontoa: Illuminati loi itsensä niin, että tulee yhdistetyksi sekä katolisen kirkon että islamin antikristukseen, mikä ylläpitää valhetta kristinuskon ja islamin yhteisestä jumalasta, sekä vihollisesta ja kääntää silmät todellisesta antikristuksesta, islamin kehitelleestä paavin kirkosta." Eukon kiukku oli sitäkin hyytävämpää, kun sitä hallitsi eleettömyys.

En ymmärrä. Vaisu vingahdukseni oli heikkoa vastustusta, kansakuntia pelilautanaan käyttävän kultin todentuessa minulle pöydälle levitetyissä anagrammeissa ja yrittäessäni ymmärtää. Miksi minä, maalaistyttö?

Tuvan lämpö sai sinut vääntelemään palttoissasi ja tiesin, että minun olisi pian riisuttava sinut.

Et ymmärrä? Hän matki. "Rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta ylläpidetään okkultismilla leimatulla rahamonopolilla. Humanististen tahojen kuten Kansainliiton, sitä pian seuraavan manttelinperijän, sekä Kansainvälisen Valuuttarahaston tapaisiin järjestöihin ujutetaan vuosikymmeniä kattava suunnitelma, maanosien vaikutusvaltaisimpiin instituutioihin järjestäytynyt kansainvälinen mafia. Miksei Vatikaanin miljardit mahdollista kirkon valtaamia maanosia niin, että vanhemmat kykenisivät huolehtimaan lapsistaan?" Venäläinen murre moitti ja myötätunto löi lävitseni samalla hetkellä, kun hän sanoi sen.

Miksi naiset kerjäävät kaduilla vauvat sylissään, kun köyhien maanosien talouteen syöpyneiden Vatikaanin mafian biljoonat muhivat sveitsiläisissä pankeissa? Paremmat kortit saaneet kävelevät heidän ohitseen armottomien pakanauskontojen vetovoiman lailla – olin sinua parempi edellisessä elämässä, sinä syyllinen kohtaloosi, mutta ei hätää, annan pari almua, en pyyteettömyyden, vaan karmani vuoksi ja välttelen laitakaupunkia. Köyhyyden ja epäoikeuden poistaminen olisi helppoa, jos valuutat olisivat niin tahtovien käsissä, mutta en kysynyt sitä.

En tarkoittanut sitä, sanoin hiljaa.

Mitä sinä sitten tarkoitat? hän nosti niskaansa.

Miksi te puhutte minulle? Adrenaliini auttaa omaan epävarmuuteensa väsyneitä ja aiheutin uskalluksellani oman tärinäni.

Hän keinutti hitaasti päätään kuin olisin opettajani pettänyt kisälli. Koska olen liian usein todistanut sinunlaistesi ulosajoon johtaneita tragedioita.

Se oli minun ilmahälytykseni. Oli siis olemassa syy?

Mikä on minunlaiseni? sopersin.

Hän näytti harkitsevan, kylmänrauhallisena vastakohtana kuumeelleni, mutta ikään kuin pysyi päätöksessään. Siirrän sinua Babyloniaan, jotta voisit nousta sieltä Jaakobin, Jumalan miehen kanssa painittuaan uuden nimen saaneen Israelin lasten tähdistöjen avulla.

Oli jotain, mitä velho ei kertonut. Vaistosin sen. Olin alle tunnissa oppinut alakoulua enemmän. Kuinka voisin luottaa sinut hänelle, luovuttaa hänen turvaverkkojensa myötä yöjunaan, saattaa tilapäiseen turvaan tuberkuloosiepäilyn varjostamalta äidiltäsi, jonka venäläisen miehen kanssa saatua lasta seurasi antikristusten viha? Sota ei ollut riittävä syy päästää sinua pimennetyillä ikkunoilla vieraaseen maahan kulkevaan junaan, mutta suojelemisesi estävä tautini oli. Sydämeni raivosi, paikkasi on luonani, mutta paine ei hellittänyt. Kuinka sinun käy, jos minä menen?

Kysymykset kierrättivät verta kylmenneisiin sormenpäihini ja epäluulo poskiini, mutta ironiasta oloasunsa tehnyt velho oli aina nopeampi.

Olet niin puhelias, että tarvitsen muutaman lisäminuutin.

Ne menivät jo.

Hänestä irtosi synkkä, tukahtunut nauru. Pyydän.

Hän pyysi, siitä huolimatta, että tiesi, etten ollut asemassa vaatia keneltäkään mitään. Punnitsin penkinpäässä vaihtoehtojani ja kun niitä ei ollut, katsoin mielenosoituksellisesti kelloa. Pääni pudistus oli hänelle lupa edetä ja se, mitä seuraavaksi kuulin, saalisti minut.

Saat palkinnoksi Jaakobin talon, Israelin kahdentoista heimon Gizan pyramideihin kietoutuvan tähtitieteellisen salaisuuden.

Hän kuljetti eteeni ikkunalaudalta ottamansa 1. Mooseksen kirjan, josta avasi Jaakobin viimeisiä päiviä koskevan, kryptisen runon.

Tiedätkö, mikä tämä on? Kiinteä katse odotti.

Profetia. Luin Exoduksen 10-vuotiaana. Israelin 12 heimoa leiriytyivät pyhäkköteltan, eli ilmestysmajan ympärille 40-vuotta kestäneellä matkalla Egyptistä pyhään maahan.

Jotain sentään. Muori ei peitellyt helpotustaan. Israelin tabernaakkelin, kannettavan pyhäkköteltan ympärille asettuva astronominen salakirjoitus, hän ilmoitti. Monikerroksinen runo sisältää Jaakobin talon astronomian, jota Lucifer joukkueineen matkii pyramidista kiiluvalla silmällä. Niin yksinkertaista kuin okkultismi ja arkkityyppien lukeminen onkin minulle, gregoriaaniseen kalenteriin sovitetut pakanajumalat eivät pärjää Israelin heimojen nykyiset sijainnit löytävälle astronomialle. Jää, esirippu repeää dyyniaaltojen yllä, tamburiinit päättävät puolestasi. Tähdet ovat upean näköisiä Arabian aavikolla, mutta arabiaa enemmän, puhuvat hepreaa, arameaa.

4000 vuotta vanha runo? sopersin.

Yli.

LUPAUS OLI JÄRISYTTÄVÄ. Eukko avaisi Jaakobin tuhansia vuosia vanhojen rivien piilottamat tähtikuviot? Jaakobin kahdestatoista pojasta koostuvat heimot ajettiin maanpakoon satoja vuosia Exoduksen jälkeen, mutta heimoilla oli yhä astronomiset asemansa? Noidasta gospeliin, uskomatonta. Kiinnostukseni nosti radikaalisti päätään, en voinut kuin olla utelias velhon takaiselle viestikapulakoneistolle.

Nainen ei tuntenut välimuotoja, enkä osannut sovittaa häntä kumpaankaan ääreen. Olin lukenut sen, mitä hän nyt vihjasi: Israelin telttapyhäkön esineet ovat kopioita tähtitaivaasta (Heprealaiskirje 9:23) ja pyhäkkö kopio siitä, mitä on taivaassa (Heprealaiskirje 8:5).

Jaakob sai kaksitoista poikaa, yhden tyttären, joten asetelma toistui: Kristuksella oli kaksitoista opetuslasta, sisäpiiristä yksi erityinen, nainen. Jaakob, enkelin kanssa painittuaan Israel, laajeni kahdestatoista heimosta ja opetuslapsesta seurakunnaksi kaikkialle maailmaan pyramidin yhä tunnistamilla jäljillä?

Avasin takkini viimeisetkin napit ja jäin seuraamaan joko armeijan ruokkimiseen tai rankkaan talveen valmistautuvan eukon kattiloiden välissä tapahtuvaa liikehdintää. Reaktioitani tarkasti seuraava nainen ymmärsi kysymysten asettelun minulle mahdottomiksi ja täydensi asiansa itse.

Et ymmärrä, vaikka olet jo tullut vaaralliseksi, hän jatkoi silmien vedellessä salamoita minuun. Kun mustalla kädellä on dominion, se käyttää sitä ja koska joku heilutteli sauvaa kehtoni päällä, sain kyvyn erottaa henget, arkkityypit, näkymättömän. Sen, mitä salaseurojen jäsenet tavoittelevat pyrkiessään korkeammalle tasolle ja mikä symboleineen vain jäljentää Israelin heimojen astronomiaa.

Te puratte symboliikkaa? tavoittelin änkyttäen hänen menneisyyttään.

Anna yksi, murran sen. Velho sivuutti ammattinsa. Kolmastoista on kuoleman kortti syystä. Oletko sortunut? Keskiaikaista seurapeliä tarotia mainostava eukko kurkki kiinnostuneena silmiini.

En.

Kiltti tyttö. Paradoksaalinen luokittelu oli yllättävä kohteliaisuus. Kiltti vain siksi, että en koskenut jo 1400-luvulta suosittuihin kortteihin, joiden alkuperää jäljitettiin Egyptiin, enkä ollenkaan tuhma sorruttuani venäläisen upseerin charmiin.

Me todellakin puhuimme Baabelin numeroiden lisäksi Salomonin palatsin lukujen 666 ja 13 salaliitosta, vaikka olimme tunteneet vajaan tunnin. Chi Xi Stigman lukuarvot piilotettuina ja näkyvinä, sillä aikaa, kun tämän näkyvän okkultismikerhon paljastamista pilkataan hullujen hommaksi ja villille puolelle päätyneet manaavat Molokin esiin hyvän diilin jälkeen.

Yksi dollarin kuusikulmioista muodosti englanninkielisen muuraria tarkoittavan sanan m-a-s-o-n. Agendaan vihkiytyneeltä, huijatulta muurariyhteisöltä meni puurot ja vellit sekaisin Babyloniaa ja Pythagoraa yhdistävän valonsa kanssa ja velho mursi myytin myös Daavidin tähden ympäriltä.

Tulevan Israelin valtion tunnusta, juutalaisiin leimattua kuusikulmiota väitetään Daavidin tähdeksi, vaikka siirryimme juuri Molokin tunnuksella Salomonin renessanssimagian maailmaan.

Mistä hän tuli, kun osasi ennustaa Israelin vielä syntymättömän valtion symbolin? Muistutin itselleni, että aarrearkusta ottamaansa paperirullaa avaavalla velholla oli luentoonsa tuntematon, minua koskeva syy.

Loputkin Pandoran laatikon sisällöstä levisi pöydälle. Viisi lokeroa valokuvia, symboleita, heprealaista lukumystiikkaa, merkkejä. Babyloniaa. Voimat ovat, mutta hänellä oli nyt minunkin kaipaamani ymmärrys siitä, kuinka erotella Salomonin sinetin ja Rooman klubin magia Luukaksen mainitsemista tähdistä: Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä (viittauksia, ihmeitä).

Oli mahdotonta päättää käärmeen oveluuden saavuttaneen puoluetta, joten istuin aloillani ottamatta esille sinua koskevaa asiaani, koskematta teehen.

Sähähdys muutti asian. Juo se. Myrkytän sinut toisena päivänä.

Noidan vihreä mönjä kammotti, mutta nostin kupin huulilleni ja imin sinistä posliinia. Eukko arvioi näyttelemistäni ylähuulessa kareilevan ironian kanssa.

En käytä enää sekuntiakaan epäuskosi parantamiseen. Salaus on murtamaton niin kauan, kun sillä on aikakauden lupa astua esiin. Aion siirtää sen sinulle, perata Israelin tähdistöt auki. Lämmintähän täällä on, tuvassani, joten jää.

Musta aurinko

Se oli huikea, toistunut lupaus: 1. Mooseksen kirjan, Jaakobin lapsilleen jättämien rivien sovittaminen profetoiviin tähtikuvioihin. Todellisuus ei ehkä ollut sana, minkä olisin yhdistänyt vauhkoon velhoon, mutta hän osasi taikoa ja olin koukussa. Mutta oli jotain, mitä en ymmärtänyt.

Takki. Hän osoitti vaativasti ompelukoneen päällä olevaa hyllykköä.

En enää kehdannut nököttää lämpimässä keittiössä takki ylläni, joten asetin sinut lattialle tyynyistuimen päälle ja jätin ulkovaatteemme naulakkoon