Rukous Raamattu Rakkaus: Sydämen puhetta

By Jaana Varis

Muutaman vuosikymmenen ajalta eletyn elämän tarinoita. Kirjoittaminen on ollut minulle apu, yksi selviytymiskeino, kun elämä on ollut haasteellista. Jo pienestä tytöstä asti olen rukoillut Isä meidän- rukousta. Ymmärrys rukouksen sisältöön on kasvanut vuosien varrella kuin myös uskoni vahvistunut. On niin turvallista matkata Jeesuksen kanssa, luottaen Hänen johdatukseensa. Kirjani nimi RUKOUS RAAMATTU RAKKAUS kertoo suoraan sisällöstä. Joskus huokaisukin on rukousta, mikä kuullaan taivaallisissa, mutta useinmiten tarvitsemme sanoja. Tarinat ovat kuin rukouksia, puhetta Taivaan Isälle. Uskon, että moni voi samaistua niihin ja saada apua itselleen. Tarvitsemme rinnalla kulkijoita, kuuntelijoita, kun on tarve purkaa sydäntä sitä sisintä. Matkanteko on välillä yllätyksellistä. Tähän maailman aikaan tarvitsemme erityisesti TOIVOA tulevaisuuteen, ilolla höystettynä. Kirjani on kuvitettu läheisteni valokuvilla. Kuvat kertovat omaa tarinaansa ja ne ovat aika villisti sekaan soviteltu. Jeesus sanoi maan päällä ollessaan usean kerran; "Älkää peljätkö." Raamattu kertoo meille paljon asioita mitä on tullakseen. Ihanaa on myös se, että saamme näkymää; millainen Isä Jumala, Luojamme meillä on. Olemme matkalla kotiin, sinne taivaallisiin. Sitten, kun on aika. Kuten lastenlaulussa lauletaan; "Rukous on silta luokse Jumalan". Suosittelen lämpimästi rukousta ja Raamatun lukua.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 1, 2023
• ISBN: 9789528059479

Jaana Varis

Jaana on kristitty, Jeesuksen kanssa matkaaja. Lyhyt ja ytimekäs esittely.

Book preview

VALTAISTUIMEN EDESSÄ

Jälleen tulen eteen valtaistuimen.

ISÄ kuulee ja näkee,

kaikki sydämeni salaisuudet tuntee.

Onko tämä haave lapsuudessa jo

sydämeeni laitettu?

Onko se työ, mikä odotuttanut on?

Surua, kipuilua, elämän ihmettelyä,

yllätyksellisyyttä,

kerta toisensa jälkeen koettua.

Tässäkö nyt alkaa aika kirjoittaa,

tekstiä paperille laittaa?

Koosteita vuosien varrelta,

osa revittyjä, poltettuja,

vain Jumalalle näytettyjä.

Miksi tuska ihmisen sielua satuttaa,

jälkiä jättää, tunnetiloihin

vaikuttaa?

On Herra luonut ihmiselle identiteetin,

jokaiselle ainutkertaisen.

Oman lahjavarustuksen,

taidollisuuden, kyvykkyyden.

Mutta kuka ne löytää saa?

Uskallus matkata menneisyyteen,

katsomaan muistoja

ja tuntemaan.

Rakkaus rakentaa ja vahvistaa ihmistä.

Armon itsellensä löytää ja sen kautta

uskallus todelliseen elämään.

Käsitellä TUNTEITA monia.

Itkupotkuraivareita, kyyneleitä, vihaa,

niitä kaikkia suljettuja

tunnelukkoja.

Jumala tietää kaiken elämästäsi.

Sinua kutsutaan IHMEEKSI.

HÄNEN kuvansa kaltaiseksi,

silmäteräkseen,

rakkaaksi lapsekseen.

HUUDANKO TUULEEN?

Säröjä monia,

sydämen kätkössä.

Kipu tehnyt tehtävänsä,

jälkiä jättäneenä.

Kivi kiveä hioo,

hiljalleen rosoisia pintoja

sileäksi muovailee.

Elämän eri käänteissä,

väänteissä,

huudoissa,

sydämen tuskissa.

KUKA KUULEE?

Huudanko tuuleen?

Miksi niin tyhjältä tuntuu?

Sanomattomia sanoja,

jossain mielen lukoissa.

Olla kuin tähti taivaalla,

yksin avaruudessa,

siellä jossain

maailmankaikkeudessa,

muukalaisena

vai

sittenkin kaiken järjestyksen keskellä,

valon lähteenä.

Yksinäisyys syö elämää,

se vie tilaa hengittää.

Jaksaako toivoa parempaa,

jotain uutta näkymää,

missä elämä voittaisi

eivätkä tummat, harmaat varjot

olisi edessäsi?

Mikä on odottamisen palkka?

Hiljainen ja nöyrä sydän,

sekö on elämän saldo?

VANHA PLÄKKIÄMPÄRI

Vanha pläkkiämpäri,

sitä olen ohimennen katsellut.

Meillä se on tuhkaämpärinä.

Tulipesiä, talo lämpiää puilla,

pönttöuunit pöhisee.

Ajatuksissani, lause useinkin ollut

mielessäni;

viekää tuhkatkin pesästä.

Eletty elämä on jättänyt jälkensä.

Niin herkästi huomaan väistyväni,

syrjään siirtyväni.

Eletty, opittu tapa.

Kiltteys, sanomattomuus,

puhumattomuus.

Tyhjyys sisälläni kokemuksellisesti.

Silti tyytyväisyyttä,

onnellisuutta,

iloa

tietoisuuden tasolla.

Tunnetiloja sallitaan,

että eheytyisimme.

Jumalan tahto on aina

HYVÄ

luotujansa kohtaan.

Niinpä tuhkakin kertoo tarinaansa.

Tuhka on kasvualustaa uudelle,

sille parhaimmalle,

Isä Jumalan suunnitelmalle.

Rakkaus voittaa kivut,

kumoaa surut,

eheyttää elämään.

Herra ei hylkää, vaan rakastaa!

VÄSYMYKSEN KESKELLÄ

Aivot kuin narikassa,

tunne kuin siellä takkina roikkumassa.

Sisältö tyhjentyneenä,

voimat ulos valuneena.

Unen tärkeydestä puhutaan,

tiede siitä paljon faktaa tietää.

AIVOSUMU, mikä on se juttu!

Ei jaksa pinnistää,

muistikapasiteettia käynnistää.

Tuntuu ettei sinne päähän mitään jää.

Ärsyttää, argh!

On liian paljon mietteitä, ajatuksia...

Sellaistahan on kyllä ihmisen osa.

Kuka oppii