Abiel tähdistälukija

By Aarne Haapakoski

On vuosi 850 eKr. Abiel työskentelee tähdistälukijana Israelin kuningaspalatsissa. Abielin maailma mullistuu, kun vanha kuningas Ahab kuolee sodassa ja uusi aikakausi on alkamassa. Assyyrian Salmaneserin sanansaattaja Hoodia kertoo, että uusi aikakausi on muuttava kaiken ja vapauttava ihmiset julmista hallitsijoista, jotka ovat tähän asti alistaneet kansojaan. Kaikki tämä on tapahtuva Maailman Vapauttajan, köyhien ystävän ja orpojen isän avulla. Kuka on tämä vapauttaja?Aarne Haapakosken historiallisessa romaanissa Abiel tähdistälukija seikkaillaan kokonaisten kansakuntien kohtaloiden keskellä. Yksi henkilö voi muuttaa historian kulun pelkällä olemassaolollaan. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 17, 2021
• ISBN: 9788726657890

Book preview

www.egmont.com

Ensimmäinen kirja

Jael

I

M inä Abiel tähdistälukija ja Suuren Tiedon Herra, saavuin Samarian kaupunkiin kuningas Ahabin kahdentenakymmenentenä hallitusvuonna, jolloin kuningatar Isebelin rakennuttama uusi Baalin temppeli vihittiin. Synnyinkaupunkini on rikas ja mahtava Tyyro Foiniakian meren rannalla. Siellä äitini Safiira oli päästänyt minut synnytyskivillä täyden kuun aikaan sebat-kuussa, jolloin lauhkeat tuulet puhaltavat ja mantelipuut puhkeavat kukkaan. Tyyrossa olin myös elänyt varhaiset lapsuuteni vuodet, kunnes holhoojani mukana siirryin Babilin kaupunkiin Kaksoisvirran maassa. Siellä olin saanut ensimmäiset opinalkeeni temppelipappien koulussa, mahtavan Ea-jumalan suojeluksessa. Temppelipapit paljastivat minulle ennustustaidon salaisuudet ja Taivaan ja maan perustuksen talossa opin kaiken mitä tähdistäennustaja voi oppia. Saavutin suurimman tiedon ja viisauden ja omaksuin jumalakseni Nabun, joka on Mardukin kuuluisin poika, laskevan auringon, tähtien ja suuren viisauden jumala. Sydämeni oli ylpeä tietoni paljoudesta, sillä tiesin enemmän kuin kuninkaat ja hallitsijat, vaikka suonissani ei virrannutkaan jumalallista verta. Tunsin olevani yläpuolella kaikkia niitä, joiden tieto oli vähäisempi omaa tietoani, sillä nuoresta iästäni huolimatta olivat kuninkaat kumartaneet edessäni ja Babilin ylhäisimmät naiset kilvoitelleet suosiostani, koska saatoin kohottaa heidän tulevaisuutensa verhoa. Tulkitessani jumalien ilmoituksia tähdistä tunsin kuuluvani jumalien perheeseen, sillä saatoinhan suuren tietoni ansiosta ilmaista kuolevaisille salattuja asioita, joita vain jumalat tiesivät.

Olen varreltani vähäinen enkä pysty tekemään voimatekoja. Minua pelottaa istua nelistävän ratsun satulassa, eivätkä käteni kykene sotilaiden tavoin heiluttamaan raskasta miekkaa, eikä heittämään keihästä. Mutta monet naiset ovat sanoneet, että olen kaunis mies. Niin sanoivat assurilaiset prinsessat palvellessani Assurin hovissa, babilialaiset temppelitanssijattaret ja Damaskuksen hovinaiset. Naisia on aina ollut paljon ympärilläni, ei varsinkaan siksi että he olisivat halunneet minua, vaan tietojani salattujen asioiden tulkitsijana. Monet ovat uskoneet viisauteni niin suureksi, että he ovat luulleet minun kykenevän lukemaan myös ihmisten ajatuksia. Tämän takia ovat kuninkaalliset virkamiehet ja kuningattaret kumartaneet minua, koska he ovat pelänneet minun näkevän heidän sisimpäänsä. Tietoni ei ole kuitenkaan riittänyt näin syvälle, koska en ole jumalallista juurta. Olen kysellyt Babilin viisailta ja Niniven vanhoilta tähtientutkijoilta, mikä on kaiken tietämisen salaisuus. Mutta kukaan ei ole voinut tätä varmasti sanoa. Eräs vanha tietäjä Kaksoisvirran maassa neuvoi minua menemään yksinäisyyteen ja paastoamaan. Hän sanoi, että minun olisi jätettävä kaikki, unohdettava ruoka ja vesi ja keskityttävä vain ajatteluun, niin jumalat lahjoittaisivat minulle suurimman tiedon. Tämä mies oli kaukaa Intiasta ja hän oli hyvin viisas, mutta en tahtonut totella hänen neuvoaan, koska pelkään suurta yksinäisyyttä. Eräs toinen tietäjä sanoi, että kohoaisin jumalien tasolle viisaudessa ja tiedossa, jos vereni yhtyisi puhdassyntyiseen prinsessaan. Kotijumalaltani Nabulta olen myös monasti kysellyt, mikä on kaiken tiedon salaisuus, mutta vastausta en ole saanut. Eivät myöskään Marduk, Ahuramadza eikä Baali ole vastanneet minulle, vaikka olen rukoillut heidän temppeleissään. Damaskuksessa kuulin israelilaisten jumalasta, jota he sanovat Jahveksi. Minulle kerrottiin, että Jahve oli suuri jumala ja minä tahdoin tutustua häneen. Siksi matkustin Samariaan.

Hämmästyin suuresti käydessäni ensimmäisen kerran Jahven pyhätössä. Se oli pieni ja yksinkertaisesti sisustettu huone. Siellä ei ollut uhriastioita, eikä jumalankuvia. Kun kysyin huoneenhaltija Obadjalta, miksi israelilaisten jumalasta ei ollut pronssikuvia eikä edes kiviveistoksia, Obadja sanoi minulle, että Jahve oli kieltänyt kuvien palvonnan. Vain vääriä jumalia palvottiin kuvina, mutta Jahve oli näkymättömänä kaikkialla. En ymmärtänyt tätä. Kuinka jumalaa voisi palvella, kun hänestä ei ollut edes kuvaa. Tahdoin tietää enemmän tästä salaperäisestä jumalasta, mutta Obadja sanoi, etten voisi israelilaisten jumalasta mitään ymmärtää, koska olin ympärileikkaamaton ja vääräuskoinen. Hän sanoi myös, ettei hänen jumalansa hyväksynyt ennustamista eikä tähdistälukemista, sillä Jahve oli suurin jumalista ja pyhä. Hän kertoi minulle profeetta Mooseksesta, joka oli nähnyt Jahven jossakin korkealla vuorella ja puhutellut häntä. Silloin Jahve oli antanut israelilaisille kiviset laintaulut ja ottanut Israelin kansan omaksi valituksi kansakseen. Kun uskalsin sanoa, että Marduk ja Ahuramadza olivat suurempia jumalia kuin Jahve, Obadja suuttui ja sanoi minua pakanaksi, joka ei tiennyt mitään oikeasta jumalasta.

Tämä mies uskoi olevansa viisaampi kuin minä, vaikka hän ei ollut käynyt edes Babilissa eikä opiskellut Tiedon talossa. Hän puhui jumalastaan niin kuin kamelinajaja kamelistaan jonka hän tuntee, vaikkei hän tiennyt että taivaankansi on lasuurikiveä ja tähdet siinä olevia aukkoja, joita jumalat vartioivat. Hän oli kuitenkin kuningas Ahabin huoneenhaltija ja istui neuvosmiesten pöydässä.

Kuningas Ahab oli vähäinen, jo harmaantunut mies, jonka kädet nytkähtelivät hermostuneesti ja hänen tihruisissa silmissään pälyili epäluuloinen katse. Häntä sanottiin Jahven palvelijaksi, mutta hän kumarsi salassa Baalia, joka oli hänen puolisonsa Isebelin jumala. Noustuaan isänsä Omrin jälkeen valtaistuimelle Israelin seitsemäntenä kuninkaana, hän oli julistanut Jahven ainoaksi jumalaksi valtakunnassaan, mutta pian hänen oli täytynyt taipua puolisonsa Isebelin edessä, joka oli Tyyron kuninkaan Etebelin tytär. Baalia palvottiin aikanaan Israelin pääkaupungissa enemmän kuin Jahvea ja kuningas Ahab oli puolisonsa tahdoton orja. Mutta hän tahtoi esiintyä yksinvaltiaana suurkuninkaana, hakkautti nimensä kivikirjoituksiin, verhosi partansa kultaverkolla ja pukeutui hienoimpaan tyyrolaiseen purppuraan.

Joka ilta minun täytyi tulkita tähtiä kuningas Ahabille ja tulkintani oli kirjoitettava savitaululle, jotka kirjuri vei kuninkaan luettavaksi. Jouduin selittämään myös kuninkaan unia ja ennustamaan tulevia kohtaloita lintujen lennosta sekä veteen sekoitetusta öljystä niin kuin Baru -papit olivat minulle Babilissa opettaneet. Enkä sille mitään mahtanut, etteivät tähtien tulkinnat olleet aina sellaisia kuin kuningas Ahab olisi halunnut. Hyvin usein sammui hänen nimikkotähtensä Venus hehkuvanpunaisena tammus-kuvion sumuun ja aamuöinen Kima välkkyi pahaenteisenä linnunradan korkeudella. Tähdistäennustajana tiesin näiden enteiden merkitsevän vaikeita aikoja Israelin kuninkaalle ja hänen valtakunnalleen. Mutta minun oli ilmoitettava se minkä tähdistä luin, sillä en voinut alentua kiertelevien tähdistäennustajien tasolle, jotka ennustivat valheellisesti aina sellaista, mikä kulloinkin ennustettavalle oli mieluisinta. Siksi kuningas Ahab oli monasti pahantuulinen ja epäili, että olin laatinut hänelle vääriä ennustuksia.

Myös kuningatar Isebel tuli joskus luokseni tähtitorniin ja pyysi minun laatimaan ennustuksia. Hän oli jo täyttänyt neljäkymmentä, mutta näytti paljon nuoremmalta ja saattoi vielä herättää miehissä levottomuutta. Hänellä oli korkea povi ja keinuvat lanteet, eikä silmien välke ollut kadottanut nuoruuttaan. Olin kuullut Isebeliä nimitettävän kuninkaalliseksi portoksi, sillä hän vaihtoi usein rakastajia ja tanssi alastomuustansseja Baalin temppelissä. Hänestä kerrottiin monenmoisia juttuja ja sanottiin hänen myös pitävän yhteyttä kivisten jumalankuvien kanssa. Hän pukeutui hienoimpaan egyptiläiseen pellavaan ja hänen ihovoiteensa olivat kalleinta aloeta ja nardusta. Kuningatar jutteli kanssani kuin vertaistensa kanssa ja teki minulle monenmoisia kysymyksiä. Hän esitti, että antaisin vihkiä itseni Baalin papiksi ja hän lupasi minulle korkean viran Baalin temppelissä. Kieltäydyin ja sanoin, ettei minulla ollut aikaa hoitaa temppelivirkoja, koska tähdistäennustaminen vaati paljon työtä. Kuningatar ei tästä pahastunut, vaan hymyili minulle ja kehui olevansa tyytyväinen minuun, koska olin osannut ennustaa hänelle monia merkityksellisiä tapahtumia. Mutta kuninkaallinen orjienkaitsija Kaleb, joka asui naapurinani tähtitornin alakerrassa, varoitti minua: Kuninkaallinen portto on iskenyt silmänsä sinuun ja kohta olet kuin viiriäinen pyytäjän verkossa.

Nauroin Kalebille, sillä kuningatar Isebelin sulot eivät olleet panneet päätäni pyörälle eikä minulla ollut halua joutua hänen vuodetoverikseen, vaikka monet valtakunnan mahtavat miehet pitivät tätä suurena suosionosoituksena.

Niihin aikoihin hallitsi Israelin sisarvaltakunnassa Josafat -niminen kuningas, joka oli kiivas Jahven palvelija. Hän oli käynyt menestyksellisiä sotia vihollisiaan vastaan ja pystyttänyt uusia rajakiviä valtakuntansa rajoille. Hän oli myös hävittänyt Baalin Juudeasta ja tehnyt rauhan Egyptin faaraon kanssa. Israel ja Juudea olivat olleet sodassa keskenään jo kuningas Jerobeamin ajoista lähtien. Pohjoisessa yhä paisuva Assyyrian mahti herätti kuitenkin levottomuutta sekä Juudeassa että Israelissa ja niinpä kuningas Ahab tahtoi unohtaa vanhan vihan kahden valtakunnan välillä ja tehdä lujan ystävyysliiton Juudean kuninkaan kanssa.

Liitosta oli neuvoteltu jo minun saapuessani Samariaan ja lukemattomia kertoja kuningas Ahab oli tiedustellut minulta tähtien suopeutta. Olin tutkinut syvällisesti taivaanmerkkejä, mutta kerta toisensa jälkeen minun oli täytynyt ilmoittaa, etteivät tähdet ennustaneet hyvää Israelin ja Juudean liitolle ja liittosopimus oli jäänyt allekirjoittamatta.

Eräänä iltana, nisan kuun ollessa vaihtumassa ijariksi, kuningatar Isebel tuli luokseni tähtitorniin. Hän oli pukeutunut egyptiläiseen pellavaan niin että hänen vartalonsa muodot näkyivät kankaan läpi ja hänen taidokkaasti maalattuja kasvojaan varjosti raidallinen pellavaliina. Hänen sandaaliensa kultasoljet välkkyivät. Laskin käteni kunnioittavasti polvieni tasalle ja odotin mitä kuningattarella oli sanottavaa. Isebel alkoi puhua. Hän siirtyi lähemmäksi, kehui viisauttani ja taitoani tähdistäennustajana. Hän puhui Israelin ja Juudean valtakuntien liitosta ja tähdensi kuinka tärkeää oli saada liittosopimus allekirjoitetuksi mahdollisimman nopeasti. Kaikki oli jo valmista ja Juudean kuningas oli luvannut saapua Samariaan. Mutta kuningas Ahab epäröi, koska hän luotti tähtiin ja tähdet eivät ennustusteni mukaan olleet hänelle suopeita. Siksi minun oli laadittava sellainen ennustus, joka rauhoittaisi kuningas Ahabin. Kuningatar oli neuvotellut Baalin ylimmäisten pappien kanssa ja nämä olivat sanoneet, että voisin epäröimättä laatia tällaisen ennustuksen, koska valtakunnan etu oli kysymyksessä. Kuningas Ahab ei saisi koskaan tietää, että olin pettänyt häntä.

Sanoin, etten voinut suostua tällaiseen, sillä kukaan kunniallinen tähdistäennustaja ei voi valehdella jumalien ja tähtien nimeen.

Isebelin muoto synkkeni ja hän alkoi solvata minua. Hän sanoi, että olin nuori, uppiniskainen oinas ja julkea teeskentelijä. Hän sanoi tiedustelleensa kahdelta vanhalta tähdistälukijalta ja nämä olivat todistaneet, että tähdet olivat juuri erittäin suopeassa asemassa kahden valtakunnan liitolle. Nämä viisaat miehet tiesivät asiat paremmin kuin minä, joka luulin olevani suuresti oppinut, mutta en sittenkään ymmärtänyt yhtään mitään. Raivottuaan kylliksi kuningatar tyyntyi ja alkoi suostutella minua toisella tavoin. Hän puhui, että osalleni saattaisi tulla kunnia päästä kuninkaalliseen vuoteeseen ja että minut nimitettäisiin kuninkaan neuvosmieheksi ja saisin kultaa enemmän kuin ansaitseisin kymmenessä vuodessa tähdistälukijana. Hän avasi vaippansa, kuin portto ja näytti minulla julkeasti alastomuutensa niin että tunsin veren kohoavan ohimoilleni ja jalkojani heikotti. Silloin tuli mieleeni babililaisen viisaan sanat: jos veresi yhtyy kuninkaalliseen prinsessaan, voit kohota viisaudessa jumalien tasolle. Käteni olivat ojentumaisillaan Isebeliä kohti ja minun olisi tarvinnut vain vetää hänet puoleeni, kun ajatus yhtäkkiä alkoi kauhistuttaa. Väärä todistus jumalien suulla olisi hirveä, vaikka sen kautta saavuttaisinkin korkeimman viisauden. Liikahtaneet käteni laskeutuivat huulieni mutistessa kieltävän vastauksen.

Kuningattaren silmät säkenöivät raivosta. Hän kääri kiivaasti vaipan ympärilleen ja sanoi:

Olet rohjennut ylenkatsoa Israelin kuningattaren ja minä olen kostava sinulle, Abiel tähdistälukija.

Kuningatar kiirehti portaita alas. Jäin huumautuneena seisomaan tornin kivikaidetta vasten.

Jaspiksensininen kuutamo oli kirkkaimmillaan ja taivaan holvin äärettömyys välkkyi tähtien loistetta. Etelässä piirtyivät Siikemin sinihohtoiset kukkulat ja Garissimin uhrivuoren huippu. Viinitarhat vihannoivat laakson rinteillä ja vehnävainiot kuulsivat keltaisina ruutuina. Yli Samarian hammaslaitaisten muurien näkyi joka puolella vain laaksoja, kukkuloita ja mantelipuulehtoja. Hengitin syvään raikasta yöilmaa ja tunsin vereni polton rauhoittuvan. Samalla kohosi jäytävä pelko sydämeeni. Kuningatar Isebel oli hirvittävä vihassaan ja olin uskaltanut loukata häntä. Mieleni teki paeta, lähteä jo samana yönä kaupungista, Mutta minne? Jos kuningatar tahtoi otattaa minut kiinni, en ehtisi sapatinmatkaa pitemmälle kun sotamiehet olisivat kintereilläni.

Äkkiä muistin, etten vielä sinä iltana ollut laatinut tavanmukaista ennustusta kuninkaalle ja päätin ryhtyä työhön viipymättä. Otin taulukkoni ja mittausvälineeni esille ja aloin kuumeisella kiireellä laskea tähtien asentoja. Nergal oli kohonnut Anu-tähdistön korkeudelle, jonka kahdestakymmenestäkolmesta tähdestä vain viisi oli näkyvissä. Kuninkaallinen venus loisti kirkkaana ja välkkyvänä. Jotakin merkillistä oli tapahtunut. Tein kuumeisesti laskelmia ja tutkin babililaisten tähtientutkijain savitauluja. Mitä pitemmälle työni edistyi, sitä varmemmaksi tulin että tähdet olivat muuttuneet suopeiksi Israelin kuninkaalle.

Toisen yövartion huuto kuului jo pihalta, kun ennustukseni oli valmiiksi kirjoitettu. Se oli paras ennustus, mitä milloinkaan olin laatinut Samarian tähtitornin katolla. Minun oli vietävä se viipymättä kuningattarelle ja pyydettävä anteeksi röyhkeyttäni.

Kun tulin palatsin eteisaulaan, vartija ilmoitti että kuningatar oli lähtenyt kantotuolissaan kaupungille. Vartija oli kuullut kamarineitojen puhelevan, että kuningatar aikoi mennä Baalin temppeliin rukoilemaan. Koska tahdoin jättää ennustukseni suoraan kuningattarelle, päätin odottaa hänen paluutaan. Kuninkaallisen palatsin vierellä oli viinitupa, jossa vietin usein iltojani ja niinpä suuntasin askeleeni sinne. Käryävän öljylampun valaisemassa kapakassa istui vain muutamia miehiä. Näin spartalaisen Temenoksen istuvan pöydässä yksinään ja lyöttäydyin hänen seuraansa. Temenos oli niitä harvoja ystäviä, joita olin löytänyt Samariassa ja monasti olimme viettäneet iltoja yhdessä hiilipatojen äärellä taikka kaupungin viinituvissa. Kunnioitin Temenosta, sillä hän oli minua paljon vanhempi, oppinut ja maailmaa nähnyt mies. Hän oli paennut kotikaupungistaan Spartasta, kun eräs Lykurgos -niminen kuningas oli säätänyt uusia lakeja, joiden alaiseksi kaikki eivät olleet halunneet jäädä.

Tilasin viiniruukun ja aloin keskustella Temenoksen kanssa. Puhuimme kuningatar Isebelistä ja kerroin kuinka hän oli aikonut pakottaa minut väärentämään jumalien ilmaisuja. Temenos naurahti ja kysyi, olisiko se mielestäni ollut kovin vaarallista. Jumalia petettiin kaikkialla. Vastasin, että vain alhaiset ja ymmärtämättömät uskaltavat tällaista, koska eivät tunne suuria jumalia niin kuin minä, joka olen opiskellut Taivaan ja maan perustuksen talossa ja kannoin arvonimeä Suuren Tiedon herra.

Temenos kulautti pikarinsa tyhjäksi.

Tiedätkö sitten mikä on suurin jumala?

Luultavasti Anu, sanoin. Häntä pidetään jumalista suurimpana ja myös assyyrialaisten Ahuramadza on voimakas jumala.

Mutta et tiedä varmaan ja vain varmuus on tietoa, joka kestää. Kaikki muu sen ympärillä on koristetta niin kuin vaskisen Baalin kuvan kaulassa roikkuvat korut, jotka ovat vain silmänlumetta. Tiedämme ainoastaan sen, että kuva on vaskenvalajan tekemä ja ontto. Luulemme, että monet sen kaulassa olevista koruista ovat kultaa, koska ne ovat kullan näköisestä aineesta. Mutta ne saattavat olla vain kullattua vaskea. En tiedä kuinka paljon jumalia voidaan näin pettää. Tapa on hyvin yleinen ja olenpa melkein valmis uskomaan jumalien tyhmyyteen, koska he sallivat tällaista tapahtua. Ei sinun olisi kannattanut loukkautua, jos kuningatar pyysi sinulta väärennettyä ennustusta. Ei se olisi ollut sen suurempi rikos kuin lahjoittaa kullattuja vaskikoruja jumalankuvalle. Ja kysynpä sinulta vielä yhtä asiaa: mistä sinä todella tiedät, että jumalat antavat ihmisille vihjeitä tähtien kautta?

Kiivastuin ja sanoin:

Olen Suuren Tiedon herra. Uskallatko epäillä, etten osaisi tulkita tähtiä ja lukea niistä ihmiskohtaloita. Epäiletkö, etten tuntisi maailmankaikkeutta ja avaruuden tähtimaailmaa?

Epäilen sitä hyvin suuresti, Temenos vastasi. Mistä ne, jotka ovat sinua opettaneet, ovat saaneet tietonsa? Ja tiedätkö varmaan, että maailmanjärjestelmä on juuri sellainen kuin sinulle on opetettu? Egyptissä ja Spartassa opetetaan eri tavalla. Babilissa ja Assurissa on eri jumalat kuten Israelissa ja Egyptissä. Mitä Egyptin viisaat tietävät Israelin jumalista taikka assyyrialaiset foinikialaisten merenkulusta? Olen aikoinani toiminut temppelin ylipappina, kuninkaan neuvonantajana ja sotapäällikkönä. Päässäni on aika lailla tietoa, mutta erilaista kuin se tieto mitä sinulle on Babilin temppelikoulussa opetettu. Koko ikäni olen etsinyt suurta totuutta, korkeinta viisautta, mutta en ole sitä löytänyt. En ole löytänyt jumalia, vaan jumalan kuvia. En ole löytänyt muuta totuutta kuin sen minkä olen nähnyt omilla silmilläni ja kosketellut omilla käsilläni – enkä tiedä varmaan, onko sekään totuus. Olen tavannut monia kuninkaita, jotka ovat sanoneet olevansa suuria ja jumalallista juurta. Mutta heidän suuruutensa on ollut vain siinä, että he pystyvät hakkauttamaan piirtokirjoituksiinsa kuinka monta tuhatta vihollistaan he ovat tuhonneet, kuinka monta kaupunkia ryöstäneet ja kuinka paljon ottaneet orjia. Piirtäessään näistä maineteoistaan kivipatsaisiin ja vuorien seinämiin, he uskovat jumalien lukevan heidän kirjoituksiaan ja uskovan niihin, vaikka kiveen hakattu kirjoitus voi olla alusta loppuun pelkkää valhetta. He kuvittelevat tekevänsä nimensä kuolemattomaksi. Mutta kun joku toinen valloittaja murskaa heidän piirtokirjoituspatsaansa, tuhoaa heidän temppelinsä ja palatsinsa, ei suurista kuninkaista ole muuta jäljellä kuin kansan suussa kiertävät tarinat ja nekin unohtuvat muutaman miespolven kuluttua. Ei yksikään jumala jolle kuninkaat ovat uhranneet, ole rakentanut tuhottuja temppeleitä uudelleen eikä pystyttänyt kaadettuja piirtokiviä. Siksi uskon, ettei niin suurta jumalaa vielä olla löydettykään. Ja koska sellaista jumalaa ei olla löydetty, eivät myös opettajasi ole voineet hänestä sinulle puhua. He opettivat sinulle vain sen, minkä itse uskovat tietävänsä, mutta onko se totuus?

Kukaan ei ollut uskaltanut puhua minulle näin, koska oppineisuuttani pidettiin suuressa arvossa.

Mutta minä tahdon löytää totuuden, saavuttaa korkeimman tiedon, sanoin kiivaasti.

Elämäsi on liian lyhyt, Temenos vastasi. Vaikka eläisit tuhat vuotta, et ehtisi saavuttaa täydellistä tietoa. Laskeudu siis alas korkealta sijaltasi. Älä usko siihen mitä et tiedä, mutta rupea keräilemään tiedonjyviä ympäristöstäsi ja jos jumalat suovat sinun elää vanhaksi, ehdit ainakin oppia ymmärtämään tietosi vähäpätöisyyden.

Olet kummallinen mies, sanoin. Sinä epäilet kaikkea ja kuitenkin sanot etsiväsi totuutta ja jumalia.

Siksi olenkin rauhaton vaeltaja. Totuutta ei löydy Babilin Tiedontalossa eikä jumalia temppeleissä. Niissä on vain kuvia ja uhrisavua. Siksi minä vaellan ylhäisten ja alhaisten keskuudessa. Jumala joka on kaiken luonut, on jossakin ja jos hänet löydän, saavutan myös suurimman tiedon jota vielä kukaan ei ole saavuttanut. Uskon, että minun on paljon helpompi löytää totuus, koska jo ammoin sitten olen hylännyt turhat koristukset, joita sinä yhä pidät arvossa. Jos niiden kanssa aiot vaeltaa koko elämäsi, kuolet loppujen lopuksi hyvin tyhmänä, Temenos sanoi.

Tietoni ovat ainoa omaisuuteni, vastasin. Tietoa ja viisautta olen janonnut niin kuin kameli vilvoittavaa vettä. Kymmenen vuotta olen opiskellut maailman kuuluisimpien opettajien johdolla ja olen oppinein mies Israelin valtakunnassa. Mitä olisin ilman tietoani? Kurja kamelinajaja, taikka vähäpätöinen kauppamies Babilin torilla. En ymmärrä puhettasi Temenos.

Et ymmärräkään niin kauan kuin seisot korkean oppisi kalliolla ja katselet sieltä maailmaa. Sinun on astuttava alas. Etkä sinä muualle voi astua. Babilin Taivaan ja maan perustuksen talossa sinä et enää oppisi mitään uutta. Olet mielestäsi viisas ja suuresti oppinut, mutta kuitenkin tavoittelet vielä suurempaa tietoa. Mistä sen löydät? Itse elämästä. Tiedot joita ei joka päivä lisätä, vähenevät päivä päivältä. Älä tuhlaa yhtään elämäsi päivää puhumalla eilispäiväsi tiedosta, sillä muutoin sinulle ei huomispäivänä ole enää mitään puhuttavaa. Äläkä halveksu kamelinajajaa äläkä köyhää kauppiasta torilla. He eivät ole opiskelleet Taivaan ja maan perustuksen talossa, mutta heidän tietonsa elämästä voi olla suurempi sinun tietoasi. He ovat oppineet elämällä eivätkä opiskelemalla.

Temenos puhui niin vakuuttavasti, että mielessäni heräsi epäilys ensimmäisen kerran. Jospa hän olikin oikeassa! Hän ei ollut opiskellut Babilissa, mutta oli silti hyvin viisas mies. Hän ei varmaankaan osannut ennustaa tähdistä yhtä taitavasti kuin minä, mutta hän tiesi paljon sellaista mitä minä en tiennyt. Saattoiko elämässä todella joka päivä oppia jotakin uutta? Eikö suurin viisaus ollutkaan yksin temppelipappien ja Babilin tähdistälukijain salaisuus?

Viini ei maistunut suussani ja muistin, että minun oli vietävä tähdistäennustus kuningatar Isebelille. Ehkä kuningatar oli jo palannut ja antanut sotamiehille määräyksen vangita minut. Pelko kouristi sydäntäni. Nousin äkkiä pöydästä ja kiirehdin ulos. Juoksin palatsin pihalle ja sain kuulla vartiomiehiltä, että kuningatar oli palannut. Seisoin tuokion neuvottomana ja sormeni hypistelivät vaippani povessa olevaa savitaulukoteloa. Kolmas yövartio oli kulunut jo pitkälle, mutta minun täytyi tavata kuningatar ennen aamua. Lähdin portaita ylös ja tunsin jalkojani heikottavan.

Vanha orjatar Noami päästi minut kuningattaren huoneeseen. Hopeinen öljylamppu valaisi hämärästi avaraa huonetta, joka oli tulvillaan voiteiden tuoksua. Erotin hämärässä suurikokoisen Astarten kuvan, jonka kaulassa kiilui monenmoisia koruja. Peräseinällä oli leveä vuode ja kuningatar seisoi sen vierellä olevan hopeakuvastimen äärellä. Hän hankasi tuoksuvoidetta kasvoihinsa ja rintoihinsa. Kuullessaan askeleeni kuningatar käännähti. Hän huomasi minut ja viha leimahti hänen kasvoillaan.

Kuinka olet täällä, tähdistälukija! Olenko minä pyytänyt sinut luokseni?

Laskin käteni polvieni tasalle ja kumarsin. Kerroin, että olin tullut tuomaan tähdistäennustusta, jonka kuningatar oli pyytänyt. Puhuessani tunsin rohkeuteni palaavan ja otin savitaulun kotelosta ja luin mitä olin kirjoittanut. Kuningattaren ilmeet sulivat. Hän hieroi voidetta täyteläisiin rintoihinsa, kohotteli käsivarsiaan ja tarkasteli kuvaansa hopeasta.

Tulit siis lopultakin järkiisi, tähdistälukija, hän sanoi. Miksi kieltäydyit noudattamasta käskyäni heti?

Koska en voi väärentää tähtienilmoituksia, sanoin. "Olen jumalien välikappale ja minun on ilmaistava vain heidän sanomansa.

Veltto hymynpiirre kohosi Isebelin suun ympärille.

Ja ilmoittivatko tähdet sinulle kaiken minkä äsken luit?

Olen kirjoittanut vain sen, mitä tähdet ilmaisivat, vastasin. Ehkä jumalat kuulivat rukouksesi Baalin temppelissä ja kääntyivät sen tähden suopeiksi valtakunnallesi.

Isebel kääri vaipan rintojensa peitoksi ja nauroi.

Luuletko minun todella uskovan. Teit ennustuksen sellaiseksi kuin halusin, koska pelkosi oli suurempi kuin itsepäisyytesi. Moni mies on valehdellut takiani paljon enemmän kuin sinä ja en lue sitä heidän viakseen, koska he ovat valehdelleet kuningattarensa tähden. Samanlaisen ja vielä paremman ennustuksen minä olisin saanut muutamalla hopearahalla keneltä kiertelevältä tähdistäennustajalta tahansa. Olisin voinut painattaa sinun nimimerkiksi savitauluun ja ennustus olisi käynyt täydestä kuninkaan neuvonantajien pöydässä. Mutta minä halusin ennustuksen juuri sinulta. Myönnä siis, että kadut itsepäisyyttäsi, niin tahdon antaa sinulle anteeksi eikä tästä asiasta puhuta enää enempää, sillä lukemasi ennustus on todella erinomainen.

Jokin särkyi sisimmässäni. Kuningatar ei uskonut ennustuksieni rehellisyyteen. Hän luuli, että olin samanlainen ennustusten tekijä kuin kaupungista kaupunkiin kiertelevät markkinailveilijät. Minut, Taivaan ja maan perustuksen talossa opiskelleen viisaan tähdistälukijan hän asetti samanarvoiseksi huijarien kanssa. Tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini, tahdoin itkeä häpeästä ja raivosta, mutta nielin kyyneleeni ja vapisin. Näin Isebelin tuijottavan minua hämmästyneenä.

Onko sinun vaikea nöyrtyä kuningattaresi edessä, hän kysyi.

Ennustukseni on oikea, olen lukenut sen tähdistä, sanoin hammasta purren, mutta tunsin ääneni värisevän.

Se ei minua liikuta, Isebel vastasi. Pääasia, että ennustus on juuri sellainen kuin minä tahdoin ja minun tahtoni on laki Israelin valtakunnassa. Olet loukannut minua tavalla, josta olisit ansainnut kuoleman, mutta tahdon unohtaa kaiken. Suutele jalkojani ja tunnusta, että kadut röyhkeyttäsi. Muutoin astut ennen aamunkoittoa pyövelin eteen…

Vaivuin tahdottomasti polvilleni. Suutelin Isebelin jalkoja ja tunnustin olleeni röyhkeä kuningatarta kohtaan ja katuvani tekoani. Sanani tulivat hiljaisina, tuskin kuulin niitä itsekään. Nöyrtymiseni kelpasi ja Isebel käski minun nousta. Hän taputti minua olalle ja sanoi, että olin kaunis mies ja viisas tähdistälukija. Hän ilmoitti, että minusta tulisi prinsessa Ataljan opettaja, Minun täytyisi opettaa prinsessalle luvunlaskua ja syyriankieltä.

Prinsessa Atalja on hyvin älykäs, sillä hän on minun tyttäreni, kuningatar sanoi. Kun prinssit Ahasja ja Joram palaavat sotajoukkojen leiriltä, on sinun ryhdyttävä opettamaan myös heitä.

Jauhinkivet jyrisivät jo orjapihalla, kun vihdoinkin pääsin vuoteeseeni. Mutta uni pakeni silmistäni ja ajatukseni myllersivät kuin virren pyörre. Tuntui kuin kaikki tieto ja viisaus olisi minussa luhistunut. Kuningattaren sanat olivat avanneet silmäni. Minut oli rinnastettu halvan markkinaennustajan tasolle, minun rehellisiä ennustuksiani ei uskottu, niille ei annettu mitään arvoa. Oppinut nimeni vain merkitsi jotakin, mutta ei työni. Aloin ymmärtää mitä Temenos oli tarkoittanut sanoessaan sinun on astuttava alas korkealta kallioltasi. Mitä minulle sitten jäisi? Nuoruuteni parhaat vuodet olin uhrannut hankkiakseni suurimman tiedon mitä maailmassa oli ja siitäkö minun täytyisi luopua. Pitäisikö minun tunnustaa olevani vain kiertelevä tähdistäennustaja, joka ennusti halvasta hopeasta jokaiselle niin kuin maksaja tahtoi… Olinhan jo astunut tietoni korkeuksista alas. Olin suudellut nöyrästi kuningatar Isebelin jalkoja ja myöntänyt totuuden valheeksi. Kyyneleet pursuivat silmistäni. Tunsin olevani onneton, lyöty ja häväisty.

Seuraavana päivänä tapasin Kalebin pihalla ja istahdin hänen kanssaan pilariston varjoon. Kerroin kuinka kuningatar Isebel oli nöyryyttänyt minua.

Ei kukaan ole häpäissyt minua sillä tavoin. Minua on kohdeltu kuin halpa-arvoista, kiertelevää ennustajaa, jonka tieto on vähäinen ja joka tekee tähdistäennustuksia muutamalla vaskikolikolla. Minun, Babilin Tiedontalossa korkean opin saavuttaneen tähdistälukijan hän on arvioinut yhtä halpa-arvoiseksi, sanoin katkerana.

Kaleb sylkäisi ja siveli partaansa.

"Mitä hyötyä koiralle on kultaisesta kaulapannasta! Eivät toiset koirat käsitä sen arvoa, eikä kukaan ymmärrä jos varis yrittää matkia satakieltä; variksena sitä pidetään yhä. Niin on sinunkin tietosi laita. Mitä hyötyä sinulle on tiedosta, jota kuninkaatkaan eivät ymmärrä. Ei sioille kannata