Valon iskulauseita

By Tuomo Häikiö

"Valon iskulauseita" on Tuomo Häikiön (s. 1977) toinen runokokoelma. Kokoelman runot hyödyntävät dadaistisesta perinteestä ammentavaa leiketekniikkaa. Sanomalehdestä leikattujen ja hatusta vedettyjen sanojen sijaan prosessissa on kuitenkin käytetty tietokonetta pilkkomaan pidempiä tekstejä. Tietokoneen sylkemästä sanavirrasta Häikiö on poiminut absurdeja runontapaisia, viiltäviä huomioita elämästä ja kuolemasta sekä muuten vaan mieltä miellyttäneitä katkelmia. Löytämiään pätkiä hän on leikellyt fyysisiksi runolapuiksi, joita on sitten yhdistellyt keittiön pöydän ääressä toisiinsa kuin palapelin paloja. Näin syntyneitä runoja on muokattu vaihtelevissa määrin. Kokoelma sisältääkin niin tietokoneen tuottamia lyhyitä kuin pidemmälle muokattuja runoja.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 25, 2020
• ISBN: 9789528014942

Tuomo Häikiö

Tuomo Häikiö (s. 1977) toimii siviilissä yliopistolla tutkimus- ja opetustehtävissä. Tutkimuksen suhteen Tuomon kiinnostuksen kohteena on jo pitkään ollut alakouluikäisten lasten lukemisen kehitys silmänliikkeiden rekisteröinnin avulla. Vapaa-ajasta puolestaan suuri osa kuluu luovien harrasteiden parissa. Rock-kitarointia tasapainottaa kokeellinen konemusiikki, mutta kaikista rakkaimmalta tuntuu kirjoittaminen, joka sopiikin hyvin yhteen myös tutkimusintressien kanssa. Tätä ennen Tuomolta on ilmestynyt yksi runokokoelma, "Nämä ovat meidän temppelimme" (2017). Nyt julkaistavan toisen runokokoelmansa ("Valon iskulauseita", 2020) tiimoilta Tuomo on postittanut suuren määrän runolappusia Instagram-tililleen @sanojentakia.

Book preview

Saijalle

Sisällysluettelo

Esipuhe

Osa I

Osa II

Osa III

Esipuhe

Käsissäsi on toinen runokokoelmani. Sen runot hyödyntävät dadaistisesta perinteestä ammentavaa leiketekniikkaa. Tiedät kyllä: leikataan sanoja irti lehdestä, laitetaan ne hattuun ja poimitaan yksitellen uuteen järjestykseen. Nykyään apuna toimii tietokonealgoritmi¹, jolle syötetään tekstimassoja, ja joka sylkee ulos sattumanvaraista sanavirtaa.

Lähdemateriaalina olen käyttänyt satoja sivuja vanhoja tekstejäni, pääasiassa runoja, mutta myös joitakin novelleja. Tietokoneen sylkemästä sanavirrasta olen poiminut absurdeja runontapaisia, viiltäviä huomioita elämästä ja kuolemasta sekä muuten vaan itseäni miellyttäneitä katkelmia. Löytämäni pätkät olen leikellyt fyysisiksi runolapuiksi², joita olen yhdistellyt keittiön pöydän ääressä toisiinsa kuin palapelin paloja. Näin syntyneitä runoja olen muokannut vaihtelevissa määrin –