Menneet päivät ,Gångna tider

By Tomi Walter Larsson

This book is divided into three languages, Finnish, Swedish and English. Poems, song lyrics and short stories. Mainly about illness and love, and humour, too.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 29, 2020
• ISBN: 9789528078135

Tomi Walter Larsson

I'm 47 years old, a former sportsman,who lives in Helsinki, Finland. I like an adventure apart from sports and hobbies. Writing is also close to my heart, this is the third book to be released.

Book preview

Sisällysluettelo

Suomeksi

Meri

Yön rauha

Saanko rakastaa

Läpi

Rohkea rokkari

Tyhmyrit

Vuodet vierii

Uni sormuksesta

Katkerakaan en voi olla

Rakkauden vietti

Miten meidän käy

Kuuletko minua ystävä

Pohdintaa

Laiturilla

Syksy ovella

Svenska

Mannen på gatan

Färggrannt

Luffarliv

Till dig som minns

Solitude

Problem

Val och kval

Svåra tider

Förändring

In English

Sunny day

Nostalgia

Springtime

Ten minutes on an ordinary afternoon

Complaining

Månsas neighborhood

Midsummer holiday

Suomeksi

Meri

Meri muistuttaa seikasta , josta kuulin aiemmin

Schizofreniaa voi parantaa meren lähistöllä

Rauhoittava tekijä , tuulen puuskahdus putsaa

Jättäen tunteen isosta voimasta tai voimalähteestä

Kertoen ajatuksen ei niin väliä, yes olen elossa

Pieni minä tai suuri tunne, tavallasi se koe

Laivan kannelta

Saaresi laiturilta

Television kuvasta

Tai veneesi ohjaimesta

Se on iso ja kaunis

Nyt ja aina

Yön rauha

Ovet eivät pidä ääntä

Harva liikahtaa mihinkään

Tunne on veltto mutta ...

Tasapainossa

Sanoja ei tarvitse

Ei odotusta, ei kiire

Katson lätkää

Poltan sätkää

En mieti...en pulise

On hyvä olla

Kun en tarvitse mitään

Ei hätää.. ei liikaa rauhaa

Saanko rakastaa

Pönttö olen minä, pöllökö sää

Ihastunut sinuun taidan olla mää

Mä kaaduin ja kysyit sattuiko mua

Siitä lähtien mä vaan ihannoin sua

Me kentällä tavattiin ja ihmettelin

Saanko antaa unelman viedä

Sitähän mä en ollenkaan tiedä

Ehkä et mua sittenkään siedä

Ruumiini lämpö ja sykekin nousi,

Ja reagoin sinuun kuin jännitetty jousi

Tunne oli todellinen

Olit niin täydellinen

Mitä ovat ne säännöt, jotka rakkauden kieltää

Eihän sitä millään voikaan mieltää

Mutta mä lupaa en tavata sua saannu

Tunteeni kun eivät aivan heti laannu

Hoitosuhteessa kun ei tunteita oo

Niin vastaus se kuuluu että no joo

Mutta haittaisko se tahtia

Eihän ne meitä voi vahtia

Vaikka juotais sahtia

Ja kämpän rikottais kahtia

Voiko uneni sinusta minut pelastaa

Saanko salaa sinua rakastaa

Se on uni vain, ei sen enempää

Mutta ne ovat mietteitä mun, kaikki nää

Se on uni vain, ei sen enempää

Mutta ne ovat mietteitä mun, kaikki nää

Läpi

Kerran kävin autoa katsastamassa

Se meni läpi

Kerran luistelin pakkeja vastaan

Mä menin läpi

Kerran pelasin pasianssia

Se meni läpi

Kerran pohjoisvinkka puhalsi

Se meni koko kropan läpi

Kerran sain turpaani

Se oli persläpi

Rohkea rokkari

En pitkään aikaan riviäkään kirjannut oo

Kypsä nyt tunnen olevani joo

Ulos ne ideat kun saisikin vaan

Ja syntyisi tekstejä yhä uudestaan

Kertoisin tarinoita... sydämestä

Ja sinä säestät ne rytmeillä, kauniit niin

Ettei toista synny valovuosiin

Kappaleesi se ikuisesti soi

Kun laulun lahjathan ne jumalat loi

Kun ne sinut sitten huomaavat

Kaikuu äänesi areenoilla

Sinne lavoille kutsumuksesi vie

Ja tiedät sen olevan sun ainut tie

Olikin tarkoitus käydä näin

Ja ilosi se näkyy ihan silmissäin

Sen kun annat palaa

Siitä vaan anna palaa

Ja vaikka joku olisi tuskissaan

Ne tuntee sinut sisuksissaan

Ole rohkea rokkari vaan

Ole rohkea rokkari vaan

Vastustaja se niskaan hengittää

Kovempaa menoa se haluaa revittää

Mut se sun kaikki täytyy kestää

Näytät et sua ei voi millään estää

Se maailma nyt vaan sellainen on

Ei täysin parantumaton

Ole rohkea rokkari vaan

Ole rohkea rokkari vaan

Sinulta mä kiksin saan

Kuuntelen yhä uudestaan

Autossa junassa ja merelläkin

Näen valoa keskellä pimeänkin

Ei valo joka kerran syttyy

Vaan joka hohtaa aina ja ikuisesti

Tyhmyrit

Hömppä-Tomppa, Elmeri ja Kyltsi vihelsivät pihalla

Oliko se toisilleen, itsekseen vaiko

Kauniille ohikulkevalle tytölle

Hömppä-Tomppa vihelsi itsekseen

Elmeri vihelsi Hömppä-Tompalle ja

Kyltsi vihelsi daamille, joka tämän huomasi ja

Kikatti ensin mutta sitten jakeli lentosuukkoja kunnes

Kyltsi ilosta kyynelehti, Elmeri pyörtyi ja Hömppä-

Tomppa hetken empi, ja lähti karkuun

Mikä nämä pojat sai näin reagoimaan?

Hömppä-Tomppa oli jo kaukana

Elmeri polvillaan ja Kyltsin kyyneleet lakkasivat kun he huomasivat

Tämä daami olikin mies

Vuodet vierii

Oli päivä pitkä ja elämä rankkaa

Nestettä oli vain pakko tankkaa

Mentiin puistoon ja juotiin kaljaa

Toisillemme me nostettiin maljaa

Pohdimme syntejä syviä

Ja muistoja hyviä

Kuuden vuoden päästä mä kysyn

Leikilläni vain

Muistatko mut ain, sillä

Kun tutustua sinuun sain

Oli vire oivallinen

Iltakin niin täydellinen

Vuodet vierii

Ja rattaat pyörii

Tarinoita sinusta kerronkin

Nikelle Hannalle ja Pedellekin

Ne nauraa ne kysyy

Missä sä meet?

Mut sä meet stadista pois

Sulle kyllä täällä paikka ois

Kun polkuja omia kuljeskelet

Metsässä vuorella vaeltelet

Olet jätkä kova ja huoleton

Rennon reipas kuolematon

Mutta onko se se oikea tie

Kysyn vaan..minne matkasi vie

Monet susta kyllä välittää

Etkö sä sitä voi käsittää

Uni sormuksesta

Miten sulla menee

Enhän mä tiedä

Ellet sä kerro

Missä nykyään meet

Ja mitä kaikkea sä siellä teet

Haluaisin lähteä uudestaan

Maailman ääriin

Kaikille näyttää sen

Sormuksen timanttisen

Joka voisi sormeani kaunistaa

Se on niin lumoava

Henkeä salpaava

Luomus taiteilijan

Oikea elämäntyö

Siitä mä aina muistan sut

Takaa vuosien..

Kun Nepalin vuoria valloittamassa

Pelkoa silmiin katsomassa ja

Sydämen lyöntejä uhmaten

Sä elit täysillä

Sillä ylös asti ei pääse kuin puuma

Ja kuolemalta pelastaa se vaivainen tuuma

Onnetar vahtii.. mutta ei se hidasta tahtii

Kun läheltä katsoimme luonnon mahtii

Sieltähän kotiin sormuksen toisin

Joka unessa oikealta tuntuu

Ja vaikka tällaista en klaaraa

Niin ainakin voin nauraa

Katkerakaan en voi olla

Pois mä lähden pois

Ei kai tässä muuta tehdä vois

Evakkoonko, ei nyt aivan niin

Mutta mä niin haluan uusiin maisemiin

Vain murusen pienen saan elämältä maistaa

Eikä se muutu vaikka vaihtaisin kaistaa

Elää sitä tylsää arkea odottavaa

Ei paljoa lapsille jää kerrottavaa

Muttei sitä pahaa riitaakaan sovitettavaa

Kuule mua tätä ilon sanomaa

Kun katkerakaan en voi olla

Tein sen työn ihan suosiolla

Jatka, jatka ei voi antaa myöden

Kun rummut asennetta taustalla lyöden

Ja kun tilaisuus on, hommasi tee

Ei se muutu vaikka huutaisit vee

Nuori kun on se on mentävä, jee

Oli allergiaa kesällä koirat ja puut

Haapa, koivut sun muut

Ja vaikka duunia sitten hain

Mä rukkaset sain

Mutta