Kahden maa: Runoja ja novelli

By Justin Larma

Justin Larman kahdeksas runokokoelma kuvaa ihmistä itsensä ja arjen keskellä, tunnekuohuista seesteisiin hetkiin. Runokokoelmansa lopussa on Sinikka-novelli, joka kertoo yksinäisen kotiäidin alistuneesta olotilasta ja pyrkimyksestä jaloilleen.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 12, 2016
• ISBN: 9789523306431

Justin Larma

Justin Larma on Mauri Laakkonen nimimerkki, joka koostuu lasten Jussi, Tiina, Lari ja Markus, nimistä.

Book preview

Teosluettelo

Eräs matka

26.1.2016

Iltapäivätee

puistotien tuntumassa

pienessä kioskikahvilassa

lasissa jäätee

Kesäkärpänen surraa tykö

pörhistelee, etsiskelee

istahtaa lusikan varrelle

kello kolmetoista lyö

Hyrisevän lämmin hetki

kämmen heilahtaa varjosta kirkkaaseen

valoon

päättyi kärpäsen retki

Tee jää lasiinsa

jäät kilisten pienillä laineilla

lusikka tipotiessään

pieni raato mukanaan

Verenpunainen

27.1.2016

Muistatko

miltä tuntui ilo

joka arvoituksellisesti kupli

odotuksen jännityksenä

ja pulpahti riemuksi

kohdatessamme

ja kuinka jokainen solu

huusi vain meitä

meitä

meitä

Muistatko sen lämmön

syliemme haltian

ja taikasauvan

joka synnytti

uuden

kelluvan

unelman

Muistatko

kuinka tuuli saapui

nosti pilvet taivaalle

ja satoi

tuhat

rakkauden tikaria

naulaten meidät

toisiimme

Sydämemme

vuotivat

verenpunaista

hunajaa

hyytäen sen

sinetiksi

rintoihimme

Vielä yhä

27.1.2016

Katson sinua vanhuuteni tuolista

yhä nuoruuteni hurmeisin silmin

ja palavin toivein

takkatulen äärellä

sydämeni sykkii miten sattuu

aivan eri syistä kuin silloin

mutta vieläkin sinulle

Mitä sanoit?

Tiedän, että sanoit

vaikka en kuule

tai sitten taas narraat

Niin ne hulmuavat kiharasi

jos vain uskaltaisit

avata nutturasi

kymmenet neulat

Huomaatko rakkaani

kuinka kaljuni kertoo

kadonneesta rokkiletistäni

jota niin rakastit

Oi jos

27.1.2016

Susi ulvoo pohjoisen kairassa

kuuluttaa reviirinsä rajaa

koolle laumaansa

ovat saalistamassa

Hämäryys repeää peloksi

pihapiirin aitauksessa

lammas suojautuu

orpoon yksinäisyyteensä

Ulvot hurmiosta

suteni alla

villaasi sykkyrässä

käsieni hyväilyssä

Pakenee kuu taivaalta

Onhan se kumma

27.1.2016

On se perhana

että muutama pakana

omine uskontoineen

saapuu liitunaamojen maahan

ja joka paikassa melskataan

huudetaan ja vastustellaan

fillarivarastot kasvaa

romuläjiksi rajoilla

hallitukset pillastuu

ja tulliherrat hermostuu

vaan tytöt tykkää

Sitäkö yhä

28.1.206

Senkö vain haluat

pienen palan ei mistään

kantaa tyhjää povellasi

tutkimattomaan huomiseen

mukanasi saksimaton uutinen

täynnä räjähtävää höpinää

sylkykuppeja entisestä

ja hitonmoinen ikävä jonnekin

josta ei ole harmaata aavistusta

Sitäkö yhä haluat

Armahdus

29.1.2016

Hän saapuu

ystävä

tuoden lempeän tuulahduksen

tullessaan

hetken ymmärrystä

lepoa ja lohdutusta

tovin

tarinoiden kepeydessä kylven

unelmien kuplissa

kiidän

halki maailmojen

kunnes aika pysähtyy

painautuu

rauhaksi kupeilleni

Sitä metsääni

30.1.2016

Siihen metsään kuljen

sitä polkua astellen

tutut äänet kuulen

lempeän suven tuulen

Sitä polkua metsääni kuljen

ne lintujen laulut kuulen

tunnen tuoksut ja tuulen

kesän talvenkin tulleeksi luulen

Sitä ääntä rakkauden kuulen

lempeästi soi laulu tuulen

polullani kesä jo luulen

unohtaa pakkanen ruuhen

Kelluu kesäni

vihertää polkuni

sammal alla polveni

metsä suuri aarteeni

Ikiystävyys

30.1.2016

Ystävyydeksi väitit

tuttavuutta

vuosien aikana isonnutta

nyt niin tuttua

arkista

jokapäiväistä

jonninjoutavaa

lienee murhe

kumppanuuden

katoamisesta

leijun ystävyytesi