Pinnalta tyyni: Runoja - kuljeta sieluni enkeli

By Justin Larma and Mauri Laakkonen

Runosuoni pulppuaa kuin vesi kirkkaasta lähteestä, aina uusin sanoin, aina uusin tuntemuksin.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 20, 2017
• ISBN: 9789515688552

Justin Larma

Justin Larma on Mauri Laakkonen nimimerkki, joka koostuu lasten Jussi, Tiina, Lari ja Markus, nimistä.

Book preview

Lennä mieleni kotka

kuljeta sieluni enkeli

polkuja, teitä, taivaita

vuorille. laaksoihin, merille

Kannen kuva

Kirjan taitto

Piirrokset

Ystäväsivujen 274-276 runot

Mauri Laakkonen

Ritu Veskarin

Päivikki Iivari

Jari Viiperi

Harri Salonen

Tuula Salomaa

Leila Kastelli

Lukijalle

Runosuoni pulppuaa kuin vesi kirkkaasta lähteestä, aina uusin sanoin, aina uusin tuntemuksin.

Pinnalta tyyni – runoja kuljeta sieluni enkeli on Mauri Laakkosen (Justin Larma) kolmastoista runokokoelma, joista kaksi hän on kirjoittanut Kalajokilaakson murteella.

Tähän teokseen on koottu vuoden 2017 aikana kirjoitettuja numeroituja runoja, jotka ovat tallentuneet vuoden kierron edetessä. Tuoreimmat lokakuun lopulta.

Kirjan päättää kuusi facebook-ystäviltä saatua runoa.

1.

Vuosien pöly

lepää ajatusten yllä,

pinttyneenä

se

puolustaa menneitä

eikä uskalla päästää

irti

suojelee

turtumukseen asti,

vangitsee

Kunnes oivalluksen tuuli

tuo ajatussateen

pisarat

yksi kerrallaan

etsimässä

pintaa,

raottamassa ovea

tähän hetkeen

ja tuleviin

2.

N iin syvälle veit

minut maailma,

etten valoa erota

ja kuitenkin näen kaiken

turhan

vaan en sitä tärkeintä,

josta hyvä

kasvaa

3.

Rikas kunnioitettu

Sanoivat hänen syntyneen

kultalusikka suussa.

Sanoivat.

Paljon muutakin.

Ja hän eli koko elämänsä

konkurssin uhka perässään,

ja teki kaiken

sen välttääkseen.

Oppinut talouselämän guru

julisti omaa sanomaansa

koko elämänsä.

Vältti konkurssin.

Päätyi mielisairaalaan

kertaamaan talouslukuja

Pörssiin noteerattuja.

Pysyi elossa.

Hengitti,

kunnes lopetti.

4.

Jääkukkia

H uurteinen ikkuna

piilottaa katseesi

vaikka ihailemme

samaa asiaa

Jääkukat vilkuttavat

talven timantein

kylmästään

meille molemmille

Kun huulesi

painuvat ruutuun

sulaa pois verho

ja katseemme kohtaavat

5.

Sain ajatuksen

Uskomatonta,

kuinka se jaksoi viipyä

ja hissukseen kivuta

aivoituksiini

ja viimein palkita

muistuttamalla

että jotakin muutakin

on unohtunut

monesti,

monesti,

usein

Jaa että mikä on se ajatus?

Kerkesi unohtumaan

taas

6.

Sain merkityksen!

En tiedä mistä se syntyi,

ehkä kadonneen ajatuksen jälkeen,

merkityin itselleni

unohtajaksi.

En kokonaan.

Jotkut asiat muistan hyvin!

Ne, joilla luulen olevan

itselleni merkitystä,

kunnes joku kertoi

minun olevan aikaansaapa.

Tykkää kuulemma

semmoisista ihmisistä,

jotka tekee

eikä meinaa.

Elämällä on sen kautta

tarkoitus,

merkitys

sitä arvostaville.

No hyvä

nyt mulla on merkitys!

7.

Sain elämän

Kun synnyin,

syntymääni siivitti

perjantai, nollat ja vitoset.

Olin aamupäivällä pyykillä

ja iltapäivällä halusin ulos

kasvukodosta ja nähdä

maailman, jossa vappupolkka

tyttöparissa oli minua hypittänyt

Kaikki kävi nopeasti ja

tuijotin tietämättä mitään

tästä tulevasta ihanasta elämästä, kun

puoliviideltä iltapäivällä näin

äitini ensi kerran.

Sain elämän

nyt turvallisen uimatilan

ulkopuolella tuhisten ja kitisten.

Kukapa olisi arvannut,

että kirjoitan tämän nyt

vuosikymmenet myöhemmin

juuri sinulle!

Kun sanon, että kaikella on tarkoitus,

kuittaan sillä koetut vaikeatkin ajat

onnellisiksi.

Sain

elämän, jossa sydämen ääni

on ylempänä muita ääniä.

8.

Sydän lepää

odotuksen vuoteella,

odottaa

ja tietää,

että ne hetket tulevat.

9.

Yksinkertaista

Lämmin henkäys

ja korvalehteni viestii,

olet lähellä

silmälasit

lemmenhuurussa

maailmamme

ruusunpunainen

10,

Kuljettu

Ja kuitenkin

kaikki se paljous

on kovin vähän

ja vähäarvoista

vaihtaakseni

levollisuuden

hässäkkään

Mielenrauhan kilometrit

syntyivät syvistä askelista

nyt niin

kepeät

11.

Tyhjällä kujalla

usein enemmän koettavaa

kuin täydellä kadulla,

jossa

tyhjyyden vaunut kulkevat.

12.

Uudelleen

Viehdyn

viulunjousten lumottuun tanssiin,

herkkiin tapailuihin,

askelsiipiin,

joissa soivat piccolohuilujen

hullut vinhat lirkutukset

aina pyörryksiin saakka.

Kun loputon riemuliito päättyy

rauhalliseen bassoon,

lepään sylissäsi

kuin aina

ikuisuudessa.

Esirippu laskeutuu

uudelleen avattavaksi.

13.

Elämän kiiras

Tyhjä valkoinen

kuin vapaus ilman tarkoitusta

kutsuu tykönsä

taivaanrannan maalareita

suttaamaan neitseelliseen

pintaa syvältä

kumpuavat sävyt

tanssittamaan ilon ja

surun keijuja

taikasauvoin

operoituihin elämiin

ja kuolemiin

kukkeimmilla vuosilla

täytettyihin vuoteisiin,

sikiää

ennen kokematon tulevaisuus

värien hehkujen kiiras

14.

Aatoksissa

Keinuu ajatus

tahtiisi

ponnistaa

kiiruhtaa

tavoittaa

kadottaa

rytmisi

rytmiisi poimii

vangiten imaisee

liekuttaa

hurmaten

huumaansa

piilottaa

avaa

ukset uumeniin

15.

Viiva

Olen viiva

sinun taulussasi

se mustalla piirtynyt

hiilen jälki

yötaivaalla kiiluvan

kointähden vierellä.

Sinä piirsit minuun

jälkesi

ikuisiksi ajoiksi.

Sinä osoitit minulle

paikkani

lopullisesti.

Sinä tahdoit minut

tähtitarhaasi

viivaksi

jakamaan tilan

kahdeksi

16.

Rakkaus,

tunteiden siirtolohkare,

jykevimmillään

vuosikymmenten uuvuttama

pysähtyneisyys,

totuttujen tapojen massa

jyhkeillä

jääkauden jättämillä rinteillä,

joilla tunnepadot

tihkuvat toivoa

yksilön uskallukseen,

omaan itseensä.

Suuressa yhteisyydessä

vuosien patina, kuori,

jota toivon purot nakertavat.

Rakkauden siirtolohkare

kumppanuuden linnoitus

täynnä piiloja ja salakäytäviä.

Mistä löytää ratkaisu

harppujen kirkkaaseen sointiin

sotarumpujen päristessä,

ennen kaiken murtavaa vyöryä.

17

Matka

Polveilen soi sinfonia,

kuljettaa ajatuksiani

läpi kuulaan syysmetsän,

yli pienen puron,

kohti rehevää rantaa,

jossa jykevä musta vene

odottaa.

Kevyesti

vesi kokassa kohisten

kulkee

venho syystuulen alla

murtain tyyntä aavaa

matkaa kohti taivaanrantaa

Kevyinä tanssivat pilvet

kuulautensa hehkua

värikylläisyyden yllä

pian kirmaavat

tuulten polkassa

ohi

kohti ja takaisin

veden pinnan sekoittaen

myrskyn nostaen

Ui syvässä vene

vastavoimalla

tahdolla

satamaan

18.

Ruma naama

kauneuden partaalla

odottamassa

vuosien tasoittavaa

vaikutusta’

19.

Kun saapuu...

Hento välimatka

hiusviivan taakse

ja sekin ikuisuus

ennen oivallusta

Hän henkäisi

viimeisen kerran

ja väliverho

hiljaa värähti

Vuoteella tyhjyys

tila uudelle

odottamaan

kohtaloa

Niin lähellä olemme

toinen toistamme

etäällä

kipuhumalassa

Vuodeyksiömme

hoitokennostossa

kuhnurit, työläiset

ja elon kuningatar

Kiiltää vahattu

mopin kulkea

pyörien alla

matkalla pois

20.

Mun lyöty

rumpuni

soi rikkinäistä

unelmaa

21.

Soin

itselleni luvan

armon ja oikeuden

olla olemassa

Soin

muiden kuulla

hukkuvaa

bassoani

sen

alaääniin asti

Soin

kuplien nousta

pintaan

kertomaan

epätoivoni määrän

Soin

ne säälit

nyyhkeet

kyynelet

kertakäyttö liinoilla

ennen

kukkia

22.

N iin helposti

sormi

muita osoittaa

kun

vastuuta paetaan.

23.

Uskaltamaton

hiipii

itseään karkuun

vaan tokko

rohkeampi

palatessaan.

24.

Helppo elämä

on elämän kestävä

risti,

harmiton,

mutta ei tarjoa

kokemusta

kiivetä

katsomaan maailmaa

oikean ristin alta.

25.

Epätoivoinen

Halusit sukeltaa

helvettiin........

ja kärventää

ne vihoviimeisetkin

säärikarvat...

SEIVATA

elämäsi, kuten sanoit.

Käyhän se niinkin

jos partaterä

ei riitä.

26.

Lepoon käyn

lehvien alla

kuuta katsomaan

näkemään näyn

taivahalla

tähdenlentoa toivomaan

Sydäntuulessa

kieppuen tanssivat perhot

lähellä maa

sen povessa

unohdetut sukupolvet

uinuen makaa

Valon kirma

puun lehvistössä

lepopaikkani yllä

hiirenvirna

kukkii yössä

tuoksuen, kyllä

Maistan kesänmakean

hetken öisen taian

sylissä suloisuuden

onnellisen oikean

vaalean raidan

kuun valoisuuden

27.

Unohtumaton kokemus

antaa tilaa vasta

kun kohtaa

ylivoimaisemman

sen

jota et halua muistaa

ja muistat aina.

28.

Kutsu

Hetki kylätiellä

lähellä risteystä,

hiljainen kutsu,

lämpö sydämessä

ja aavistat

kuljettavan suunnan.

Hiljaisen

tunnustamisen tiellä

ei kiirehditä

huutaen.

29

Tie

Ryhdikkään mieli

kumartaa

suuremman voiman

edessä

ymmärtäen tien

joka

on viitoitettu

Ei hän hurmoksessa kulje,

vaan kiittää hiljaisuudessa

saamastaan armosta

Yhtä kanssasi

on elämä

luonto

luomakunta

30.

Säästöä säästöä

Lihavat vuodet,

joo, ihan kilojen kanssa,

halpuutettua

kun on pakko hankkia,

eihän siitä muuten

ole mitään iloa.

Mitäpä murehtimaan

muutamaa lisäkiloa,

halavalla hankittua.

Pannulla kärisee

pöntöllä pärisee

kuka sitä nälkäänsä märisee

ko halavalla ihtiään palkitsee.

Kaikki se on säästöä

älä murehdi päästöä.

Kaikki se on säästyä

miksi murehtia päästyä.

31.

Ohdakkeinen

Oikotietä kulkien

kuljet läpi puskien,

tuskien,

veriviirujen

kivut tuntien.

Päämäärään kulkien,

läpi pensaiden, puskien

koet sarjat tuskien,

ohdakkeiden

poltteen aistien.

Mutkin kulkien

matkan kuuman pikitien

nostaa pintaan hien,

silosäärien,

lämmöt tuntien.

Valitsin tien

sinut pois vien

32.

Urbaani huomen

syytää digimoskaa

silmiin ja korviin nostaa

rauhatonta tunnelmaa

Vilkkuu bittimeri

pysähtymättä veri

sydänpumpusta tulvii

verenkiertooni

Syke nousee

otsasuonet pullistelee

kun äijä hifistelee

kiireeksi olo jo pahenee

SEIS

Istahdan

kanavaa vaihdan

Soundin rauhoitan

kuulen sinfonian, keinuvan

matkustan

unelmiin uskallan

saavutan

olotilan

rauhoittuvan

33.

Haluan

Huudan lisää,

lisää, lisää, lisää

pitää saada lisää,

pitää