Silmien sanoja: runoja elämästä

By Punainen Sateenvarjo

Punainen Sateenvarjo kuvaa elämää, miten hän näkee ja ajattelee sen. Vaikuttimia ovat olleet musiikki, luonto ja arki.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 1, 2019
• ISBN: 9789528008927

Book preview

Silmien sanoja

Silmien sanoja

Valmistusmerkinnät

Punainen kivi

Pimeys kajahtaa

Kullankeltainen

Purppura kuu

Soturit

Lumen lumo

Jäinen lumme

Jalat maassa

Vihreä toivo

Valkea tie

Tarha

Lasillinen sinistä

Taistelukentällä

Silmien sanoja

Taistelukentällä

Olin taistelukentällä

Aseena miekka

Vastassa ihminen

Joka sanoi rakastavansa minua

Otin vastaan hänen sivalluksensa

En taistellut vastaan

Pidin itseäni vihollisena

Ja häntä sankarina

Mutta hän oli noita

Lumoojatar

Käärme

Hän jätti minut haavoittuneena

Sydämeni vuoti

Olin hävinnyt kamppailuni

Haavat ovat yhä tallella

Mutta en silti kohota miekkaani

Olen sotani käynyt

Ja nyt elän rauhassa

Lasinen kilpikonna

Tämä on lasisen kilpikonnan tarina

Lasinen kilpikonna meni tuulen mukana

Kivet särkivät lasia

Ja muutama saapaskin kohtasi

Kilpikonnan kuori ei suojannut

Siinä oli säröjä

Kilpikonna löysi haarniskan

Joka oli myös lasia

Kilpikonnasta tuli hento ritari

Hauras miekka suojanaan

Toiset kutsuivat häntä pelkuriksi

Toiset säälivät häntä

Kilpikonna heitti kuorensa menemään

Hänellä oli jo haarniska

Hän ei ikinä kohottanut miekkaansa

Ei tarvinnut ratsua

Hän nousi kahdella jalalla

Ja vapautui tuulesta

Säröistä huolimatta

Lasillinen sinistä

Nautin lasillisen sinistä

Pinkillä leivällä

Ja keltaisella liskolla

Otan siveltimen

Ja maalaan tornadon

Haalarissa

Muutama korppi tänne

Ja varpunen sinne

Suutelen päivänkakkaraa

Kirjoitan medellä rakkauskirjeen

Kulhollinen vihreää

Nautin ruohoa

Löysin turkoosia

Katson kiviä

Rusetti navassa

Veitsi välipalaksi

Tarha

Tämä on oma tarhani

Täällä olen turvassa

Vakaata kuin kivet

Harvoin muuttuvaa kuten aallot

Portti suojaa ulkomaailmalta

Aistin sen kuitenkin

Kitkerät hajut

Kovat äänet

Harvoin maistan ja kosketan mitään

Maalaan joskus kiviä

Koristelen joskus porttia

Ja joskus uin aalloissa

Eräänä päivänä aalto murtaa portin

Ja kuljettaa minut tarhasta

En pane vastaan

Voin korjata portin

Minulla on yhä tarhani

Kuten ulkomaailma

Valkea tie

Valkea tie

Harmaa taivas

Matkani alkaa

Yksinäisiä kuusia

Pieniä mökkejä

Syviä unia

Olen yksin

Olen hyvästellyt kaiken

Olen nyt oma naiseni

En kaipaa maallisuutta

Kaikki tarvittava mahtuu reppuun

Muistot ovat mukana

Rakkaudesta

Perheestä

Ystävistä

Ne ovat arvokkaimmat

Vaikka olen yksin

En ole yksinäinen

Vaalin aina kaikkea läheistä

Vaikka en ole paikalla

Vihreä toivo

Vihreä toivo häämöttää

Taivaanrannassa

Rohkeus kaikuu

Nappaan laukun

Ja hyppään veneeseen

Vaikka sade ruoskii

Vaikka ilma hyytää

Vaikka tuuli heittää

En putoa

Jokaiselle on vihreä toivo

Jos vain teemme itsellemme

Ja hyppäämme myrskyyn

Ei se olekaan niin kamalaa

Pelkään, mutta se ei hallitse

Valon meri kuljettaa

Missä rohkeus syntyy

Ja vihreä kohtaa toivon

Jalat maassa

Valkoiset kaapit

Steriili haju

Karhea pinta

Tunnen kaikki ihollani

Iho värisee

Keltainen valo sokaisee

Kääriydyn peittoon

Suojaan valolta

Itse tekemäni

Tehty verelläni

Valo sammuu

Tulen peiton alta

Showni täytyy jatkua

Vaikka valo syttyisi

Ja sokaisisi jälleen

Heitän peiton menemään

Remontti odottaa

Remontoin sieluni

Vasara käteen

Ja töihin

Metallini on ruostunut

Aika korvata uudella

Taivas on harmaa

Väritän sinisellä

Turkki on takkuinen

Harjaan

Siltani on hajonnut

Rakennan sen

Päivä ei ole armelias

Teen siitä oman armeliaani

Ovi ei ole auki

Menen toiselle ovelle

Kirjoitin virheen

Pyyhin pois

En saanut ilmaiseksi

Tyydyn maksamaan

Puistossa ei ole leikkiä

Tuon sinne leikin

Oksa on katki

Etsin tuoreemman

Matkaa ei ole mitattu

Enkä mittaakaan

Tökkäsin neulalla

Laitan laastarin

Kilpikonna on hidas

Ja tyytyy osaansa

Kaktus piikittelee

Ja tottuu kuivaan

Aika menee omaan tahtiin

Eikä ota neuvoja

Meri lainehtii

Ei muiden tahtiin

Puut kasvavat

Rauhassa

Lentokala lentää

Mutta ei pääse korkeammalle

Strutsi hyväksyy juoksemisen

Eikä lennä

Pää on taivaassa

Mutta jalat maassa

Jäinen lumme

Jäinen lumme

Hento kauneus

Kuolleessa järvessä

Saavuttamaton

Kirkas

Puhdas

Lumoojatar puhalsi sen henkiin

Kahlaan hyytävässä vedessä

Päästäkseni lumpeen lähelle

Pöllö lentää ohi

Lumenvalkea

Jalkani ovat irtoamaisillaan

Mutta pääsen lumpeen lähelle

En raaski ottaa 

Se kuuluu kaikille

Lumen lumo

Lumi verhosi minut

Kuin peitto

Tuuletti pois harmini

Olin paljas

Alaston

Vapaa murheista ja synnistä

En tuntenut ahdistusta

En surua tai ikävää

Lumi tyydytti minut

Kuin hellä kosketus

Juoksin vapaana kuin villihevonen

Kahleeni olivat murtuneet

Taakka haihtunut kuin höyry

Ihanan viileä ilma

Tarjosi

Mitä halusin