Liskojen valtakunta

By Petri Luosto

Cassandra on kidnapattu. Siirtokunnan asukkaiden ja heidän ystäviensä on lähdettävä etsimään ja vapauttamaan häntä. Samaan aikaan siirtokuntaa ympäröivässä maailmassa alkaa tapahtumaan merkittäviä muutoksia.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 26, 2017
• ISBN: 9789523399150

Petri Luosto

Olen vuonna 1976 hämeenlinnalainen kääntäjä, joka on erikoistunut kääntämään historiallisesti merkittäviä tekstejä englanninkielestä suomeksi.

Book preview

Luku 1 Cassandra

Cassandra, astrobiologi, heräsi valoisaan aamuun siirtokunnan astrobiologian laitoksen tiloissa olevassa sängyssä. Eratosthenes, maantieteilijä, lepäsi vielä vuoteella unisena. Cassandralla oli hänelle tunnusomainen pitkä ja vaalea tukka. Eratosthenes oli keskikokoinen mies, hänellä oli vaaleanruskea tukka, siniset silmät ja vaalea iho.

Cassandralla oli päällään vain kevyet vaaleat vaatteet, jotka peittivät hänen ylävartalonsa, sekä jalat polvien ja lantion puoliväliin. Hän nousi vuoteesta ja katsoi ikkunasta ulos. Cassandra tiesi, että heidän suhteensa oli siirtokunnassa kielletty, koska Gaia, toinen maantieteilijä, oli tarkoitettu Eratostheneksen kumppaniksi. Samalla hän muisti, miten yli vuosi sitten kävi miespuolisen maanviljelijä Coeuksen ja naispuolisen mekaanikko Daphnen suhteelle. He jäivät kiinni ja siitä hyvästä he saivat kumpikin 5 raipan iskua ja 48 tuntia töitä palkatta. Coeuksen olisi pitänyt ottaa kumppanikseen naispuolinen maanviljelijä Phoebe ja Daphnen kumppaniksi olisi tullut miespuolinen mekaanikko Dinocrates.

Cassandra tiesi, että siirtokunnan johtaja, lihavahko Zeus, oli pakottanut niin Coeuksen ja Daphnen yhteen kuin myös Phoeben ja Dinocratesin yhteen. Zeus perusteli päätöstään siirtokunnan sääntöjen noudattamisella. Hän ei voinut sallia siirtokunnan jäsenten rikkoa yhteisiä sääntöjä silloin kuin mieli tekee. Cassandran mielestä Zeuksen tapa johtaa oli julma, mutta kukaan ei siitä uskaltanut hänelle valittaa.

Hänen ja Eratostheneksen onneksi he ovat olleet jatkuvasti varovaisia, koska he eivät halunneet jäädä kiinni. Cassandralla ei ollut kumppania ja onneksi Eratostheneksen kumppani Gaia oli siirtokunnan ulkopuolella tekemässä jotain geologista tutkimustyötä. Samalla Gaia ohjaili nuorempia maantieteilijöitä ja geologeja, joita oli hänen mukanaan kaksi, naispuolinen Demeter ja miespuolinen Strabo. Nuoremmat astrobiologit naispuolinen Hypatia ja miespuolinen Pedanius ovat keräämässä DNA-näytteitä siirtokunnan läheisyydessä. Heidät oli majoitettu siirtokunnassa astrobiologian ja maantieteen rakennuksen viereiseen taloon, joten he eivät voi häiritä Cassandraa taikka Eratosthenestä.

Paljonko kello on Cassie?, uninen ääni kysyi Cassandra takaa. Cassandra seisoi ja kääntyi. Hän kosketti pöydällä olevaa päätelaitetta ja sanoi: Se on puoli kahdeksan.

Miten jo nyt voi olla aamu? Tuntui siltä kuin menin nukkumaan vasta hetki sitten, Eratothenes huomautti. Hän vähitellen nousi sängystä. Cassandra huomasi, että vaikka hän oli väsynyt, niin hän hymyili Cassandralle.

Ehkä heidän aikaisemmilla toimillaan illalla oli jotain tekemistä Eratostheneksen väsymyksen kanssa. Heillä oli ollut erittäin mukava ilta etenkin, kun he tiesivät, että kukaan muu siirtokunnan jäsenistä ei tulisi häiritsemään heitä. Siksi tuo intiimi ilta oli erittäin hyvä idea Cassandran mielestä, vaikka se siirtokunnan sääntöjä vastaan.

Keväinen luonto on kaunista, kun sitä katsoo, Cassandra sanoi ja käänsi katseensa ulos rakennuksen ikkunasta. Hän näki, kuinka metsän reuna oli siirtynyt vieläkin taaemmaksi vuoden aikana, kun siirtokunnan robotit olivat raivanneet uusia peltoja ja hankkineet rakennustarvikkeita.

Cassandra vilkaisi taakseen ja hän näki Eratostheneksen pukevan vaatteitaan päälleen. Hän tiesi, että Eratosthenes tulisi lähtemään. Viisainta olisi lopettaa suhde hänen kanssaan, mutta Cassandra tiesi, että Gaia ei tunnu ainakaan Eratostheneksen sanoin välittävän hänestä. Cassandran mielestä siirtokunnan säännöt olivat tiukat, mutta hän ei kokenut viisaaksi alkaa tapella niitä vastaan.

Cassandra ajatteli, että on viisasta päästää Eratosthenes lähtemään ja sitten odottaa muutamia minuutteja. Näin he kumpikin voisivat näytellä vastaheränneitä ja tervehtiä toisiaan ensimmäistä kertaa siirtokunnan ruokalassa, joka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä olevassa rakennuksessa. Hyvä asia oli kuitenkin se, että kolmas sukupolvi ja sen noin 50 henkeä eivät ole vielä ulkona, mutta he tulevat pääsemään aluksesta kahden päivän päästä.

Tämä tarkoitti sitä, että Cassandra, Eratosthenes ja heidän ikäryhmänsä on ollut tällä planeetalla jo kaksi vuotta tutkimassa sitä ja rakentamassa siirtokuntaa. Tänä aikana he olivat löytäneet niin aikaisemmin tulleita ihmisiä kuin myös älyllisten alkuperäisasukkaiden läsnäolon tällä planeetalla.

Eratosthenes sai vaatteensa puettua. Hänen vaatteensa olivat puhtaan valkoiset. Hän käveli Cassandran luo ja suuteli Cassandraa kevyesti suulle. Cassandra hymyili takaisin ja näki, kuinka Eratosthenes käveli ovelle, avasi sen, astui ulos ja sulki sen perässään.

Cassandra puki tämän jälkeen omat valkoiset vaatteensa päälleen ja otti pienen päätelaitteensa mukaan. Tämän jälkeen hän kävi vessassa ja pesi hampaansa. Hän tiesi, että tänään hän tulisi saamaan kämmeneensä uuden ja pienemmän lukulaitteen. Kyseinen laite oli vasta prototyyppiasteella, mutta sitä on kehitetty ahkerasti, koska se vapauttaisi yhden käden niin sotilailta kuin myös ulkopuolisen luonnon ja maaperän tutkijoilta.

Cassandra muisteli kuinka hän ja Eratosthenes olivat tulleet läheisiksi. Kaksi vuotta sitten he olivat tutkimusryhmässä tutkimassa yhtä luolaa, kun sen luolan sivukäytävästä hyökkäsi jättiläismuurahainen, joka kaatoi Eratostheneksen maahan haavoittaen häntä käteen. Tämä kaikki tapahtui Cassandran silmien edessä, kun hänellä oli kädessään kivääri, johon oli kiinnitetty pistin. Cassandran reaktio oli tuikata muurahaista pistimellä päähän ja sen jälkeen tyhjentää kiväärinsä lipas muurahaisen päähän tappaen sen välittömästi. Tämän jälkeen Eratosthenes joutui siirtokunnan sairaalaan hoitoon ja hän toipui vammastaan vähitellen.

Tuona toipumisaikana hänen ja Cassandran välit alkoivat lähentyä. He olivat tunteneet toisensa niin kauan kuin he vain muistavat. Etenkin Eratostheneksen toipumisen jälkeen heidän välinsä alkoivat lämmetä. Cassandra muisti tuota tapausta lämmöllä ja mietti, miten se oli muuttanut heidän keskeistä suhdettaan. Aikaisemmin he olivat olleet vain tuttavia, mutta nyt he ovat paljon muutakin.

Tämän jälkeen Cassandra käveli ovelle ja avasi sen. Hän astui ulos ja käveli kohti portaita. Niissä hän laskeutui rakennuksen eteisaulaan, joka oli tyhjä. Cassandra otti muutaman askeleen, käveli ovelle ja avasi sen. Hän astui ulos lämpimään ja valoisaan keväiseen säähän.

Ulkona Cassandra otti suunnan kohti siirtokunnan ruokalaa. Hän käveli sinne muutamassa minuutissa. Samalla hän huomasi, että siirtokunnan ruokalassa oli useita tuttujaan. Paikalla olivat siirtokunnan johtaja Zeus, lihavahko sinisilmäinen mies ja oli vaaleanruskeat hiukset. Hänen vieressään ruokaa ottamassa oli hänen kumppaninsa Hera; hoikka, sinisilmäinen ja tummatukkainen nainen. Paikalla oli myös muutamia sotilaita, kuten Cassandran vanha ystävä ja tutkimuskumppani Penthesilea, joka on tummaihoinen kookas nainen, tummine tukkineen ja silmineen. Penthesileassa huomiota herättää myös hänen hyvin treenattu vartalonsa. Tietenkin myös Eratosthenes oli paikalla.

Hyvää päivää, Cassie, Penthesilea sanoi ja kysyi: Nukuitko hyvin?

Kiitoksia kysymästä, nukuin oikein hyvin, Cassandra vastasi ja kysyi: Entä sinä?

Nukuin oikein makeasti, Penthesilea vastasi.

Tästä on tulossa kaunis päivä. On niin keväistä ja valoisaa, Hera totesi.

Tuossa olet kyllä oikeassa. Miten kämmenlaitteen testaukset ovat menossa?, Zeus kysyi.

Ne alkavat tänään, Cassandra sanoi ja huomautti: Aamiaisen jälkeen menen keskustelemaan siirtokunnan lääkärien kanssa tuosta asiasta tarkemmin.

Mukavaa, että kaikki ovat nukkuneet hyvin, vaikka Eratosthenes vaikuttaa vähän väsyneeltä, Hera sanoi.

Samaan aikaan he huomasivat, kuinka neljä vanhempaa ihmistä saapui paikalle. He olivat Afkar, Brynhildr, Canute ja Vidarr. He eivät ole siirtokuntalaisia, vaan he ovat siirtokunnan vieraita ja he ovat viettäneet aikaansa siirtokunnassa. Afkar oli pienikokoinen ja tummahiuksinen nainen, joka oli erinomainen jousen käyttäjä. Hänen tiedettiin olevan sen nimisen ihmisorganisaation kuin Prometheuksen lapsien jäsen. Hänen mukaansa kyseisen organisaation tarkoituksena oli estää modernin teknologian joutuminen planeetta Eedenin alkuasukkaiden, kaptaurien haltuun. Cassandra tiesi, että kaptaurit ovat nelijalkaisia ja kaksikätisiä älykkäitä juoksuliskoja, jotka osasivat työstää rautaa ja pronssia. Hän tiesi tämän omasta kokemuksesta, sillä hän oli nähnyt vuosia sitten kuolleita kaptaureja ja niillä oli aseinaan miekkoja, keihäitä ja jousia. Kyseisten liskojen varusteina oli nahkapanssareita ja ilmeisesti yksinkertaisia kangasvaatteita.

Afkarin vieressä seisoi Brynhildr, kookas vaaleahiuksinen nainen. Hänet tunnettiin erittäin hyvänä keihään käyttäjänä. Brynhildr tuskin tulisi käyttämään keihäitä vähään aikaan, sillä hän oli raskaana. Cassandran käsityksen mukaan lapsen isä oli Canute, joka on vaaleahiuksinen ja kookas miekkamies. Viimeisenä Cassandra näki Vidarrin. Hän tiesi, että Vidarr osasi liikkua metsässä erittäin hiljaa ja Vidarr osasi käyttää jousta erittäin hyvin. Cassandra oletti Vidarrin olevan jonkinlainen metsästäjä, joka osasi hankkia ruokaa metsästä.

Vidarr ja Afkar olivat myös opettaneet heille hyvin temppuja metsässä liikkumista varten. Yksi erittäin mieleenpainuva temppu oli peittää ihmisen haju käyttäen hyödyksi synkässä metsässä liikkuvien kasvissyöjien ulosteita. Kyseinen temppu haisi erittäin pahalle, mutta ilmeisesti se toimi yleensä sangen hyvin, sillä villipedot eivät ilmeisesti haista ihmisen hajua, jos ulosteen haju peittää ihmisen oman hajun. Huonona puolena on se, että kyseiset ulosteet haisivat todella tyrmäävän pahalle. Ilmeisesti Afkar ja Vidarr olivat tottuneet tuohon etovaan hajuun, mutta Cassandra ei ymmärtänyt, että miten se on mahdollista.

Pohtiessaan näitä asioita Cassandra tuli vähitellen aamiaisruuan eteen. Hän otti juomaksi teetä ja ruuaksi leipiä, joiden päälle hän laittoi hedelmiä. Hän on tottunut ottamaan tämän kaltaisen aamiaisen. Tämän jälkeen hän menee samaan pöytään muiden kanssa.

Mitä ajattelit tuossa äsken? Näytit olevan aivan muissa maailmoissa, Penthesilea kysyi.

Ajattelin menneisyyttä. Kuinka olemme joutuneet tähän aikaan ja paikkaan, Cassandra vastasi ja silmäili muita paikalla olijoita.

Eikö sinua jännitä yhtään uusi kämmenpääte, Hera kysyi ja lisäsi: Minua se ainakin jännittäisi.

Ei se minua jännitä. Se joko toimii, taikka sitten se ei toimi. Näemme se sangen pian, Cassandra vastasi ja mietti, että oliko virhe lupautua sen ensimmäiseksi koekaniiniksi.

Ainahan sen voi ottaa pois, jos kyseinen laite ei toimi, Eratosthenes sanoi.

Olet oikeassa. Turha siitä on kantaa suurta huolta. Se laite ei tule vahingoittamaan Cassandraa tai hänen terveyttään, Hera totesi.

Olet oikeassa. Jos se laite toimii, niin silloin myös sotilaita voidaan tarpeen vaatiessa käyttää luonnosta kerättävien tietojen hankkimiseen, Penthesilea sanoi.

Cassandra söi aamiaisensa innokkaasti. Sitten hän nousi pöydästä ja kiitti paikalla olevia ihmisiä. He vastasivat hänen kiitoksiinsa. Cassandra käveli kohti ruokalan ovea, avasi sen ja siirtyi ulos. Ulkona oli edelleenkin valoisaa ja Cassandra näkee vaaleita pilviä taivaalla. Hän otti suunnan kohti siirtokunnan sairaalaa ja siellä hän tulisi tapaamaan naispuolisen lääkäri Aceson.

Siirtokunnan hyvä puoli oli sen pieni koko. Toinen hyvä asia oli se, että kaikki tuntevat toisensa. Siirtokunnan kaduilla oli vain muutamia muita ihmisiä, jotka suuntasivat kohti siirtokunnan ruokalaa taikka sieltä pois. Cassandra käveli siirtokunnan sairaalaan, avasi sen etuoven ja astui sisälle. Sisällä hän suuntasi kohti Aceson toimistoa.

Cassandra näki, että Aceson toimiston ovi oli auki ja niin hän astui sisään. Hän huomasi Aceson jo odottavan häntä toimistossa. Aceso oli nainen, jolla on aasialainen ulkonäkö, hän oli lyhyt, hänellä oli tummat silmät ja tummat hiukset.

Hyvää huomenta Aceso!, Cassandra sanoi ja katsoi Aceson suuntaan.

Hyvää huomenta, Aceso totesi ja lisäsi: Oletko valmiina saamaan lukulaitteen kämmeneesi?

Miksi muuten olisin tullut tänne?, Cassandra vastasi.

Hyvä. Laite itsessään on sangen pieni, mutta sitä ei ole testattu vielä ihmisillä, Aceso sanoi.

Tiedän sen, Cassandra sanoi ja jatkoi: Olen valmis.

Hyvä, sitten kämmeneesi pitää tehdä pieni operaatio, jossa liimaamme laitteen kämmeneesi ja sitten peitämme sen keinoiholla, Aceso ja totesi: Minulla on kaikki valmiina. Seuraa minua.

Aceso käveli huoneesta ulos ja Cassandra seurasi häntä. He suuntasivat kohti lähintä leikkaussalia. Cassandraa hermostutti hieman, mutta hän tiesi, että siirtokunnan leikkaussalit oli automatisoitu. Aceso oli luultavasti jo ohjelmoinut leikkausohjelman valmiiksi salin tietokoneisiin, jotka sitten ohjaisivat robotteja leikkauksessa.

Olemme valmiita leikkaukseen. Istu tuolle tuolille ja pistä oikea kämmenesi vieressä olevalle pöydälle ylöspäin avoimena, Aceso sanoi.

Cassandra teki niin kuin Aceso käski. Ensiksi robotti pisti jotain liimaa pienelle alalle Cassandran kämmenellä. Tämän jälkeen hänen kämmeneensä laitettiin uusi lukulaite. Se oli yllättävän pieni ja litteä. Cassandra tunsi, kuinka pieni lukulaite muodosti yhteyden hänen hermostoonsa ja asettui tämän jälkeen valmiustilaan. Omalla mielellä ohjattava lukulaite tuntuu hyvältä idealta. Sitä pitää testata. Lopuksi robotti peitti lukulaitteen pienellä kerroksella keinoihoa.

Miltä tuntuu?, Aceso kysyi ja katsoi Cassandraa uteliaana.

Vähän oudolta, vähän kutittaa, Cassandra vastasi hymyillen.

Hmm. Kenties sinun pitää koettaa tuon lukulaitteen toimivuutta, Aceso sanoi.

Olet oikeassa. Olisi noloa, jos kyseinen laite ei toimisi. Saako se muuten virtansa elimistöni liikkeistä?, Cassandra kysyi.

Kyllä. Sen suhteen ei tarvitse kantaa huolta, Aceso sanoi.

Hyvä sitten voin alkaa testata tätä laitetta, Cassandra sanoi.

Olen tuonut tänne vähän kasvillisuutta, jota takuulla tunnet, Aceso sanoi ja näytti muutamia kasveja kukkaruukuissa sivummalla.

Kyllä minä nuo tunnen, Cassandra sanoi ja käveli kohti kasveja.

Cassandra siirsi kätensä kohti lähintä kasvia ja antoi kämmenlaitteelle ajatuksen voimalla toimintakäskyn. Laite alkoi lukea kasvia ja välitti lukemansa tulokset Cassandran mieleen. Cassandra tajusi, että tulokset olivat oikeat, mutta samalla tämä oli ollut ensimmäinen laboratoriotesti. Laite vaati lisää testaamista, ensiksi laboratoriossa ja sitten ulkona. Hänen piti ottaa perinteinen lukulaite mukaan, jos hän haluaa verrata tämän laitteen ja perinteisen lukulaitteen mittaustuloksia.

Saako tällä laitteella yhteyden astrobiologian keskustietokoneeseen, jossa on keräämämme mittaustulokset?, Cassandra kysyi.

Valitettavasti se ei ole vielä mahdollista, insinööri Arachne sanoi ja astui sisälle. Hän on nuori nainen, joka on lyhyt ja lihava. Hänellä on punainen tukka ja siniset silmät.

Kai se on suunnitteilla?, Cassandra kysyi ja mietti, miten hän saa mittaustuloksensa takaisin siirtokunnan tietokoneisiin.

Kyllä, se on suunnitteilla, mutta siinä pitää hyödyntää muuta langatonta viestintää, Arachne totesi ja sanoi: Kämmenpäätelaitteen langaton kantama on joitakin metrejä. Sitä ei ole suunniteltu pitkän kantaman lähettimeksi:

Asia selvä. Halusin tietää, että miten tuo puoli on ajateltu, Cassandra sanoi lisäsi: Ainakin kämmenpääte tuntuu lukevan nuo kasvit oikein. Se tuntuu toimivan sangen hyvin laboratorion oloissa, mutta haluan testata sitä kentällä.

Kuulostaa järkevältä. Siirtokunnan lähiympäristön tulisi olla turvallista testata tuota laitetta, Aceso totesi.

Cassandra tiesi, että suurin osa siirtokunnan asukkaista ei ole missään vaiheessa mennyt siirtokunnan rajojen ulkopuolelle. Sisällä siirtokunnassa on turvallista ja robottien tehtävänä on hankkia kaikki tarvittava materiaali ulkoa. Tarpeen vaatiessa siirtokunnasta lähetetään tutkimusmatkailijoita ja sotilaita tekemään tehtäviä siirtokunnan ulkopuolelle. Siirtokunnalle oli onnenpotku, että löysimme nuo neljä muukalaista; Afkarin, Brynhildrin, Canuten ja Vidarrin. He ovat opettaneet meille paljon ympäröivästä maailmasta ja siitä, miten siirtokuntia ympäröivissä synkissä metsissä liikutaan huomaamattomasti.

Minun kai sitten pitää lähteä tästä suunnittelemaan kenttäkokeita, Cassandra totesi, kiitti Acesoa ja Arachnea. Tämän jälkeen hän lähti, käveli sairaalasta ulos ja suuntasi kohti astrobiologian laitosta.

Saavuttuaan laitokselle Cassandra otti mukaansa normaalin päätelaitteensa ja aseensa. Tämän jälkeen hän otti yhteyttä siirtokunnan johtajaan Zeukseen.

Mitä asiaa sinulla on Cassie?, Zeus kysyi ja lisäsi: Koskeeko tämä uutta päätelaitetta?

Kyllä. Olen aloittamassa sen kenttätestit. Laite toimi hyvin Aceson laatimissa laboratoriotesteissä, joten nyt haluan testata sitä luonnossa, Cassandra sanoi.

Missä olet ajatellut testata sitä?, Zeus kysyi.

Joen lähellä siirtokunnan eteläpuolella, Cassandra vastasi.

Sopii se minulle. Kuinka kauan testeihin tulee menemään aikaa?, Zeus kysyi.

Nyt on aamu, joten voin olettaa, että niihin tulee menemään koko päivä, Cassandra vastasi.

Sitten sinun on syytä aloittaa heti. Tarvitsetko sotilasta saattajaksi?, Zeus kysyi.

En varmaankaan. Sotilaat ovat käsitykseni mukaan valmistautumassa kouluttamaan seuraavaa ikäluokkaa, Cassandra sanoi.

Asia selvä. Viimeisen puolen vuoden aikana olet käsitykseni mukaan käyttänyt siirtokunnan uusia mönkijöitä aktiivisesti. Otatko sellaisen mukaasi?, Zeus kysyi.

Kyllä. Aion koettaa sen välityksellä ottaa yhteyttä astrobiologian palvelimiin, Cassandra sanoi.

Asia selvä. Hyvää onnea, Zeus sanoi.

Tämän jälkeen Cassandra käveli astrobiologian laitoksen alakerran autotalliin ja otti sieltä mönkijänsä. Mönkijä oli pieni nelipyöräinen ja avoin ajoneuvo. Se oli suunniteltu yhdelle tai kahdelle henkilölle kulkemaan missä tahansa maastossa. Cassandra laittoi aseensa ja kannettavan päätelaitteen mönkijän tavaratilaan. Tämän jälkeen hän istahti mönkijän ohjaamoon ja käynnisti sen. Hän ajoi pois astrobiologian tiloista ja suuntasi kohti siirtokunnan porttia. Se avautui hänelle ja hän ajoi siitä ulos ja kääntyi kohti etelää ja hän seurasi jokea metsän reunaan.

Siellä hän käytti hetken aikaa tarkkaillakseen luontoa. Hän ei nähnyt merkkiään mistään petoeläimistä. Joten hän nousi ajoneuvosta. Hän tuli tänne, koska hän tiesi, että täällä oli kämmenpäätettä varten paljon testattavia kasvilajeja.

Cassandra otti aseen selkäänsä ja kannettavan päätteen vasempaan käteensä. Hän alkoi testata oikeassa kädessään olevaa kämmenpäätettä kasveihin. Ensimmäisessä testissä hän sai saman tuloksen kuin sen minkä hänen kannettava pääte ilmoitti. Tulos näytti Cassandran mielestä lupaavalta, mutta se ei kuitenkaan riittänyt Cassandralle.

Hän päätti aloittaa vähän sivummalla toisen testin toisen kasvilajin kanssa. Tällä kertaa hän testasi myös pieniä hyönteisiä. Niin kasvin kuin myös hyönteisten testaamisessa hän sai samoja tuloksia, kun hän sai kannettavalla päätelaitteella. Cassandra vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Kämmenpääte tuntui toimivan niin kuin sen pitääkin.

Cassandra tiesi, että testejä tullaan tarvitsemaan kumminkin vielä lisää. Hän ajatteli, että onneksi tällä alueella oli lisää testattavaa. Hän siirtyi testaamaan läheistä puuta ja myös sen testitulokset olivat kummallakin laitteella samat. Cassandra hymyili ja ajatteli, että uusi kämmenpääte oli todella toimiva laite.

Muutaman muun testin jälkeen hän päätti hetken levätä. Hän tiesi, että hän tulisi tarvitsemaan uusia testejä, mutta kaikki testit tähän mennessä ovat olleet lupaavia. Tuo laite oli todella uskomaton. Se tulisi olemaan todella arvokas työväline.

Yllättäen Cassandra kuuli oksan katkevan takanaan. Ennen kuin hän ehtii reagoida, niin jokin tylppä esine osui hänen päähänsä. Cassandra menetti tajuntansa. Kaikki kerta kaikkiaan sammui hänen silmissään.

Luku 2 Baldr

Baldr, 35-vuotias ihmismies oli Ostburgin suuressa linnassa. Baldr oli keskikokoinen mustahiuksinen mies, jolla oli siniset silmät, ruumiinrakenteeltaan hän oli laiha ja hänellä oli kalju päälaki. Hän oli yksin suuressa vastaanottosalissa odottamassa Ostburgin linnan omistajan ja herransa, mahtavan kaptaur-kuninkaan Ajatasatrun tapaamista. Hän on tuntenut ja palvellut Ajatasatrua ja tämän sukua koko elämänsä. Tänä aikana hän oli noussut yhdeksi vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi koko Skandan keisarikunnan alueella. Baldr oli yksi Ajatasatrun Itämaan kuningaskunnan tärkeimpiä neuvonantajia. Hänen vastuullaan oli Ajatasatrun kuningaskunnan suhteet Skandan keisarinhoviin ja muihin kuningaskuntiin. Baldr oli saanut tämän työtehtävän vasta vähän aikaa sitten ja hän oli saanut sen siksi, että hän osasi hyvin niin kaptaurien hovikieltä kuin myös sen tärkeimpiä alueellisia murteita.

Sali, jossa Baldr oli, näytti suurelta ja sen seinät oli rakennettu kivestä. Salin päässä oli valtaistuin, jolla Ajatasatru yleensä istui. Baldr on ollut lukemattomia kertoja tässä salissa silminnäkijänä, kun Ajatasatru oli vastaanottanut lähettiläitä keisari Skandalta ja eri kuninkailta. Tällä kertaa Ajatasatru halusi tavata Baldrin täällä ilman mitään sen kummempia seremonioita. Baldr mietti, että mistä nyt on kyse? Ajatasatrun toiminta ei ollut normaalin protokollan mukaista, sillä virallisesti heidän tulisi tavata Itämaan neuvoston kammiossa.

Salin päässä oleva iso ovi avautui. Sieltä tuli esiin ryhmä kaptaureja. Ensimmäisenä tulee kaksi henkivartijaa, jotka Baldr tunnisti. He olivat Dhiren ja Oorjit. Heillä oli raskaat panssarit päällään ja he ovat aseistautuneet suurilla miekoilla. Heidän perässään tuli Ajatasatru, kuningas, jota Baldrin suku oli palvellut koko elämänsä ajan eri rooleissa. Ajatasatru oli 40-vuotias kaptaur-lisko. Hänellä oli kaksi kättä, neljä jalkaa, hänen ihonsa oli suomuinen ja vihreä, hänellä oli punavihreät silmät ja hänellä oli karvoitusta päälaella. Ajatasatru tuli yksin Baldrin luo ja samaan aikaan hänen henkivartijansa varmistivat salin sisäänkäynnit ja sulkivat ikkunat.

Teidän majesteettiinne, Baldr sanoi.

Kiitoksia, mutta jätetään muodollisuudet tähän, Bald, Ajatasatru sihisi ja käytti Baldrin yleistä kutsumanimeä. Sen jälkeen hän jatkoi: Kutsuin sinut hyvästä syystä. Olen saanut kirjeen pääkaupungista suoraan keisari Skandalta.

Käsitykseni mukaan kaikki kirjeenvaihto menee minun käsieni kautta, Baldr sanoi ja kysyi: Mistä nyt on kysymys?

Yleensä tuo pitää paikkansa. Keisari oli kuitenkin antanut lähetille toimittaa viesti suoraan minun käsiini ilman välikäsiä, Ajatasatru totesi ja lisäsi: Keisari uskoo olevansa kuolemaisillaan.

Mitä? Keisarin kuolemaa on odotettu viimeiset 40 tai 50 vuotta. Moni uskoo, että hän on kuolematon. Moni uskoo, että hän on pidentänyt elämäänsä luonnottomin keinoin, Baldr sanoi.

Kyllä keisari on melkein 122 vuotias. Harva ylimys elää yli 80-vuotiaaksi. Keisari on pyytänyt minua tulemaan pääkaupunkiin ja turvaamaan vallanperimyksen hänen vanhimmalle elossa olevalle pojalleen, Varisalle, Ajatasatru sanoi.

Eikö Varisa ole yli 60-vuotias. Onko viisasta tehdä hänestä seuraavaa keisaria?, Baldr kysyi.

Se on keisarin tahto. Sukuni sai tämän kuningaskunnan lähes 100 vuotta sitten. Samalla vannoimme tottelevamme Skandan ja hänen laillisten seuraajiensa tahtoa, Ajatasatru sanoi.

Baldr tiesi, että tuo oli totta. Nuori Skanda oli valloittanut tämän kuningaskunnan sen aikaisemmalta hallitsijasuvulta lähes sata vuotta sitten ja pistänyt hyvän ystävänsä hallitsemaan sitä. Tämä ystävä oli ollut Itämaan vallantavoittelija. Hänen ystävänsä oli kuollut jo vuosikymmeniä sitten ja sen jälkeen kruunu oli periytynyt tuossa suvussa hänen jälkeläisilleen. Ajatasatru oli kuolleen kuninkaan jälkeläinen suorassa polvessa.

Olen tietoinen tuosta. Ongelma on siinä, että Skandalla on ollut lukematon määrä vaimoja ja jalkavaimoja. Vallanperimyksen selvittäminen tuosta on todella vaikea tehtävä. Tämän lisäksi osa hänen valloittamien 12 kuningaskunnan kuninkaista on hänen sukulaisiaan. Heillä voi olla tavoitteena päästä valtaan, Baldr sanoi ja lisäsi: Huhutaan, että keisarinna Saityr pyrkisi saamaan oman poikansa valtaistuimelle. Monet rannikkokaupungit tukevat Saityriä.

Toisin sanoen väität, että keisarin kuolema nyt johtaisi sisällissotaan, Ajatasatru sanoi.

Sitä minä pelkään ja pelkään myös turvallisuutenne puolesta majesteettimme, Baldr sanoi.

Etkä pelkää suotta. Salamurhat ovat sangen yleisiä. Joku myrkytti isäni viisi vuotta sitten, Ajatasatru totesi.

Baldr tiesi, että Ajatasatrun isä oli kuollut myrkytyksen uhrina. Eräänä aamuna hän oli ollut täysissä voimassa ja illalla hän oli äkisti kuollut. Hänen ruumiissaan ei ollut mitään ulkoisia väkivallan merkkejä. Ilmeisesti joku oli pistänyt jotain myrkkyä hänen ruokaansa taikka juomaansa. Kyseinen myrkky oli sitten tappanut hänet.

Olet oikeassa. Pääkaupunki Sjorkross voi olla todella vaarallinen paikka. Se on keisarinna Saityrin kotikaupunki, Baldr totesi.

Se on myös erittäin vauras kaupunki, jossa meri, neljä eri valtatietä ja purjehduskelpoinen joki kohtaavat. Se on erittäin vauras kauppapaikka, jota jonka sisäisestä hallinnosta vastaa keisarinna Saityrin suku, Ajatasatru sanoi.

Saityr ei ole halukas luopumaan kruunustaan kenenkään muun kuin vanhimman poikansa hyväksi, Baldr totesi.

Niin kauan kuin keisari on elossa, niin Saityr ei uskalla käydä kenenkään ylimyksen kimppuun, Ajatasatru totesi ja lisäsi: Sillä se merkitsisi hänelle uusia vihollisia. Toiseksi hän ja Sjorkrossin viranomaiset on velvoitettu päästämään kaikki ylimykset, jotka sinne tulevat tapaamaan Skandaa. Tuo vala on vannottu 12 pääjumalamme nimeen ja sen rikkomisesta Saityr saisi jumalten ja heidän pappiensa vihan niskoillensa.

Uskot siis, että Saityr ei uskalla avoimesti toimia teitä vastaan?, Baldr kysyi.

Ei niin kauan kuin kuin Skanda on elossa. Tilanne muuttuu, kun Skanda kuolee. Sen jälkeen kaikki on mahdollista, Ajatasatru sanoi.

Vuosi sitten tapahtunut Saityrin serkun Raktavijan salamurha on tehnyt jokaisesta kaptaur-ylimyksestä vainoharhaisemman. Vaikka yleisesti väitetään, että Raktavijan murhasi joku ihminen, niin kaptaur-ylimykset eivät ole varmoja, että miksi hänet tapettiin. Joku sanoo, että hän kuoli siksi, että hän kohteli ihmisiä huonosti ja toinen sanoi, että hän kuoli kaptaurylimysten juonitteluiden uhrina, Baldr sanoi.

Tuo oli menneen vuoden merkittävin salamurha. Ainoa asia, joka tiedetään, on se, että joku tappoi Raktavijan. Ilmeisesti murhaaja joko pääsi pakoon taikka hän vain katosi, Ajatasatru totesi.

Niin. Olen kuullut lukuisia spekulaatioita, mitä tuolle murhaajalle tapahtui. Hurjin niistä väittää, että hän olisi paennut pohjoiseen synkkään metsään ja ilmeisesti villieläimet olisivat syöneet hänet, Baldr sanoi ja katsoi Ajatasatrua mietteliäästi.

Se olisi oikein hänelle, Ajatasatru sanoi lyhyesti.

Kumminkin tuon murhan seuraukset ovat tärkeämmät kuin murhaajan kohtalo, Baldr sanoi.

Olet oikeassa. Raktavijan sukulaiset väittävät, että jokin ihmisten äärijärjestö murhasi hänet. Huhuissa lukuisat kaptaur-ylimykset on yhdistetty tuohon murhaan, Ajatasatru sanoi ja lisäsi: Vakoojieni mukaan jopa minun osuutta siihen on ehdotettu.

Baldrin mielestä Ajatasatru oli viimeinen henkilö, joka rauhanaikana käyttäisi salamurhaajia. Ajatasatru oli tunnettu erittäin kunniallisena kaptaur-ylimyksenä, joka pyrki hallitsemaan kuningaskuntaansa oikeudenmukaisesti. Toiseksi hän ei hyötynyt mitään Raktavijan murhaamisesta. Baldr ei todellakaan uskonut, että Ajatasatru oli murhauttanut Raktavijan.

Miten tulet toimimaan tuon kutsun suhteen? Keisarin antamasta kutsusta ei voi kieltäytyä kevyin perusteluin, Baldr totesi.

Tiedän sen. Minun pitää harkita asiaa ja keskustella neuvonantajieni kanssa. En voi tehdä tuollaista päätöstä hetken mielenjohteesta, Ajatasatru totesi.

Juuri tästä Baldr piti Ajatasatrussa. Vaikka hän oli hallitsija, niin häntä kiinnosti neuvonantajiensa mielipiteet. Ilmeisesti hän oli suunnittelemassa jonkinlaista neuvonantajiensa kokousta, mutta ennen sitä hän halusi nähtävästi tavata heidät kaikki erikseen, että hän näkisi heidän kaikkien ensireaktiot omin silmin. Keisarin ja Ajatasatrun välit ovat erinomaiset, sillä Baldr tiesi, että Ajatasatrun suku on saanut keisarilta perinnöllisen keisarikunnan marsalkan tittelin jo yli 50 vuotta sitten. Tämä tarkoitti sitä, että Ajatasatru on ainakin teoriassa keisarin jälkeen kaikkien keisarikunnan sotavoimien ylipäällikkö. Toinen asia sitten oli se, miten muut kaptaurylimykset kunnioittavat tuota titteliä käytännössä.

Periaatteessa keisarikunnan marsalkkana sinun pitää mennä tapaamaan keisaria, kun hän sinua kutsuu, vaikka se ei olisi turvallista, Baldr sanoi.

Olet oikeassa. Siksi haluankin kysyä eri neuvonantajieni mielipiteitä ennen kuin teen päätöksen, Ajatasatru sanoi.

Mitä olet suunnittelemassa tuon asian suhteen, jos voin tiedustella teidän majesteettinne?, Baldr kysyi.

En ole vielä tehnyt päätöstä, Ajatasatru sanoi lyhyesti.

Jos päätät lähteä, niin silloin sinun pitää muistaa hovin kieli. Sinun pitää osoittaa, että keisarikunnalla on vain yksi mieli. Kaikki siellä valtaa haluaa, mutta kunnianhimo ahneita kaluaa, Baldr runoili.

Voi ei. En pidä tuosta hovin kielenkäytöstä. Se on niin epäkäytännöllistä, Ajatasatru totesi.

Sinun pitää kuitenkin verestää taitojasi hovikielen ja etiketin suhteen, jos haluat mennä Sjorkrossiin, Baldr naurahti.

Tuo voisi olla hyvä syy kieltäytyä sinne menemisestä, Ajatasatru naurahti sihisten ja lisäsi: Muistatko sukuni tunnuslauseen?

Velvollisuus ennen kaikkea, Baldr sanoi.

Mitä se tarkoittaa tässä tilanteessa? Ketä kohtaan minulla on velvollisuuksia? On minulla velvollisuuksia keisarikuntaa, kuningaskuntaani vai sukuani kohtaan?, Ajatasatru kysyi.

Sinulla on velvollisuuksia niitä kaikkia kohtaan, Baldr totesi.

Totta, mutta mitkä ovat ensimmäiset velvollisuudet?, Ajatasatru kysyi.

Tuohon en pysty vastaamaan suoraan, Baldr sanoi ja ajatteli, että Ajatasatru oli pistänyt hänelle kovan kysymyksen.

Minäkään en osaa priorisoida noita velvollisuuksia suoralta kädeltä, Ajatasatru sanoi.

Se on lohdullista kuulla; Baldr totesi ja sanoi: Kysymys kuitenkin on siitä, mitä tulet tekemään tuon keisarillisen kutsun kanssa.

Minun pitää harkita sitä asiaa. En ole vielä päättänyt, että mitä tulen tekemään sen suhteen, Ajatasatru totesi.

Sinä kaiketi kutsut neuvostosi koolle keskustelemaan tästä asiasta. Rahaasioista vastaava Bajata, kuningaskunnan asevoimia johtava Sakti, korkein uskonnollinen johtaja Purohita ja vakoilijoidesi päällikkö Jasusa ovat henkilöitä, joiden mielipiteitä sinun pitäisi kysyä, Baldr sanoi.

Olen jo keskustellut Bajatan ja Saktin kanssa. He kumpikin ovat epäileväisiä, Ajatasatru sanoi.

Mitä mieltä he ovat?, Baldr kysyi.

Kumpikaan heistä ei halua minun menevän pääkaupunkiin. He sanovat, että pistän henkeni alttiiksi vaaroille, Ajatasatru sanoi.

He ovat oikeassa. Et ole vielä keskustellut Purohitan tai Jasusan kanssa?, Baldr huomautti.

En. Mitä oletat heidän sanovan?, Ajatasatru kysyi.

Purohita luultavasti korostaa velvollisuuksia kaptaurien jumalia ja keisarisukua kohtaan. Jasusa varmaan sanoo, että hän ei pysty takaamaan turvallisuuttasi siellä, Baldr sanoi.

Tuossa olet varmaan oikeassa. Bajata ja Sakti veikkasivat, että olet heidän kanssaan samaa mieltä etkä halua minun menevän pääkaupunkiin, Ajatasatru sanoi.

Baldrin mielestä se ei ollut mitenkään yllättävää. Nuo kaksi kaptauria olivat tunnettuja varovaisuudestaan. Kumpikaan heistä ei halunnut hypätä suoraan tuntemattomaan. Siksi he luultavasti vastustivat Ajatasatrun matkaa pääkaupunkiin. Se pistäisi Ajatasatrun suureen vaaraan.

Onko sinulla mukana tuota viestiä?, Baldr kysyi.

Kyllä. Tässä se on, Ajatasatru sanoi ja ojensi viestin Baldrille.

Baldr vilkaisi viestiä ja hän huomasi, että siinä oli keisarillinen sinetti. Tuon sinetin hän oli nähnyt hyvin monta kertaa. Viesti itsessään oli sangen lyhyt:

"Arvoisa Itämaan kuningas Ajatasatru

Hänen keisarillinen korkeutensa, pääkaupunkiin saapumaan pyytää teitä, tämän pyynnön velvollisuuden esittämisen velvollisuus koskee meitä. Keisari Skanda odottaa sairaana vuoteellaan kärsivällisesti loppua, siksi on hyvä, että arvoisa Ajatasatru tulee pääkaupunkiin pitäen hoppua.

Keisarillinen sihteeri Saciva"

Baldr tiesi Sacivan nimeltä, sillä hän oli vastuussa Itämaan kirjeenvaihdosta pääkaupungin kanssa. Tuolla perusteella hän voisi sanoi, että tuo viesti on aito. Siinä oli myös hovin kielenkäytölle tyypillistä runoutta. Tuota runollista kieltä käytettiin vain kirjeenvaihtoon keisarillisen hovin kanssa. Kaptaurien kuningaskunnat viestivät käyttäen normaalia kaptaurien kieltä, joka oli kirjoitettu aakkosin ilman mitään runoutta. Vanhaa kaptauria käytettiin vain uskonnollissa seremonioissa ja se oli kuvakirjoitusta. Baldr tiesi, että hän ei osannut lukea vanhaa kaptauria. Käytännössä vain kaptaurien 12 jumalan papisto oli koulutettu lukemaan sitä.

Tuo viesti on lainvoimainen, Baldr sanoi.

Niin on. Velvollisuuteni on totella sitä, Ajatasatru sanoi.

Jos olet jo päättänyt toimia tuon käskyn mukaan, niin miksi kysyt mielipidettäni?, Baldr kysyi.

Haluan nähdä, mitä vaaroja pystytte hahmottamaan pääkaupunkiin menemisessä, Ajatasatru sanoi.

Sitten sinulla taitaa olla jokin juoni mielessäsi?, Baldr huomautti.

Ajatasatru hymyili ja totesi: Kyllä. Nyt haluan tavata pappini Purohitan ja vakoilijoiden päällikön Jasusan.

Siinä tapauksessa poistun toimistooni, Baldr sanoi.

Haluan tavata teidät viisi täällä kahden tunnin päästä yhdessä, Ajatasatru sanoi.

Asia selvä. Minulla on kirjeenvaihtoa tehtävänä. Tulen tänne kun se on tehty, Baldr vastasi ja kumarsi syvään.

Tämän jälkeen Baldr käveli pois suuresta salista. Ajatasatrun Ostburgin linna oli yksi koko valtakunnan suurimpia linnoja. Linnanmuurien sisään jäi neliökilometrin verran maata. Linnassa oli ruokaa 10000 sotilaalle vuodeksi ja linnan 10 metriä korkeat ja neljä metriä paksut muurit estivät sen nopean valtaamisen. Linnalla oli myös omat kaivonsa, joista se sai vetensä. Linna oli rakennettu vuosisatojen aikana ja tuolloin Itämaa oli taistelutanner eri kaptaurylimysten välillä. Nykyistä Ostburgin linnaa ei ole koskaan vallattu puhtaasti piirittämällä. Skandan sotavoimat valloittivat aikoinaan Ostburgin linnan, koska linnan sisällä olevat sotilaat avasivat portit ja päästivät heidät sisälle.

Tämän jälkeen Baldr suuntasi kohti toimistoaan. Hän avasi toimistonsa oven ja astui sisälle. Hän käveli työpöytänsä ääreen ja istui tuolillensa. Hänen on kirjoitettava kirjeitä lähimpien suurempien kaupunkien Nyrborgin ja Lykovagrin pormestareille koskien kaupankäyntiä ja verotusta. Kaupungit halusivat löysentää verotusta ja edistää kaupankäyntiä näiden kaupunkien ja Itämaan kuningaskunnan kesken. Sen sijaan Itämaan kuningaskunta tarvitsi lisää tuloja ja siksi sen kannalta olisi hyvä kiristää kaupan verotusta. Kuitenkin nuo kaupungit ja Itämaan kuningaskunta olivat riippuvaisia toisistaan. Itämaan kuningaskunnasta toimitettiin niihin perusrakennustarvikkeita kuten kiveä ja puuta. Samoin Itämaan kuningaskunnan kautta nuo maat saivat paimentolaisten tuottamia nahkoja, turkiksia ja tundralehmien suolattua lihaa. Kyseiset kaupungit toimittivat Itämaan kuningaskuntaan ylellisyystarvikkeita kuten silkkiä ja viiniä.

Itämaan länsipuolella oli Metsämaan kuningaskunta. Sen pääkaupunki oli Morkburgin linna. Itämaa ja Metsämaa ovat olleet vanhoja kilpailijoita vuosisatoja. Skanda nousi alun perin Metsämaan kuninkaaksi ja sitä kautta hän valloitti Itämaan ja antoi sen Ajatasatrun suvulle, sillä ehdolla, että kyseinen suku vannoi uskollisuutta hänelle. Baldr huomautti itsellensä, että Ajatasatrun suku vannoi uskollisuutta Skandalle, josta tuli myöhemmin keisari. He eivät vannoneet uskollisuutta keisarille taikka Skandan sukulaisille. Tämä tarkoitti sitä, että Skandan kuollessa Ajatasatrun voi valita, kenelle hän vannoo uskollisuutta.

Kenelle Ajatasatru aikoo vannoa uskollisuutta? Ei ainakaan nykyiselle keisarinna Saityrille, joka oli kauppiassuvun tytär Sjorkrossin kaupungista. Tuo avioliitto yhdisti tämän mantereen 12 kuningaskuntaa ja rannikkokaupungit yhdeksi suureksi valtioksi. Samalla rannikkokaupungeille aukesi mahdollisuus miehittää naapurisaarien rannikkokaupunkeja ja vahvistaa siellä asemiaan, kun vastakkainasettelu tällä mantereelle loppui. Sellaiset rannikkokaupungit kuten Sjorkross, Lykovagr ja Nyrborg olivat miehittäneet useita kaupunkeja naapurisaarien rannikoilta käyttäen palkkasotureita ja pyytäen kuningaskuntien sotilaita lainaksi maksua vastaan. Nuo kaupungit olivat todella vauraita käyttäen omia rikkauksiaan valtansa vahvistamiseen ja solmien liittoja keskenään ja eri kuningaskuntien kanssa. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana nimenomaan kauppakaupungit olivat vahvistuneet, kun taas kuningaskuntien asema on muuttunut hyvin vähän.

Työssään Baldr huomasi, kuinka aika on kulunut. Hänen tapaamisestaan Ajatasatrun kanssa oli kulunut lähes kaksi tuntia. Hän on saanut kirjeet valmiiksi Nyrborgin ja Lykovargin kaupungeille. Niissä Itämaa tiedotti, että veroja tullaan lievästi nostamaan. Liika veroja ei kannata nostaa, koska silloin oli riski, että kauppiaat kiertävät Itämaan alueen etsien halvempia kauppareittejä. Itämaa tarvitsi rahaa, koska se hädin tuskin eli nykyisillä tuloillaan ja rikkaiden kauppakaupunkien kauppiailla oli kyllä varaa maksaa vähän enemmän veroja.

Baldr oli tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Noista verojen korotuksista oli päätetty jo viikko sitten. Sen jälkeen taloudenhoitaja Bajata on toimittanut niistä yksityiskohtaiset tiedot Baldrille. Nyt Baldr oli saanut kirjeet valmiiksi, joissa hän kertoi verojen korotuksen laadusta ja painopisteistä. Etenkin ylellisyystarvikkeiden veroja tullaan nostamaan. Tämän jälkeen Baldr nousi tuoliltaan ja hän käveli takaisin suureen saliin. Hän näki, että muut Ajatasatrun hallinnon keskeiset johtajat olivat jo paikalla.

Mikä kesti, Bald?, Ajatasatru kysyi.

Minun piti kirjoittaa kirjeitä kauppakaupungeille, Baldr sanoi.

Niistä viime viikolla sovituista veronkorotuksista?, Bajata kysyi.

Niistä, Baldr sanoi.

Olen pahoillani, että pystyin toimittamaan niiden yksityiskohdat vasta eilen, Bajata pahoitteli. Bajata on nuori, ylellisesti pukeutunut ja hienosteleva kaptaur. Hänen päällään olevat karvat ovat punertavat.

Se asia on kuitenkin poissa päiväjärjestyksestä, Ajatasatru totesi ja lisäsi: Nyt olemme kaikki nähneet tuon keisarillisen kirjeen, niin haluan kuulla mielipiteitä.

Teidän majesteettiinne, te ette voi mennä pääkaupunkiin, sanoi Sakti, Itämaan sotavoimien johtaja, kaptaur, jolla on päällään raskaat panssarit ja miekka vyöllään. Sanojensa vahvistamiseksi hän koputti jaloillaan maata allaan.

Jumalat antavat suojeluksensa niille, jotka noudattavat keisarillisia käskyjä, ylipappi Purohita sanoi ja jatkoi: Pääkaupungin uskonnolliset johtajat sanovat, että on jumalten tahto todella keisarin käskyjä. Purohita on laiha, vanha ja harmaantunut kaptaur.

Pystyvätkö jumalat suojelemaan herraamme Ajatasatrua salamurhaajia vastaan?, Bajata kysyi.

Eivät pysty, mutta voi vakoojani pystyvät tarvittaessa valvomaan herramme lähiympäristöä, huomatti Jasusa, Itämaan vakoilijoiden päällikkö.

Sakti katsoi Jasusaa tiukasti ja kysyi: Tarkoitatko sinä, että herramme pitäisi mennä pääkaupunkiin?

Riittää, sanoi Ajatasatru ja lisäsi: Haluan, että äänestätte tästä asiasta. Jos hyväksytte idean mennä pääkaupunkiin, niin sanotte kyllä. Muussa tapauksessa sanotte ei.

Ei, sanoi Sakti.

Ei, lisäsi Bajata.

Kyllä, sanoi Purohita.

Kyllä, huomautti Jasusa.

Ei, Baldr sanoi viimeisenä.

Tilanne oli siis kolme vastaan ja kaksi puolesta, Ajatasatru sanoi ja lisäsi: Velvollisuuteni on mennä sinne ja siksi sanon kyllä. Suunnitelmani on matkustaa pääkaupunkiin naamioituneena meritse kahden henkivartijan kanssa, kun taas kuninkaallinen saattue matkaa pääkaupunkiin maateitse hämäyksenä. Tässä saattueessa on hahmo, joka tekeytyy minuksi. Kohtaamme pääkaupungissa. Hyvää matkaa!"

Luku 3 Hebe

Tummasilmäinen, tummahiuksinen ja hento nuori nainen käveli paimentolaisten leirissä. Hän oli Hebe, siirtokunnan entinen hallinnoitsija ja nykyään paimentolaisheimo Borgijidien vieras. Hän oli pukeutunut tyypillisiin paimentolaisten nahkavaatteisiin. Hänellä oli myös pieniä koruja käsissään ja hiuksissaan. Siirtokunnassa hän ei koskaan ollut pitänyt koruja, mutta hän oli nähnyt paimentolaisnaisten pitävän koruja ja koristautuvan. Paimentolaiset olivat lähettämässä kaupparetkikunnan etelään Lykovagrin kauppakaupunkiin. Matka sinne tulisi olemaan todella pitkä ja sinne mentäisiin joen rantaa pitkin.

Tuon kauppamatkan tarkoituksena oli toimittaa Lykovagrin kaupunkiin tundralehmien nahkoja, turkiksia ja suolattua lihaa. Vastaavasti sieltä ostettaisiin rautatyökaluja ja aseita. Heimon jäsenet luultavasti ostaisivat sieltä myös ylellisyystarvikkeita kuten kankaita ja viiniä. Hebe on viettänyt paimentolaisheimon vieraana melkein vuoden ja hän on nähnyt, että yleensä paimentolaiset pukeutuvat käytännönläheisesti joko nahka- tai turkisasuihin. Sen sijaan juhlissa heillä oli tapana pistää päälleen kauniita kangasasuja ja koristautua hyvin.

Hebe tiesi sen, että paimentolaisheimot lähettävät yleensä yhdistettyjä kaupparetkikuntia etelään. Tällä kertaa Borgijidit antoivat retkikunnalle 100 henkeä ja viisi muuta heimoa samaten 100 henkeä. Oli turvallisempaa matkustaa suuressa retkikunnassa kuin pieninä ryhminä. Hebelle oli kerrottu, että matkalla oli riskitekijöitä, kuten maantierosvot ja omavaltaiset kaptaur-ylimykset, jotka verottivat kauppiaita mielensä mukaan. Kun heidän kanssaan neuvoteltaisiin, niin oli hyvä olla voimaa takanaan, koska silloin vero tulisi olemaan alhaisempi kuin pienemmillä ryhmillä. Kaptaurit kuulemma haluaisivat kerätä veroja, sillä se oli myös heille kunniakysymys. Siksi heille oli hyvä maksaa jotain, mutta taitavilla neuvotteluilla ja vahvoilla kaupparetkikunnilla veroja voitaisiin alentaa. Kaptaurit eivät yleensä halunneet menettää sotilaitaan, vaan tyytyivät vähän pienempiin veroihin.

Borgijidit ottivat tundrahärkiä mukaan kuormajuhdiksi. Niihin lastattiin kauppatavarat. Tarkoituksena oli myös se, että ne kantoivat ostetut hyödykkeet takaisin. Hebe näki myös sellaisen ihmeellisen asian kuin rahan. Hän on kuullut, että Lykovagrin kaupungissa kaikkien hyödykkeiden arvo mitataan kultakolikoissa. Hänelle on kerrottu, että yksi kultakolikko on sata hopeakolikkoa ja yksi hopeakolikko on 100 kuparikolikkoa. Kuulemma jokaiselle tuotteelle määriteltiin hinta käyttäen näitä kolikoita. Hebe tiesi, että kaupankäynti perustuu siihen, että eri paikoissa samoille tuotteille on eri hinnat. Paimentolaisten keskuudessa yhden tundralehmän turkin hinta oli sangen matala, mutta etelän kaupungeissa niiden hinnat olivat korkeat, koska ne olivat haluttua tavaraa ja samaan aikaan ne olivat sangen harvinaisia.

Ilmeisesti Lykovagriin mentäisiin siksi, että siellä oli laajimmat markkinat. Se oli suuri kaupunki, jossa on kertomuksien mukaan noin 100000 asukasta, kaptaureja ja ihmisiä. Siellä oli kuulemma myös väkeä hyvinkin kaukaa. Hebe mietti, millaisessa paikassa on tilat 100000 asukkaalle. Hän oli kuullut tarinoita Lykovagrin suurista valkoisista taloista merenrannassa tai joen varrella.

Hebe katseli ympäriinsä ja näki, kuinka paimentolaiset lastasivat kauppatavaroita tundralehmien selkään. He ovat lastanneet jo sangen paljon tavaraa, vaikka heillä oli vielä jonkin verran lastattavaa. Hebe mietti, kuinka nopeasti retkikunta saataisiin lähtökuntoon ja missä vaiheessa paimentolaisheimon naispuolinen johtaja Todgunj antaisi lähtökäskyn. Heben käsityksen mukaan muiden heimojen retkikunnan tulisivat liittymään tähän retkikuntaan Borgijidien maiden rajoilla. Kohteliaisuussyistä he eivät ole ylittäneet Borgijidien rajoja, vaan muiden heimojen retkikunnan ovat kokoontuneet jo yhteen rajalle.

Heben rooli oli toimia heimopäällikkö Todgunjin henkilökohtaisena palvelijana. Todgunj johti tuota retkikuntaa. Naisheimopäällikkö Todgunj oli kookas nainen, jolla oli musta tukka ja siniset silmät. Iältään hän oli noin 30-vuotias. Hebe tiesi, että vuosien aikana hän oli osallistunut jäsenenä muutamalle kaupparetkelle etelään. Aikaisemmin hän ei ollut kuitenkaan johtanut retkikuntaa. Kun hän oli poissa, niin heimoa johtaisi Avarga, joka oli Todgunjin johtava asemies. Myös hänellä oli tumma tukka ja siniset silmät.

Hebe tiesi, että Todgunj pukeutui koristeellisesti, koska hän halusi näyttää heimopäällikön asemaansa. Paimentolaisten keskuudessa oli keskeistä näyttää asemaansa etenkin tuntemattomille, jotta ne tietäisivät kenen kanssa ne ovat tekemisissä. Heimopäällikön yksi keskeisiä tehtäviä oli kommunikoida myös muiden heimojen lähettiläiden kanssa. Hebelle oli kerrottu, että lähettiläät kuuntelivat helpommin heimopäällikköä, joka oli näyttävä kuin joka oli vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä.

Hebe huomasi, kuinka Todgunj käveli ja katseli arvioivasti tundrahärkien lastaamista. Hebe arveli, että Todgunj oli tyytyväinen näkemäänsä, sillä lastaaminen sujui ripeästi. Retkikunnalla tulisi olemaan mukanaan paljon kauppatavaraa ja tuon kauppatavaran vieminen suurille markkinoille tulisi tuomaan paljon rahaa paimentolaisille. Todgunj huomasi Heben ja lähestyy tätä.

Miten sinulla menee, Hebe?, Todgunj kysyi.

Ihan hyvin. Kuinka lastaus sujuu?, Hebe vastasi takaisin.

Siinähän se, Todgunj vastasi ja lisäsi: Se on kohta valmis.

Kuinka tuo matka tullaan tekemään käytännössä? Matkareitti menee joen vartta pitkin aina meren rantaan?, Hebe kysyi.

Joen rannassa on pieniä kaupunkeja. Yhdessä niistä vuokraamme itsellemme veneet ja lastaamme kauppatarvikkeet niihin. Tätä kautta purjehdimme Lykovagrin kaupunkiin, Todgunj kertoi.

Miksi ette mene jalkaisin joenvartta sinne?, Hebe kysyi viattomasti.

Siihen menisi liikaa aikaa. Samalla se heikentäisi tundrahärkiämme. Osa retkikunnasta tulee palauttamaan tundrahärät takaisin heimojemme tykö, kun ne on tyhjennetty lastista, Todgunj sanoi.

Kuinka paljon se pienentää retkikunnan kokoa?, Hebe kysyi.

Siinä lähtee retkikunnan väestä noin neljännes takaisin. Meillä on mukana 50 tundrahärkää, joista jokainen pystyy kantamaan mukanaan noin 5 viiden täysikasvuisen miehen verran tavaraa. Ne kaikki ovat täyteen lastattuja, Todgunj sanoi.

Nopeasti Hebe arvioi, että kyseessä tulisi olemaan noin 20 tonnia kauppatavaraa pelkästään Borgjidien suhteen. Muut viisi heimojen kauppatavaroiden paino olisi noin 100 tonnia. Hebe mietti, että oliko tässä kyseessä suurin tämän vuoden aikana paimentolaisten lähettämä kauppakaravaani. Ainakin tuo 120 tonnia viittasi siihen, että joko tavaraa uskotaan menevän kohteeseen sangen paljon, taikka sitten hävikkiä oli odotettavissa, sangen paljon hävikkiä.

Kuinka monta kilometriä tulemme matkaamaan päivässä?, Hebe kysyi.

Jalkaisin matkaamme noin 10 tuntia päivässä. Sanoisin, että yhdessä päivässä matkaamme noin 30 tai 40 kilometriä riippuen maastosta. Maasto itsessään tulee olemaan tasaista, Todgunj huomautti.

Entä kuinka pitkän matkan purjehdimme veneellä päivässä?, Hebe tiedusteli.

Kun menemme alajuoksulle, niin voimme antaa virran viedä venettä. Tuolloin voimme matkata päivän sarastuksesta aina iltahämärään. Vauhti on luultavasti myös hieman suurempi. Sanoisin, että veneellä matkaamme noin 50 tai 60 kilometriä päivässä, Todgunj arvioi.

Mitä muita etuja veneissä on?, Hebe sanoi uteliaana.

Veneissä suurin osa retkikuntamme jäsenistä voi levätä. Onneksi tuo virta on sangen leveä ja matkalla ei ole koskia, Todgunj vastasi.

Ilmeisesti tuota jokea käytetään kaupankäynnin väylänä sangen paljon, Hebe sanoi.

Kyllä. Se on kaupankäynnin valtasuoni. Siksi se on hyvä veronlähde kaptaur-ylimyksille, Todgunj sanoi.

Kuinka hyvin kaptaurit sietävät paimentolaisia?, Hebe kysyi.

Kaptaureille olemme tulonlähde. He verottavat kaupparetkikuntiamme, mutta verotus samalla nostaa tuotteidemme hintoja määränpäässä, Todgunj sanoi.

Eikö tuo edellytä sitä, että tundralehmien turkiksia, nahkaa taikka lihaa ei ole saatavissa, Hebe huomautti.

Kyllä. Yleensä kuitenkin suuret retkikunnat ovat harvinaisia. Kevään ja kesän aikana sinne menee muutama paimentolaisten retkikunta, Todgunj kertoi.

Hebe ajatteli, että matkat ovat pitkiä. Paimentolaiset eivät lähettäneet useinkaan retkikuntia kauppamatkoille, koska retkikuntien kokovaatimus olivat sangen suuret. Tämän lisäksi retkikunnalla tulisi olla mukanaan tarpeeksi turkiksia, lihaa ja nahkoja, että kauppamatka olisi kannattava. Ei olisi mitään järkeä lähettää pientä retkikuntaa vain muutaman nahan ja turkiksen kanssa, koska sellainen retkikunta voitaisiin ryöstää helposti. Suuret retkikunnat olivat kaikista turvallisin tapa kuljettaa kauppatavaraa.

Onko sinulla kaikki mitä tarvitset matkaa varten mukana?, Todgunj kysyi.

Kyllä. Olen täysin valmiina, Hebe sanoi. Tämän jälkeen Todgunj lähtee tarkastamaan tundrahärkiä.

Heben omat kantamukset olivat vähäiset. Niihin kuuluivat hänen vaatteensa koruineen, hygieniatarvikkeita ja hänen päätelaitteensa piilossa. Hyvin harva tiesi, että hänellä oli päätelaite mukanaan. Siirtokunnasta hän kuitenkin sai sellaisen ja siitä oli hyötyä muistiinpanojen tekemisessä. Siksi hän oli pyytänyt yhden sellaisen laitteen käyttöönsä. Siirtokunnan jäsenet olivat vierailleet useamman kerran paimentolaisten luoma viimeisen lähes vuoden aikana.

Hebe odotti innolla, että hän pääsisi matkalle, jonka aikana hän voisi tehdä havaintoja siirtokunnalle. Niistä havainnoista voisi olla hyötyä pidemmän päälle. Siirtokunnan kannalta oli hyvä kerätä tietoa ympäröivästä maailmasta; sen mahdollisuuksista ja uhkista. Kenties siirtokunta pystyisi hyödyntämään Heben keräämiä tietoja jotenkin. Se olisi erittäin hyvä asia. Heben käsityksen mukaan ihmiset olivat aina olleet enemmän tai vähemmän uteliaita.

Hebe tiesi, että paimentolaisten ulkopuolella oli parempi, että vieraat tahot pitivät häntä paimentolaisena. Jos joku äkkäisi, että hän oli jotain muuta, siitä seuraisi ikäviä kysymyksiä. Niihin kysymyksiin Hebe ei halunnut vastata. Tätä kautta hänen siirtokuntansa olemassaolo saattaisi paljastua. Tämän takia Heben tehtävä tulisi olemaan vaarallinen, mutta hän oli viettänyt lähes vuoden paimentolaisten keskuudessa ja he pitivät häntä yhtenä heistä. Hebe sai kiittää tästä paikasta ulkopuolista salametsästäjä Afkaria, joka pelasti aikoinaan Todgunjin pedon kynsistä. Tuon seurauksena Afkarista tuli Borgjidien heimon adoptiotytär. Afkar pyysi, että Todgunj ottaisi Heben mukaansa ja pitäisi tästä kauppamatkan aikana hyvää huolta. Todgunj suostui tähän.

Itsessään Borgjidien heimo oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan ja he ottivat Heben hyvin ystävällisesti vastaan. Hebe oli otettu heidän ystävällisyydestään. Hän ei odottanut sellaista vastaanottoa. Sen ansiosta hän oli onnistunut luomaan hyvät välit Borgjidien heimon jäseniin. Heimon jäsenet pitivät häntä käytännössä yhtenä heistä ainakin puheidensa perusteella.

Tästä huolimatta Hebe muisteli omaa aikaansa Siirtokunnan sisällä. Siellä häntä ja lähes 50 muuta henkeä kasvattivat ihmisten kasvattamiseen ohjelmoidut robotit. Hebe muisteli kaikkia niitä kertoja, jolloin hän riiteli näiden robottien kanssa syömisestä taikka nukkumaan menemisestä. Se kaikki oli ollut historiaa Heben näkökulmasta katsottuna yli vuoden verran. Ihmisiä kouluttamaan ohjelmoidut robotit kouluttivat hänestä yhtä siirtokunnan rutiinihallinnosta vastaavista henkilöistä. Hebe kuitenkin