Rakkauden ja kaipuun sanoja. Sisäisen maailmani näkyjä.

By Mauri Kokkonen

Runoja rakkaudesta ja kaipuusta. Sisäisestä maailmasta. Mitä tunnen sydämessäni rakkauden ja surun asuttaessa sydämen kammiot. Mitä näen ja mitä tunnen. Teos käsitteleen rakkauden sanoja häntä kohtaan joka on vierellä. Rakkauden sanoja häntä kohtaan joka elää vain mielikuvissa. Rakkauden, surun ja kaipuun sanoja menneille. Näkyjä sisäisestä maailmasta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 15, 2016
• ISBN: 9789523302754

Mauri Kokkonen

Olen 1982 syntynyt kirjoittaja. Vahvasti tunteva, herkkä ja syvällinen. Kirjoitan paljon juuri silloin kun tunteet puhuttelevat. Tunteet jotka tuovat sanat ilman, että niitä joutuisi sen suuremmin ajattelemaan. Kirjoitan tarinoita ja runoja. Molemmissa heijastuu suuresti oma sisäinen maailmani niin sen karuus kuin kauneuskin.

Book preview

Sisällysluettelo

Rakkauden ja kaipuun sanoja. Sisäisen maailmani näkyjä.

Valmistusmerkinnät

Rakkauden ja kaipuun sanoja. Sisäisen maailmani näkyjä.

Ajan kuva

Viereesi käyn istumaan.

Näen ajan häilyvän, katseesi viipyvän.

Olen luonasi, sinä vain olet kaiken takana.

Katselen ajan kuvaa jo kadonnutta aikaa.

Korkeuksissa

Tiedän, luonasi on kaikki mitä tarvitsen.

Olen pilvien päällä, myrskyjen tavoittamattomissa.

Kanssasi tanssin tähtitarhaan.

Ikuisuus avartaa, kanssasi kahden olemme maallisen yllä.

Lahja

Pitelet minua kädestä.

Askeleidemme kaiku on vaitonainen.

Tiemme vaipunut illan hämärään.

Kuljemme käsikkäin elämän pimeää valtatietä.

Emme näe valoa.

Olemme silmämme kiinni, unta nähden taivaltaneet.

Kauneus on toistemme lahja.

Kosketuksen janoa

Haluaisin kulkea sateeseen.

Haluaisin neidon laskeutuvan ylleni.

Janoaisin kosketustasi kuin yksinäisen sielu rakkautta.

Häilyvänä parkana pimeyden alhossa.

Olisin pisara lukemattomien joukossa.

Hento kosketus aavan pinnassa.

Henkäyksesi vietävänä, kyynel taivaalta.

Vaan tiedän, kosketus sinua ja minä veherrän niityt ja näen kukkien kukkivan.

Yössä yksin

Yöni ilman sinua on kuin taivas vailla tuulia.

En enää liidä, vajoan vain.

Olen vain pieni ja hentoinen, nimeä ja muotoa vailla.

Näen unissani vain hämärää johon ei kuvasi tartu.

Minä haparoin elämäni askeleissa, kaadun vailla tukeani.

Olen sielu joka ulvoo yössä nimeäsi.

Saavu sinä silloin, minut yli unien hämärän ja tuulettoman taivaan kanna.

Kaksi kukkaa

Kaksi kukkaa toisiinsa kietoutuneina.

Toinen valkoisena kuin hanki, peittynyt maa sen neitseelliseen huomaan.

Vierellään syvän meren tummien huokauksien sineä.

Syvää ja tuntematonta.

Keskenään yhtä sulavaa vettä.

Minne käy yksi sinne toinenkin taipuu.

Yhteen käyden valkeaan ja syvän siniseen suudelmaan.

Valkoinen ja sinisen tumma, yhdessä taivaan sinivalkeaan sulautuneena.

Unta vain

Olen taivaltanut eksyksissä läpi elämäni nuoruuden.

Olen unelmoinut kauneudesta jolle en kykene tarjoamaan kuin tyhjän käteni.

Unissani olen elänyt elämääni, nähnyt ja tuntenut kuin valo ja taivas tekisivät sydämeeni kodin.

Herännyt