Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Kuitenkin Isäksi: Waldenia 5
Kuitenkin Isäksi: Waldenia 5
Kuitenkin Isäksi: Waldenia 5
Ebook163 pages1 hour

Kuitenkin Isäksi: Waldenia 5

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Antonio Biagiotti oli menettänyt vaimonsa vuosia sitten ja keskittynyt sen jälkeen viinitilaan. Nyt tilan chianti oli maailman arvostetuimpia.

Jonna Koskinen oli tehnyt uraa ensivastelääkärinä. Hyvän ystävän loukkaannuttua hän oli ottanut vapaata töistä ja matkustanut auttamaan ystäväänsä. Tuolla matkalla hän kohtaa miehen, joka saa hänet uneksimaan perheestä ja lapsista.

Antonion on päästettävä Jonna menemään, koska hän ei voi antaa tälle lapsia. Vai voisiko tämä nainen kuitenkin toteuttaa haaveen, jota hän ei edes uskalla ajatella?
LanguageSuomi
Release dateAug 24, 2022
ISBN9789528019879
Kuitenkin Isäksi: Waldenia 5
Author

Daisy Lindhill

Daisy Lindhill-nimen takana on tarinankertoja, joka rakastaa lukemista, ruoanlaittoa, historiaa ja ulkoilua. Hänellä on vilkas mielikuvitus ja erilaisten tarinoiden luominen on ollut hänen harrastuksensa nuoruudesta lähtien. Aikaa tarinoiden keksimiseen ja kirjoittamiseen löytyy illan viimeisinä tunteina päivätyön ja perheen jälkeen.

Related to Kuitenkin Isäksi

Titles in the series (1)

View More

Related ebooks

Reviews for Kuitenkin Isäksi

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Kuitenkin Isäksi - Daisy Lindhill

    Kuitenkin Isäksi

    Nimiösivu

    Prologi

    Ensimmäinen luku

    Toinen luku

    Kolmas luku

    Neljäs luku

    Viides luku

    Kuudes luku

    Seitsemäs luku

    Kahdeksas luku

    Yhdeksäs luku

    Kymmenes luku

    Yhdestoista luku

    Kahdestoista luku

    Kolmastoista luku

    Neljästoista luku

    Viidestoista luku

    Kuudestoista luku

    Seitsemästoista luku

    Kahdeksastoista luku

    Yhdeksästoista luku

    Kahdeskymmenes luku

    Kahdeskymmenesensimmäinen luku

    Kahdeskymmenestoinen luku

    Kahdeskymmeneskolmas luku

    Kahdeskymmenesneljäs luku

    Epilogi

    Valmistusmerkinnät

    Kuitenkin isäksi

    Daisy Lindhill

    Kaikki tässä tarinassa esitetyt henkilöt ovat kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta. Mahdolliset yhtymäkohdat henkilöissä, tapahtumissa tai paikoissa tarinan ja todellisuuden välillä ovat puhdasta sattumaa. Waldenian ja Amantstanian valtioita ei oikeasti ole olemassa eikäniiden esikuvina ole toiminut mikään valtio vaan molemmat ovat kirjoittajan mielikuvituksessa syntyneitä maantieteellisesti kartalle sopivasti sijoitettuja mielikuvitusvaltioita. Todellisten paikkojen suhteen

    kirjoittaja on ottanut tiettyjä vapauksia, jotka ovat tarinan kerronnan kannalta olleet välttämättömiä.

    Lisää tietoa Waldeniasta ja kirjoittajan muista kirjoista löytyy

    daisylindhill.blogspot.com

    Antonio Biagiotti oli menettänyt vaimonsa vuosia sitten ja keskittynyt sen jälkeen viinitilaan. Nyt tilan chianti oli maailman arvostetuimpia.

    Jonna Koskinen oli tehnyt uraa ensivastelääkärinä. Hyvän ystävän loukkaannuttua hän oli ottanut vapaata töistä ja matkustanut auttamaan ystäväänsä. Tuolla matkalla hän kohtaa miehen, joka saa hänet uneksimaan perheestä ja lapsista.

    Antonion on päästettävä Jonna menemään, koska hän ei voi antaa tälle lapsia. Vai voisiko tämä nainen kuitenkin toteuttaa haaveen, jota hän ei edes uskalla ajatella?

    Prologi

    10 vuotta sitten

    Antonio sävähti joka kerta, kun seuraava lapiollinen multaa kolahti haudassa olevan arkun kannelle. Arkussa makasi hänen vaimonsa Vivienne, jonka kanssa hän oli ehtinyt olla naimisissa vain nelisen vuotta. Vivienne oli kuollut auton syöksyttyä rotkoon naisen ollessa matkalla Firenzeen viisi päivää sitten.

    Tuuli puhalsi kovaa yli hautausmaan, joka sijaitsi Biagiottin viinitilan koillislaidalla. Saattoväkeä oli kerääntynyt suhteellisen vähän. Antonion vanhemmat olivat paikalla. Samoin Viviennen. Myös Antonion molemmat veljet, Casimir ja Enrico, olivat saapuneet hautajaisiin. Ja Viviennen sisko. Lisäksi paikalla oli muutamia kaukaisempia sukulaisia ja viinitilan henkilökuntaa.

    Lopulta multaa lapioineet Casimir ja Enrico saivat haudan täytettyä ja siirtyivät syrjään. Antonio tuijotti hautaa mitään näkemättömin silmin. Hänen pitäisi kääntyä saattoväen puoleen ja kutsua nämä viinitilalle, mutta hän ei pystynyt liikkumaan. Lopuksi hän kuuli isänsä kehottavan ihmisiä siirtymän tilan päärakennukseen, jossa tarjoiltaisiin lounas.

    Antonio ei tiennyt kuinka kauan oli seissyt haudan äärellä, kun hän havahtui marraskuun tuulen purevuuteen ja tihkusateeseen. Hän nosti katseensa hetkeksi kohti taivasta.

    Dio, miksi Viviennen oli pitänyt tappaa itsensä? Hän olisi kyllä myöntänyt tälle avioeron tai vakuuttanut isä Matteolle, että liittoa ei ollut pantu täytäntöön. Hän olisi ollut valmis kantamaan siitä kaikesta aiheutuneen häpeän. Nainen ei ollut halunnut muuta kuin lapsen ja sitä hän ei ollut tälle kyennyt antamaan. Lopulta Vivienne oli tehnyt ratkaisunsa ja ajanut autonsa ulos tieltä.

    Antonio ravisti päätään. Tihkusade oli muuttunut kunnon sateeksi. Hän ja Vivienne olivat tavanneet lähes viisi vuotta sitten viinimessuilla Ranskassa. Antonio oli ollut isänsä puolesta esittelemässä Biagiottin tilan chiantia messuilla. Vivienne oli ollut ranskalaisen hotelliketjun viinien sisäänostaja. Tämän perheelläkin oli viinitila, Provencessa. He olivat tulleet varmaan osittain sen takia hyvin juttuun. Kumpikin oli tiennyt, millaista oli kasvaa viiniviljelmien ympäröimänä. Hän oli ihastunut Vivienneen. Tämän eloisuuteen. Ja häitä oli tanssittu jo vajaan vuoden päästä.

    Oikeastaan jo hääyön jälkeen oli alkanut alamäki. Vivienne oli ollut hemmoteltu eikä tämä, Antonion pettymykseksi, ollut ollut tottunut viinitilan rankkaan työhön. Antonio taas oli luullut saavansa kumppanin viinitilaa hoitamaan, koska hänen vanhempansa olivat jo jättämässä tilaa hänelle. Hänen veljensä eivät tilasta olleet kiinnostuneet.

    Perheen kuopus, Antoniota kuusi vuotta nuorempi, vasta kuusitoistavuotias Enrico, oli kiinnostunut vain moottoripyöristä ja lähes asui heidän isänsä veljen Lorenzon kilpatallilla. Enrico oli päässyt jo tallin testikuljettajaksi. Antoniota kaksi vuotta nuorempi Casimir taas oli lähtenyt poliisikouluun ja toimi nyt henkivartijana jollekin prinssille pienessä alppivaltiossa, Waldeniassa. Antonio oli aina ollut viinin viljelystä kiinnostunut ja kulkenut jo polvenkorkuisena isänsä mukana tilan töissä.

    Antonion noustessa varhain aamulla ja suunnatessa töihinsä, Vivienne oli jäänyt nukkumaan ja nukkunut pitkään. Nainen oli halunnut kalliita koruja ja vaatteita. Antoniolla ei ollut ollut niihin varaa. Tila tuotti ihan hyvin, mutta eivät he olleet rikkaita. Illat olivat olleet täynnä riitelyä. Vivienne oli sanonut olevansa niin yksinäinen. Sitten nainen oli ilmoittanut, että hän haluaisi lapsen. Antonio oli ollut mielissään. Perillinen korjaisi varmaan kaiken. Hänen vaimonsa ei olisi enää yksinäinen. Tämä saisi tarkoituksen elämälleen. Lasta ei kuitenkaan ollut kuulunut.

    Lopulta oli selvinnyt, että Antonio ei pystyisi antamaan vaimolleen tämän niin kovin kaipaamaa lasta. Hän olisi tehnyt mitä tahansa, jotta olisi voinut täyttää vaimonsa hartaimman toiveen. Vivienne ei ollut suostunut luovutettuihin siittiöihin tai adoptioon, Antonion ehdotettua niitä. Hän oli tarjonnut vaimolleen myös vapautta, mutta tämä oli väittänyt, että saisi vielä hänen lapsensa. Kolmen pitkän vuoden jälkeen Vivienne oli lopulta tehnyt oman ratkaisunsa ja tappanut itsensä Antonion hänelle juuri ostamalla urheiluautolla. Autoon olivat uponneet Antonion kahden vuoden säästöt. Hän oli autolla pystynyt toteuttamaan edes yhden vaimonsa toiveista.

    Antonio tunsi veden noruvan pitkin selkäänsä. Hänen pitäisi palata takaisin tilalle. Kääntyessään ympäri hän näki Casimirin seisovan vähän matkan päässä sateenvarjoa kannatellen. Hän astui tämän luokse ja veli sulki hänet lujaan halaukseen. He lähtivät kulkemaan kohti päärakennusta. Mitään sanomatta.

    Ei ollut mitään sanottavaa. Mikään ei toisi Vivienneä takaisin. Ja Antonio ei rikkoisi tämän muistoa kertomalla avioliitostaan. Hän ei myöskään koskaan enää avioituisi. Hän keskittyisi ainoastaan viinitilaan tästä eteenpäin.

    Ensimmäinen luku

    Nykypäivä

    Yksityiskone kiihdytti vauhtiaan ja nousi ilmaan Firenzen lentokentältä. Antonio otti vastaan lentoemännän tarjoaman viinilasin. Hän oli tehnyt pitkiä päiviä viiniviljelmillä kevättöissä ja nyt hän oli matkalla Lontooseen tapaamaan yhtä suurimmista asiakkaistaan, maailmanlaajuisen hotelliketjun omistajaa.

    Tapaamista oli jouduttu siirtämään huhtikuun loppupuolelle omistajan morsiamen loukkaannuttua liikenneonnettomuudessa. Antonio oli ymmärtänyt omistajan ja hyvän ystävänsä tuskan. Hän oli sanonut Edwardille, ettei liikeasioilla ollut kiirettä. Perhe tuli ensin. Ja olihan heillä sopimus, joka olisi voimassa syksyyn asti.

    Pendletonin markiisi ja Gracious -hotelliketjun omistaja ja toimitusjohtaja Edward oli myös Antonion paras ystävä ja koulukaveri. He olivat käyneet samaan aikaan yksityistä poikakoulu Sveitsissä. Edwardin koulutuksen oli maksanut hänen isänsä. Antonio oli opiskellut osittain stipendin turvin, osittain setänsä rahoittamana.

    Edward oli riitaantunut isänsä kanssa oltuaan valmistumisen jälkeen hetken aikaa tämän omistamassa kuljetusyrityksessä töissä. Edwardin puheiden mukaan hänen isänsä oli ollut sitä mieltä, että markiisin ei tarvinnut tehdä töitä vaan yritystä johti aina palkattu toimitusjohtaja. Edward oli ostanut isoäidiltään perimillä rahoilla Englannin maaseudulta vanhan aateliskartanon ja tehnyt siitä loistohotellin. Hotellin alettua menestyä hän oli ostanut toisen kartanon ja kunnostanut sen. Edwardin isä oli ennen kuolemaansa ehtinyt nähdä poikansa menestyvän, tämän työntekoa ja puurtamista kuitenkaan hyväksymättä. Nyt hotelliketjuun kuului parikymmentä loistohotelleiksi muutettua kartanoa ympäri maailmaa.

    Antonio tarkasteli lasissa olevan viinin väriä ja otti siitä kevyen siemauksen. Viini oli kypsynyt juuri oikeanlaiseksi. Tätä chiantin vuosikertaa olisi ilo tarjota Gracious -ketjun viinihankinnoista vastaavalle. Vaikka Antonio ja Edward olivat parhaita ystäviä, liikeasiat he pitivät erillään muusta kanssakäymisestä. Biagiottin viinin piti vakuuttaa hankinnasta vastaava tai ketju ei ottaisi vuosikertaa ravintoloidensa valikoimiin.

    Lentoemäntä saapui kysymään, haluaisiko Antonio jotain muuta. Hän pyysi naista tuomaan kivennäisveden. Hänelle olisi tapaaminen Gracious -ketjun kanssa vasta huomenna, mutta hän tekisi tämän päivän Lontoossa töitä hotellihuoneessaan ja ehkä poikkeaisi alkuillasta kevyelle iltapalalle johonkin pubiin hotellinsa lähistöllä.

    Hän ei onneksi ollut kuuluisa, kuten pikkuveljensä Enrico, joten hänen ei tarvinnut kulkea henkivartijoiden kanssa. Toki viimeisen kahdeksan vuoden aikana hänen isänsä kuoleman jälkeen, hän oli nostanut Biagiottin viinitalon yhdeksi maailman tunnetuimmista chiantin tuottajista. Varakas mutta ei tunnettu. Alan suurissa tapahtumissa hänellä kyllä oli turvamies mukanaan. Mutta se oli lähinnä näön vuoksi.

    Antonio katsoi ulos koneen ikkunasta. Paljon oli muuttunut kymmenessä vuodessa. Nyt hänellä olisi ollut varaa kustantaa Viviennelle kaikki maailman vaatteet ja korut. Ehkä hänen vaimonsa sitten olisi jaksanut jatkaa elämäänsä ilman lasta. Antonio ravisti päätään. Tätä pohdintaa oli turha jatkaa. Hän otti viereisellä istuimella olevasta laukustaan kannettavansa ja avasi sen. Parempi, jos hän tekisi jo lennolla töitä. Ainakaan hän ei sitten ajattelisi mitään hyödytöntä.

    * * * * * *

    Jonna nousi penkiltä Holland Park -puistossa ja suuntasi kohti hotelliaan. Hän oli lentänyt Englantiin muutama viikko sitten auttaakseen hyvää ystäväänsä Susania kuntoutumaan liikenneonnettomuuden jälkeen. Hän oli asunut eiliseen saakka Susanin sulhasen kartanossa maaseudulla. Tänään he olivat matkustaneet Lontooseen, koska Susanin piti tavata lääkärinsä ja hänen vasempaan jalkaansa laitetut tuet poistettaisiin. Susan olisi sairaalassa kaksi yötä. Edward, Susanin sulhanen, yöpyisi kaupunkikodissaan Kensingtonissa. Jonna oli luullut yöpyvänsä siellä myös, mutta Susan ja Edward olivat halunneet hänen pitävän muutaman päivän vapaata ja viettävän lomaa. Pariskunta oli varannut hänelle huoneen Kensington High Streetillä sijaitsevasta Hiltonista. Tai oikeammin sviitin, Jonna oli havainnut kirjautuessaan hotelliin parin kyydittyä hänet sinne ja limusiinin jatkettua kohti sairaalaa.

    Hän oli vienyt tavaransa huoneeseensa, siis sviittinsä, vaihtanut ylleen farmarit ja villapoolon ja lähtenyt tutustumaan läheiseen Holland Parkiin. Nyt hän voisi käydä vielä kevyellä päivällisellä jossain ja palata sitten hotelliinsa.

    Huomenna hän menisi käymään Towerissa. Se oli hänen yksi suosikkipaikkojaan Lontoossa British Museumin ja National Galleryn ohella. Toiseen niistä hän ehtisi varmaan ylihuomenna ennen kuin palaisi Susanin kanssa takaisin maaseudulle.

    Käännyttyään seuraavasta kadunkulmasta Jonna näki pienen matkan päässä pubin, jonka edessä mainostettiin fish & chips -annosta. Hän voisi hyvin syödä sellaisen ja ottaa sen seuraksi oluen. Jonna astui sisälle pubiin vain havaitakseen, että se oli tungokseen asti täynnä.

    Pubin takaosassa oli muutama loosi, mutta nekin olivat varattuja. Baaritiskin yläpuolella olevassa suuressa televisiossa meni jalkapallo-ottelu. Lähes kaikki pubin asiakkaat näyttivät seuraavan sitä.

    Yhtäkkiä Jonna huomasi yhden looseista olevan kuin olevankin vapaana. Hän suuntasi kulkunsa tungoksen läpi sinne. Laskettuaan laukkunsa toiselle penkille Jonna havaitsi loosin toisessa nurkassa istuvan miehen.

    Miehellä

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1